Miten miehenne huomioi teitä arjessa?
Olemme poikaystäväni kanssa ajautuneet miltei eroon asian takia... minä loukkaannun aivan liian helposti ja olen todella läheisriippuvainen, kun taas poikaystävälleni suhde on enemmänkin itsestäänselvyys ja jokin asia mitä ei tarvitse varmistella jatkuvasti. Itse tarvitsen todella paljon huomiota häneltä ja sitä saankin, kunhan vain itse teen aloitteen asiaan. Halailemme ja pussailemme päivän mittaan kyllä esim lähtötilanteissa tai sohvalla istuskellessa, mutta kaipaisinkin ehkä enemmän sitä sanallista puolta. Hän on kovin rationaalinen, varma ja rauhallinen ihminen ja ei taas kaipaa sinänsä varsinkaan verbaalista vahvistusta. Itse olen epävakaa ja tunteellinen, minua on petetty sekä muutkin mieshahmot elämässäni ovat olleet poissaolevia. Tiedostan ongelmani mutta vaikeuksia on silti löytää tasapainoa tässä asiassa.
Haluaisinkin kysyä, että miten muut pariskunnat huomioivat toisensa arjessa? Kohtaavatko tavat vai ei ?
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Olemme poikaystäväni kanssa ajautuneet miltei eroon asian takia... minä loukkaannun aivan liian helposti ja olen todella läheisriippuvainen, kun taas poikaystävälleni suhde on enemmänkin itsestäänselvyys ja jokin asia mitä ei tarvitse varmistella jatkuvasti. Itse tarvitsen todella paljon huomiota häneltä ja sitä saankin, kunhan vain itse teen aloitteen asiaan. Halailemme ja pussailemme päivän mittaan kyllä esim lähtötilanteissa tai sohvalla istuskellessa, mutta kaipaisinkin ehkä enemmän sitä sanallista puolta. Hän on kovin rationaalinen, varma ja rauhallinen ihminen ja ei taas kaipaa sinänsä varsinkaan verbaalista vahvistusta. Itse olen epävakaa ja tunteellinen, minua on petetty sekä muutkin mieshahmot elämässäni ovat olleet poissaolevia. Tiedostan ongelmani mutta vaikeuksia on silti löytää tasapainoa tässä asiassa.
Haluaisinkin kysyä, että miten muut pariskunnat huomioivat toisensa arjessa? Kohtaavatko tavat vai ei ?
Oletko hoidossa epävakautesi takia? Jos et, niin netissä on epävakaan persoonallisuuden omahoitoon tarkoitettua materiaalia, suosittelen sitä. Älä aja poikaystävääsi pois yrittämättä ainakin ensin itse kehittyä persoonana ja kumppanina. Olen itse vasta nyt yli viisikymppisenä ymmärtänyt tuhonneeni itse kaikki aikaisemmat parisuhteeni. Ei ole helppoa oppia ymmärtämään ja hyväksymään sitä, kuinka oma persoonallisuushäiriö vääristää ajatuksiani, tunteitani ja suhteitani muihin ihmisiin, mutta se omahoitokirja on auttanut ainakin hieman.
Ei huomioi mitenkään, nousee itsekkäästi ennen minua, laittaa aamiaista, hakee auton tallista, tekee päivälliseksi mitä itse haluaa eikä se aina ole edes valmiina kun tulen töistä. Maksaa asumiskulut jne. Ei mitään ylimääräistä hemmottelua.
Kyllähän sitä pitäisi toisensa huomioida automaattisesti ilman, että toisen pitää olla vinkumassa läheisyyttä. Tämä meidän kulttuuri on ihan paska, koska tunteita ei muka saisi näyttää.
Meillä mies joskus hiplaa ohikulkiessaan. Sanallisesti ei kyllä paljon kerro. Yhdessä oltu pian 30v.
Hanki ap itsellesi ammattiapua, oikeasti. Ei tuollainen suhde tule kestämään missä ripustat oman hyvinvointisi toiseen noin voimakkaasti. Yksin täytyy pystyä olemaan kokonainen.
Kyllä kai sitä nyt huomiointia omalta puolisoltaan saa haluta
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kai sitä nyt huomiointia omalta puolisoltaan saa haluta
Aloittaja kirjoitti:
"Halailemme ja pussailemme päivän mittaan kyllä esim lähtötilanteissa tai sohvalla istuskellessa"
Minulle ei jäänyt mistään sellaista mielikuvaa etteikö hän saisi huomiointia. Se ei vain riitä hänelle, koska hän ihan omien sanojensa mukaan on läheisriippuvainen ja epävakaa persoonallisuus. Mikään määrä huomiota ei riitä hänelle nyt eikä tulevaisuudessa ellei hän hanki itselleen apua.
Vierailija kirjoitti:
Olemme poikaystäväni kanssa ajautuneet miltei eroon asian takia... minä loukkaannun aivan liian helposti ja olen todella läheisriippuvainen, kun taas poikaystävälleni suhde on enemmänkin itsestäänselvyys ja jokin asia mitä ei tarvitse varmistella jatkuvasti. Itse tarvitsen todella paljon huomiota häneltä ja sitä saankin, kunhan vain itse teen aloitteen asiaan. Halailemme ja pussailemme päivän mittaan kyllä esim lähtötilanteissa tai sohvalla istuskellessa, mutta kaipaisinkin ehkä enemmän sitä sanallista puolta. Hän on kovin rationaalinen, varma ja rauhallinen ihminen ja ei taas kaipaa sinänsä varsinkaan verbaalista vahvistusta. Itse olen epävakaa ja tunteellinen, minua on petetty sekä muutkin mieshahmot elämässäni ovat olleet poissaolevia. Tiedostan ongelmani mutta vaikeuksia on silti löytää tasapainoa tässä asiassa.
Haluaisinkin kysyä, että miten muut pariskunnat huomioivat toisensa arjessa? Kohtaavatko tavat vai ei ?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kai sitä nyt huomiointia omalta puolisoltaan saa haluta
Tottakai mutta ei tuo nyt enää mene terveen rajoissa. Läheisriippuvuus on mielenterveyden ongelma.
Tuntuu, että aloittaja haluaa huomiota ja läheisyyttä vain varmistuakseen toisen rakkaudesta, ei niinkään siksi, että haluaisi halailla ja suudella ihan halailun ja suutelemisen vuoksi.
Normaalisti huomioi sanoin ja teoin päivittäin. On ihan paras mies. Paitsi nyt huomioin miestä enemmän, koska on paahtanut 18 tunnin työpäiviä viimeiset kaksi viikkoa. Kotona käy vaan nukkumassa, joten olen tehnyt iltapalat ja eväät valmiiksi seuraavaa työpäivää varten. Mies saa kotiin tultuaan rauhassa syödä, käydä suihkussa ja nukkua viitisen tuntia. Mun rakas ❤️
Se muistaa laittaa mun auton lämppärijohtoon aamulla, kun lähtee tuntia mua ennen töihin. Eli tämä on nyt tämmöinen arkinen teko. Niin ja sit se muistaa laittaa tulet uuniin kun tulee tuntia mua ennen töistä kotiin, sillä se tietää, että mulla on aina hiton kylmä kun tulen kotiin.
En ottanut ukkoa joka väitti rakastavansa minua mutta ei kuitenkaan sanonut, eikä tehnyt elettäkään joka olisi osoittanut, että rakastaa.