”Taas sinulla on tuo sama pusero”- Ajattelemattomat kommentit ja Facebookin lomakuvat satuttavat köyhää

Mua aina ärsyttää kun jotkut mun tutut on sellaisia, että eivät kommentoi mun normaaleita vaatteita mitenkään, ei siinä mitään, ei tarvitsekaan.

Mutta heti kun pari kertaa vuodessa ostetaan joku uusi pusero, takki tjm mihin sillä hetkellä on ollut varaa ja mihin on ollut eniten tarvetta, niin heti nää tutut tulee silmät kiiluen kommentoimaan: ” Sulla on uus pusero” tai ”sulla on uus takki, onpas hyvän näköinen, sopii sulle tooooosi hyvin”.

Ärsyttää tällainen käytös.

Au, mä pidän samaa puseroa monesti koska mulla on vaan pari lempivastetta ja nyt raskauskilojen jäljiltä vain ne pari vaatetta joihin mahdun ja joissa hyvä olla. Ja kyllä, raskauskiloja ollut pari vuotta, ostanut siis vain ne muutamat paidat tänä aikana. Eli ihan sama miten köyhänä joku mua pitää sen vuoksi että on samat vaatteet. Minä häpeän kroppaani ja kiitän miestäni kun en ole saanut omaa aikaa että urheilisin kiloja ja turvotusta pois. Lisäksi arki on muutenkin selviytymistaistelua ja käyn töissä, joten oma vika kun tulee syödyksikin välillä epäterveellisesti.

Itse en juuri havainnoi muiden vaatteita, kunhan ovat näkyvästi puhtaat eikä niin likaiset että niistä löyhkää hiki tai muu haju (eli vaatisivat pesua). Ts. ettei toisen läsnäolo häiritse hajultaan minua. Se, että jos jossain on joku puuttuva nappi, en huomaa semmoisiakaan. Tai vielä vähemmän että aina tolla on toi villatakki päällä. Minulle ei siis juurikaan merkitse ne vaatteet vaan itse ihminen ja hänen asiansa, juttunsa. Näin ollen en juurikaan jaksa niitä, jotka itse esittelevät että hei ostin uuden takin, huomaatko? Joo, kivannäköinen (eli ihan sama). Itse en myöskään mainosta hankintojani. Mielenkiintoisempiakik puheenaiheita riittää (eikä niiden tarvitse olla kuitenkaan siitä miten maailmanrauha saadaan aikaiseksi).

Minulla on tietyt työvaatteet ja niillä mennään. Uutta ostan vasta, kun jokin menee rikki. En ole rikas mutta en rikkaanakaan varmaan ostaisi kauheaa vaatevarastoa. En vain ole niin kiinnostunut vaatteista. 

En oikein ymmärrä tätä mielensäpahoittamista toisten ihmisten lomakuvista tai uusista vaatteista tai autoista tai asunnoista. Sille on nimikin ja se on kateus. Olen itse asiassa aika kateellinen luonne ja sen takia on pitänyt opetella ihmismäistä käytöstä ihan pienestä pitäen ja se on kannattanut. Elämässä kaikki kortit eivät mene tasan. Jokin asia on minulla takuulla paremmin kuin sillä, joka vaihtaa kalliita vaatteita päälleen monta kertaa päivässä. Toisen lomakuvat eivät ole minulta pois. En muutenkaan kuvaa elämääni ja lisäksi meillä oli oikein hauskaa Heurekassa syyslomalla.

Vierailija kirjoitti:

Mua aina ärsyttää kun jotkut mun tutut on sellaisia, että eivät kommentoi mun normaaleita vaatteita mitenkään, ei siinä mitään, ei tarvitsekaan.

Mutta heti kun pari kertaa vuodessa ostetaan joku uusi pusero, takki tjm mihin sillä hetkellä on ollut varaa ja mihin on ollut eniten tarvetta, niin heti nää tutut tulee silmät kiiluen kommentoimaan: ” Sulla on uus pusero” tai ”sulla on uus takki, onpas hyvän näköinen, sopii sulle tooooosi hyvin”.

Ärsyttää tällainen käytös.

What?!?! Ai TÄMÄKIN on näköjään nykyään syy loukkaantua... Ei jestas kun tämä aika oikein ruokkii mielensäpahoittajia loukkaantumaan kaikesta mahdollisesta.

Mä en ymmärrä tuota, miksi jonkun lomakuvat tai kuvat hienosta ravintolaruuasta satuttavat köyhää? Aina on olemassa ihmisiä, jotka ovat itseä varakkaampia. Ei ne lomakuvien poisjättämiset köyhyyttä poista.

Toisten vaatteista huomauttaminen taas on typerää.

Kannattaisiko sen oikeasti köyhän, joka itse tekee itselleen ongelman noidta kommenteista (sama vaate) tai toisten lomakuvista, hiukan käsitellä tuota ongelmaansa ja pyrkiä löytämään ratkaisu ettei muiden viattomat julkaisut tai harmittomat kommentit pistä maailmaa sekaisin. Ei muilta voi edellyttää sitä että älä postaa lomakuvia kun joku köyhä voi loukkaantua. Sen sijaan jos henkilö ilkeyttään tai itseään nostaakseen viljelee noita piikkejä vaatteista, tekemisistä, mistä tahansa, joilla saa köyhän/kenet tahansa tuntemaan itsensä alempiarvoiseksi on vain keinona unohtaa ko.ihminen ja välttää hänen seuraansa/yhteydenottoja.

