Lue keskustelun säännöt.
Emme uskalla hankkia yhtään bio-lasta koska mikään ei takaa etteikö lapsesta tule kehitysvammainen
30.11.2017 |
Älkää ymmärtäkö väärin, minusta ja miehestäni kehitysvammaiset ihmiset on ihania. Emme vain kykene huolehtimaan hautaamme asti esim. down-lapsesta tai autistista. Olemme molemmat helposti stressaantuvia. Olemme uskovaisia. Seulonnat +abortti ei siis missään nimessä tule kyseeseen. Tunnemme uskovaisen perheen joka sai down-lapsen, joka on nyt päälle 10v. Lapsi on ihana mutta valtavan hankala. Harkitsemme adoptiota.
Kommentit (14)
Älkää hankkiko lasta ollenkaan. Kyllä uskovainenkin on onnellisempi ilman lasta. Saatte pitää elämänne, jonka olette kerran lahjaksi saaneet. Älkää hankkiko lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos adoptiolapsi vaikka vammautuu pysyvästi, pystyttekö hoitamaan häntä siinä tapauksessa? Elämä on valitettavasti riskejä täynnä, mutta ei sitä pelkäämällä voi elää.
Tämä oli hyvä kommentti. Samaa mieltä olen. Jos lapsen haluaa, on aina olemassa kaikenlaisia riskejä, oli sitten biologinen tai adoptiolapsi. Samalla tavalla kuin muissakin elämän osa-alueissa on riskinsä. Voihan synnytyksessäkin tapahtua jotain, joka johtaa lapsen jonkinasteiseen vammautumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos adoptiolapsi vaikka vammautuu pysyvästi, pystyttekö hoitamaan häntä siinä tapauksessa? Elämä on valitettavasti riskejä täynnä, mutta ei sitä pelkäämällä voi elää.
Olemme tämänkin ottaneet huomioon, mutta jotenkin se riski tuntuu pienemmältä ja siltä, että onnettomuudessa vammautunutta lasta pystyisimme hoitamaan paremmin kuin kehitysvammaista. En tiedä miksi, mutta ajattelemme molemmat näin. Tottakai elämäss on aina riskejä. Jo siinä että nousemme aamulla sängystä, jotain saattaa mennä pieleen ja voi vaikka kompastua ja kuolla. Emme vaadi riskitöntä elämää, vaan minimoida riskejä ja ottaa sopivia riskejä juuri ainutlaatuisille itsellemme. Uskomme että se on Jumalan tahto . Jumala on antanut ihmiselle järjen ja moraalin.
AP
Älkää sitten ainakaan ulkomailta adoptoitu, kun ei siinä tiedä millainen tausta lapsella on. Kaikki kehityspoikkeamat ei näy heti syntyessä eikä edes ensimmäisenä vuonna, joten ei voi tietää mitä tuleman pitää. Raskausaikana on voinut olla vaikka mitä, päihteitä tai sikiötä vaurioittavia lääkkeitä. Isommalla lapsella voi olla karmeitä hylkäämiskokemuksia ja niiden aiheuttamia persoonallisuushäiriöitä.
Adoptio on todella hyvä mahdollisuus, kannatan!
Uskovaisena tietenkin voisi ajatella ja uskoa että johdatus toimii? Eli jos Taivaan Isä on tarkoittanut teille kehitysvammaisen lapsen, niin sitten saatte sellaisen ja voimat siihen tilanteeseen sen mukaisesti, mutta jos ei, niin ettehän te "vahingossa" vammaista lasta saa. Lopulta aika pieni prosentti ihmisistä saa vammaisen lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ap tutustunut adoptioprosesseihin tarkemmin? Jos Suomesta haluatte adoptoida vauvan, niin odotusaika voi olla vuosia, eikä välttämättä edes koskaan onnistu. Jos yritätte adoptoida ulkomailta, niin hyvin usein adoptioon tulevilla lapsilla itse asiassa on joitakin vammoja tai kehitysongelmia. Vanhempi lapsi Suomen sijaishuollosta taas = todennäköisesti vakavia emotionaalisia ongelmia. Mites nämä sitten?
