Miten te masentuneet 'kerkiätte' olemaan masentuneita?

Masennus ei kysele onko aikaa vai ei, se tulee ennemmin tai myöhemmin jos on tullakseen. Se, että sinua kenties hetkellisesti masentaa on eri asia kuin masennus sairautena.

Läheskään kaikilla masentuneilla ei ole perhettä josta huolehtia... Pelkkä yksinäisyys seurana vuodesta toiseen.

Tuossa mukana mun masennus kulkee koko ajan, ei se erikseen aikaa pyydä.

Asun yksin. Taloudellisia ongelmia  ja muitakin ongelmia on kyllä, en vain pysty valitsemaan että nyt ei masenna kun pitää hoitaa asioita.

No niin on ollut meilläkin. Pari vuotta sitten yksi kesä meni minulla lähinnä itkiessä. En tiennytkään, miten paljon kyyneleitä voi tulla. Ne saattoi alkaa valua ihan yksikaks. Öiin tuli itkettyä paljon. Että se olikin mustaa aikaa.

Miten te ehditte kärsiä fyysisistä sairauksista ja taloudellisista ongelmista?

Jos ei ole "aikaa" sairastaa niin silloin ei yksinkertaisesti ole (vielä) kovin sairas, mikäli siis kokee voivansa työntää sairauden pois häiritsemästä silloin kun haluaa. Kukaan ei kysyisi miten syöpäpotilas "ehtii" sairastaa.. masennusta on myös lievää muotoa jolloin jaksaa käydä töissä ja hoitaa asioita. Tai sitten se masennus ei ilmene lainkaan energian puutteena vaan pelkästään esim itsemurha-ajatuksina jolloin voi myös jaksaa tehdä asioita vaikka hautoo itsemurhaa ja mikään ei kiinnosta. Tällöin on "aikaa" käydä vaikka töissä.

"ehditte"

Ei se ole oma valinta. Jo s on oikeasti masentunut niin sitä on, oli tilanne millainen tahansa.

Se on sairaus yhtälailla kuin ne (muut) fyysiset sairaudet.

Ja masennuksella on "monet kasvot".

Ihan hyvin. Mies käy töissä ja mä makaan himassa saikulla. :'(

Ei se ihan niin mene, että masennus tulisi vain silloin kun on sopivasti aikaa sairastaa sitä. Taloudelliset ongelmat ja sairaudet eivät estä masennusta sillä tavalla, että ihminen muka jaksaa jos on pakko jaksaa. Sairaaloissa makaa paljonkin ihmisiä, jotka eivät ole jaksaneet. Aina on tilaa vielä yhdelle ongelmalle, sellaista se elämä tuntuu välillä olevan.

Masennus kulkee siinä muiden ongelmien mukana. Pahentamassa kipuja, vaikeuttamassa toipumista, valvottamassa, vaikeuttamassa taloudellisten ongelmien ratkaisemista, passivoimassa entisestään, ja niin edelleen.

Mulla sama tilanne kuin ap:lla. Niinpä mun masennukseni ilmeneekin ylikierroksina. En pysty olemaan paikoillani 5 min kauempaa, sitten pitää taas nousta ja tehdä jotain että ahdistus helpottaa. Pelkään myös että jos jonain päivänä jäisin sänkyyn kuten mieli tekee en enää nousisi siitä. Kuitenkin iso perhe ja velkainen talo hoidettavana. Sairauslomalla olen selän takia eli melkein pelkästään miehen tuloilla eletään.

Psykoterapiasta ei ole ollut mitään iloa

Voi vittu. En voi uskoa että edelleen on ihmisiä jotka ajattelevat masennuksen olevan VALINTA. Minä en tätä sairautta halunnut enkä todellakaan tietoisesti hankkinut. T. Keskivaikean masennuksen diagnoosin saanut

24/7. Toki oma toipuminen hidastuu ja estyy muita hoitaessa

Mun masennus alkoi 17-vuotiaana. Olen joutunut sopeuttamaan koko elämäni sen tahtiin. Mietipä sinä, mistä minä olen joutunut luopumaan. Yhyy.

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama tilanne kuin ap:lla. Niinpä mun masennukseni ilmeneekin ylikierroksina. En pysty olemaan paikoillani 5 min kauempaa, sitten pitää taas nousta ja tehdä jotain että ahdistus helpottaa. Pelkään myös että jos jonain päivänä jäisin sänkyyn kuten mieli tekee en enää nousisi siitä. Kuitenkin iso perhe ja velkainen talo hoidettavana. Sairauslomalla olen selän takia eli melkein pelkästään miehen tuloilla eletään.

Psykoterapiasta ei ole ollut mitään iloa

Mulla itkuisuutena silti on jotenkin jaksettava kun tuntuu että on tavallaan perheen vähiten sairas ja jonkun on jaksettava.

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama tilanne kuin ap:lla. Niinpä mun masennukseni ilmeneekin ylikierroksina. En pysty olemaan paikoillani 5 min kauempaa, sitten pitää taas nousta ja tehdä jotain että ahdistus helpottaa. Pelkään myös että jos jonain päivänä jäisin sänkyyn kuten mieli tekee en enää nousisi siitä. Kuitenkin iso perhe ja velkainen talo hoidettavana. Sairauslomalla olen selän takia eli melkein pelkästään miehen tuloilla eletään.

Psykoterapiasta ei ole ollut mitään iloa

Minun ensimmöinen masennus ilmeni noin, ja sitten tuli ihan perus fyysinenkin burn out ja masennuin ihan klassisesti sängyn pohjalle n vuodeksi. Sen jälkeen ollut useita masennuskausia. Nyt lievä masennus, mutta aivot muuten ihan tiltissä varmaan kaikkien edellisten masennusten jäljiltä joten en ole työkykyinen.

Vierailija kirjoitti:

24/7. Toki oma toipuminen hidastuu ja estyy muita hoitaessa

Tämä. Mun paraneminen alkoi oikeastaan vasta kun sain lapsia ja mies alkoi omia heitä ja siitä vittuununeena jätin pikkuhiljaa kaiken vastuun vähemmälle. Aloin kunnolla kapinoida, että vittu minähän en teitä hyysää. Ja mies vaan sanoi, että se on ookoo, parantele itseäsi. Olin että voi vittu anteeksi mitä, mutta nyt olen saanut kyllä tilaa sille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

24/7. Toki oma toipuminen hidastuu ja estyy muita hoitaessa

Tämä. Mun paraneminen alkoi oikeastaan vasta kun sain lapsia ja mies alkoi omia heitä ja siitä vittuununeena jätin pikkuhiljaa kaiken vastuun vähemmälle. Aloin kunnolla kapinoida, että vittu minähän en teitä hyysää. Ja mies vaan sanoi, että se on ookoo, parantele itseäsi. Olin että voi vittu anteeksi mitä, mutta nyt olen saanut kyllä tilaa sille.

Jos mies ei ois antanut tilaa sille, oisin yhä sairas ilman oikeastaan toivoa paremmasta.