Kyllä minä pohjimmiltani tyytyväinen olen, että olen syntynyt tänne suomeen.

Ihan hyvä maa tämä loppujen lopuksi on, vaikka onhan täälläkin omat huonot puolensa, kuten se että tähän aikaan vuodesta on melko pimeää tai vaikka se, että jos et juo alkoholia, niin olet monien mielestä kummajainen, siis se ärsyttää että jokaisen täysi-ikäisen pitäisi alkoholia juoda. Erityisesti suomalaisten humalahakuinen juominen ärsyttää, mutta eipä varmasti mikään maa ole täydellinen. Täällä minulla sentään on lämmin koti eikä tarvitse illalla mennä nälkäisenä nukkumaan. Olen saanut käydä kouluja ja saan apua sairauksiin, jos sairastun. Koti, ruoka, koulutus, terveydenhoito tai vaikka puhdas vesi eivät ole itsestään selvyyksiä kaikille. Täällä saa juomakelpoista vettä hanasta, kaikilla ei ole saatavilla puhdasta vettä lainkaan tai sitten sitä pitää hakea jostain monen kilometrin takaa. Tällaisia ajattelin kun ajattelin, että onko suomi hyvä vai huono maa. Sitten itsenäisyyspäivänä teen pitkän kävelylenkin ulkona, katselen ympärilläni olevia tuttuja maisemia, tunnen kiitollisuutta että olen syntynyt tänne ja tunnen sisimmässäni, että täältä en voisi pois muuttaa toiseen maahan, vaikka sekin on käynyt joskus mielessä. Kiitos suomalaisen terveydenhoidon pystyn nykyään kävelemään, sekään ei ole minulle aivan itsestään selvä asia. Loukkasin teininä sen verran pahasti jalkani ja noin 10 vuotta sitten alaselkäni, että huonolla tuurilla en nyt pystyisi kävelemään tai ainakin se olisi hyvin vaikeaa, mutta minä pystyn kävelemään ilman apuvälineitä ja useimmiten ilman kipuja, se on saamani terveydenhoidon ansiota. Jossain toisessa maassa ei ehkä olisi apua saatavilla ja voisi olla kävely todella huonoa vaikka sen teininä tapahtuneen jalan loukkaantumisen vuoksi, jos se olisi parantunut omia aikojaan ilman hoitoa. Jalka olisi ehkä niin vino ja toista lyhyempi että sillä ei paljon käveltäisi.