Missä elokuvassa on ollut ahdistava/ahdistavin loppu mitä muistat?
Mä katoin eilen illalla Ruudulta The Mist- Usva - elokuvan. Siinä oli se loppu kyllä todella ahdistava.
NIILLE, JOTKA EIVÄT OLE KYSEISTÄ ELOKUVAA NÄHNEET, ÄLKÄÄ JATKAKO LUKEMISTA, SILLÄ TÄSSÄ PALJASTUU ELOKUVAN JUONI SAMALLA:
Siinä kaupungin ylle nousi sumu ja sumun seassa oli kaikenlaisia örkkejä ja hirviöitä toisesta ulottuvuudesta. Siinä sitten joukko ihmisiä oli jäänyt loukkoon johonkin elintarvikekauppaan.
Sitten eräs isä päätti lähteä viisivuotiaan poikansa ja yhden naisen ja toisen vanhemman naisen ja vanhemman miehen kanssa autolla pois kaupungista ja ajaa niin kauas kuin bensa riittää.
No bensa loppui kesken matkan ja he jäivät edelleen sumun keskelle, eivät päässeet sumusta pois. Isä mietti epätoivoisesti, mitä pitäisi tehdä. Hänellä oli mukana ase, jossa oli vain 4 luotia. Niinpä hän päätyi ampumaan kaikki muut autossa olijat, myös oman lapsensa. Ja hän itse jäi ainoastaan eloon.
Sitten hän meni autosta ulos ja huusi hirviölle, että ”TULE TÄNNE!!!! TULE NYT!!!!”.
Mutta usvan seasta ei tullutkaan hirviötä vaan joukko sotilaita ja panssarivaunuja ja -autoja, joiden kyydissä oli pelastetut kaupungin asukkaat.
Se loppukohtaus oli niin ahdistava, kun se isä tajusi siinä, että miten lähellä se pelastus olisi ollut ja hän oli kerinnyt ampumaan toiset kuoliaaksi, varsinkin oman poikansa.
Se elokuva loppui siihen, että isä jäi maahan polvilleen ja itki sydäntraastavaa itkua ja hänen takanaan seisoi kaksi sotilasta.
Oli kyllä niin ahdistava loppu, että jäi pitkäksi aikaa vaivaamaan mieltä. En yhtään osannut elokuvan katsomista aloittaessani, että loppu olisi noin surullinen. 😭
Kommentit (239)
Joo, ensimmäinen ajatus oli juuri tuo leffa. Toista vastaavaa en ole nähnyt elokuvissa, pelimaailmasta löytyy loppuja jotka liippaavat lähelle.
Apinoiden planeetassa, siinä versiossa missä Mark Wahlberg. Ja ihan viihdehömppää on, mutta silti tuli sellainen ahdistava fiilis lopusta.
Poika raidallisessa pyjamassa. Surullinen loppu :(
Toinen on Kauriinmetsästäjä, tietty kohtaus lopussa sai hätkähtämään pahemman kerran.
En ole nähnyt The Mist-leffaa joten omalla kohdallani sanoisin että hyvin ahdistava joka tulee ekana mieleen on Seven-elokuvan loppu. Huom! Tässäkin on pakko paljastaa loppu.
Se tuli kuin nyrkki vatsaan kun on jotenkin tottunut että tuollaisissa rikoselokuvissa kaikki päättyy onnellisesti ja paha jätkä saadaan kiinni. Kun täysin viattoman, kiltin ja ihanan, ja vielä raskaana olevan naisen pää löytyy laatikosta ja tajuaa että mitä hän on joutunut kärsimään, ja aviomiehen tuskan ja surun, niin se oli aika kamalaa.
Talented Mr Ripley loppui myös todella raadollisesti ja masentavasti.
Tower 64: Miksi kaikkien piti kuolla?
Tuo ap:n mainitsema oli kyllä todella ahdistava.
Mutta kaikkein ahdistavin minulle on ollut Lars von Trierin Dancer in the darkin loppu. Ja oikeastaan koko elokuva. Silti se on mielestäni hienoin elokuva, jonka olen koskaan nähnyt. En käynyt leffateatterissa moneen vuoteen sen näkemisen jälkeen, kun ajattelin, että mikään ei koskaan tule yltämään lähellekään sitä.
Onneksi pääosassa oli Björk, niin pystyi helpommin etäännyttämään, että tää on vain elokuvaa.
Ja loppu oli siis syyttömän yksinhuoltajaäidin teloitus murhasta, jota hän ei ollut tehnyt.
Haha, ihan sama tuli ihan ekana itsellekin!
5, joo, tuo on toinen tosi paha. 1
Kaikkein ahdistavin loppu oli ehdottomasti leffassa The Vanishing, ja huom. ei siis siinä paskassa amerikkalaisessa remakessa joka totta kai piti saada päättymään onnellisesti, vaan hollantilaisesssa alkuperäisessä.
Saw. Se ensimmäinen siis. Jatko-osat olivat turhia.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein ahdistavin loppu oli ehdottomasti leffassa The Vanishing, ja huom. ei siis siinä paskassa amerikkalaisessa remakessa joka totta kai piti saada päättymään onnellisesti, vaan hollantilaisesssa alkuperäisessä.
Hyi, totta! Olin autuaasti unohtanut, se alkuperäinen on tosiaan jotain ihan muuta. Niin inhimillinen ja epäinhimillinen yhtaikaa. Hyi vati.
Englantilainen potilas, tai en kyllä muista oliko se elokuvan lopussa vai missä kun se nainen kuoli sinne luolaan.
Poika raidallisessa pyjamassa. Aivan kamala. Kuten kirjakin. Siis, rakastin, mutta vihasin. Samalta kirjailijalta tykästyin kirjaan Tarkoin vartioitu talo. Kannattaa lukea. Kuten muutkin teoksensa. John Boyne on kirjailija.
Dancer in the Dark.
Jouduin nousta sängystä keittiöön itkemään hetkeksi etten herättänyt vieressä nukkuvaa silloista kumppania.
Buried.
Spoileri:
Mies on haudattu elävältä. Puhelimella saa yhteyttä erinäisiin tahoihin. Loppuu niin, että häntä ollaan kaivamassa ylös, ja hän ehtii vaimolleen sanoa puhelimessa, että on pelastumassa, MUTTA siellä kaivetaankin jotakuta muuta ylös (jotakuta, joka on ollut jo kauan kuollut) ja tämä mies kuulee sen puhelimessa, ja hänelle voidaan sitä vain pahoitella. Elokuva loppuu pimeyteen, kun kuuluu, kuinka arkkuun valuu hiljalleen hiekkaa, eli mies on muutaman minuutin sisällä tukehtumassa.
Samaa olin tulossa ehdottamaan. :)