Suurin osa adoptioon annettavista ulkomaisista lapsista ON jollain lailla sairaita tai vammaisia. Eli se ei ole teille kovin hyvä ratkaisu. Kylmä tosiasia on, että teidän ei kannata hankkia lapsia ollenkaan, koska mikään ei takaa, että lapsi olisi ja pysyisi terveenä. Koittakaa kiintyä vaikka johonkin sukulaislapseen ja ottakaa kylään välillä jos käyttäytyy nätisti. Olisi teille sopivampi riskiin sitoutumisen aste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap tutustunut adoptioprosesseihin tarkemmin? Jos Suomesta haluatte adoptoida vauvan, niin odotusaika voi olla vuosia, eikä välttämättä edes koskaan onnistu. Jos yritätte adoptoida ulkomailta, niin hyvin usein adoptioon tulevilla lapsilla itse asiassa on joitakin vammoja tai kehitysongelmia. Vanhempi lapsi Suomen sijaishuollosta taas = todennäköisesti vakavia emotionaalisia ongelmia. Mites nämä sitten?
Olemme tutustuneet adoptioon ja lakiin. Jos emme saa adoptiolasta, se on Jumalan tahto. Adoptiolapsessa voi olla "piilevänä " erilaisia ns. vikoja, mutta se olisi juuri meille silti sopivampi haaste ja riski ottaa kuin kehitysvammainen bio-lapsi. Jostain syystä näin on meillä molemmilla.
6: Meidänkin mielestä adoptio on hieno ja tavallaan epäitsekkäämpi tapa tulla vanhemmaksi.
AP
Kaikki lapset on biologisesti hajoavia eli bio-lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata tehdä kauniita ja älykkäitä lapsia sillä niistä on pula ja joku voi yrittää ryöstää sen sulta.
Mikäli teidän suvuissa ja geeneissä ei ole tiedossa perintyviä sairauksia, niin todennäköisempää saada vammainen/sairas lapsi tulee adoption myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette siis uskovaisia. Eikös raamattu heti alkumetreillä kannusta lisääntymiseen?
Ote ensimmäisestä Mooseksen kirjasta:
27. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
28. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet".
Että siitä sitten elämään uskon mukaan, pitääkö siitä Raamatusta valita vain parhaat ja itselleen sopivat kohdat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap tutustunut adoptioprosesseihin tarkemmin? Jos Suomesta haluatte adoptoida vauvan, niin odotusaika voi olla vuosia, eikä välttämättä edes koskaan onnistu. Jos yritätte adoptoida ulkomailta, niin hyvin usein adoptioon tulevilla lapsilla itse asiassa on joitakin vammoja tai kehitysongelmia. Vanhempi lapsi Suomen sijaishuollosta taas = todennäköisesti vakavia emotionaalisia ongelmia. Mites nämä sitten?
Olemme tutustuneet adoptioon ja lakiin. Jos emme saa adoptiolasta, se on Jumalan tahto. Adoptiolapsessa voi olla "piilevänä " erilaisia ns. vikoja, mutta se olisi juuri meille silti sopivampi haaste ja riski ottaa kuin kehitysvammainen bio-lapsi. Jostain syystä näin on meillä molemmilla.
6: Meidänkin mielestä adoptio on hieno ja tavallaan epäitsekkäämpi tapa tulla vanhemmaksi.
AP
Minusta epäitsekästä olisi ottaa vanhempia sijaislapsia, joita kovin moni ei halua/uskalla ottaa kotiinsa ja joutuvat sitten elämään laitoksessa. Vauvojen ja taaperoiden halukkaista adoptiovanhemmista ei taas ole pulaa, pikemminkin päinvastoin. Vauvan adoptoimisessa ei ole mitään epäitsekästä.
Miten ette uskalla jättää biolapsen terveyttä Jumalan tahdon varaan, jos kerran muuten uskotte että Jumalan tahto toteutuu?
Mitäs jos adoptiolapsi vaikka vammautuu pysyvästi, pystyttekö hoitamaan häntä siinä tapauksessa? Elämä on valitettavasti riskejä täynnä, mutta ei sitä pelkäämällä voi elää.