Miksi pitäisi olla aina eri/uudet vaatteet? Todella epäekologista ostella uutta vain jotta voisi olla eri vaatteet aina. Aivan sama vaikka olis aina samat vaatteet kunhan ne ovat puhtaat ja ehjät!

Vierailija kirjoitti:

Mua aina ärsyttää kun jotkut mun tutut on sellaisia, että eivät kommentoi mun normaaleita vaatteita mitenkään, ei siinä mitään, ei tarvitsekaan.

Mutta heti kun pari kertaa vuodessa ostetaan joku uusi pusero, takki tjm mihin sillä hetkellä on ollut varaa ja mihin on ollut eniten tarvetta, niin heti nää tutut tulee silmät kiiluen kommentoimaan: ” Sulla on uus pusero” tai ”sulla on uus takki, onpas hyvän näköinen, sopii sulle tooooosi hyvin”.

Ärsyttää tällainen käytös.

Tuohon artikkeliin (jossa puhutaan siitä kun ystävät hylkää) ja tähän kommenttiin liittyen: jospa ne ystävät hylkäävät tästä syystä: jokainen kommentti koetaan loukkaavana ja ahdistavana. Yrität piristää marttyyria, jolle mikään ei ikinä kelpaa ja kaikki pyörii hänen uhriasemansa ympärillä. Tuollaiset on todella raskasta seuraa olivat sitten köyhiä tai eivät.

Lomakuvat ei haittaa, mutta se kyllä ärsyttää että joku kyttää vaatevarastoa niin että tietää omistajaa tarkemmin, mikä vaate on uusi. Pitäisi mölyt mahassaan edes, jos toisten vaatteet kiinnostavat noin paljon, teininä tuota tehtiin.

Köyhän kannattaa sitten sanoa, että mulla on kapselivaatekaappi :). 

-Ihan hyvätuloinen, jolla ei todellakaan ole iso vaatekaappi...

Jos joku kommentoisi sitä, että pidän muutamaa samaa vaatetta usein, ihmettelisin tuota ihmettelijää. Kysyisin ehkä, haisenko sitten. Vaikka olisi rahaakin, niin vaatteet ei vaan kiinnosta. Eikä haittaa muiden lomat tai ostokset.

Mua kalvaa vain se, että päin naamaa päivitellään sitä, miksen vain mene töihin. Ensinnäkin mulla on muutamia sairauksia, eikä sopivia töitä vain ole. Ei sinne töihin niin vain mennä. Sitten vihjaillaan tai sanotaan suoraan laiskaksi ja vastuuttomaksi. Tai sitten kun oletetaan, että multa löytyy yhtäkkiä iso summa rahaa johonkin, ja kun ei löydy, oletetaan, etten osaa käyttää rahaa. Tyhjästä on vaan paha nyhjästä. Makselen edelleen opintolainaakin takaisin. Tutkintoa ei ole, koska sairastuin niin pahasti kesken yliopisto-opintojen. Pari vuotta sitten uusi lääkäri totesi mut työkykyiseksi, vaikka kukaan ei oikein osaa sanoa, millaista työtä voisin sitten edes tehdä sairauksieni kanssa tai mitä alaa kannattaisi opiskella.

Vuokrakin on turhan kallis, mutta ei mulla ole varaa edes muuttaa, enkä voi luottaa kenenkään apuun. Itselläni ei ole autoa eikä ajokorttia. Lisäksi asunnon kokoakin taivastellaan ja lähes jokainen tuntemani ihminen on sanonut, ettei voisi "elää" näin pienessä luukussa. Hätistellään muuttamaan ja tiedän itsekin, että pitäisi muuttaa, mutta sitten tässä on ne muuttoon liittyvät käytännön ongelmat. Ihan kuin olisin itse valinnut jonkun kurjuudessa pyöriskelyn.

Ihmisten johtopäätökset mun luonteestani ärsyttävät siis. Olen selvästi laiska, vastuuton ja tyhmä, kun olen kerta tässä tilanteessa.

Miten voi olla niin köyhä ettei ole varaa vaatteisiin? Nykyisin vaatteita saa niin halvalla että kyllä köyhälläkin on varaa jos säästää ja ostaa vaikka alesta.

Se nyt vasta onkin sairasta jos kadehtii ihan jonkun tuntemattoman lomakuvia, asuntoja, autoja jne. Ihan varmasti on niilläkin ihmisillä omat ongelmansa, erilaiset mutta kuitenkin.

Mikään ei myy nykyään niin paljon kuin tällainen valitus-paska, jossa keksimällä keksitään kaikkea mistä valittaa ja moralisoida muita ihmisiä. Hävettää naisena huomata, et nämä on pääsääntöisesti naisten juttuja. Ihan ku naisilla ei olis mitään järkevämpää sanottavaa kuin jatkuva vertailu ja marttyrointi. Odottaisin tohtoriksi väittelevältä hieman syvällisempää ja moniulotteisempaa ajatusmaailmaa.

Olen ostanut monta kappaletta samoja lempivaatteitani jo 10 vuotta. Minulla on siis käytännössä aina samat vaatteet päällä.. Miksi pitäisi pitää vaatteita joista ei tykkää?

Jos et kestä muiden kommentteja, niin tee kovemmin töitä ja hanki lisää rahaa millä suojella herkkää itsetuntoas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua aina ärsyttää kun jotkut mun tutut on sellaisia, että eivät kommentoi mun normaaleita vaatteita mitenkään, ei siinä mitään, ei tarvitsekaan.

Mutta heti kun pari kertaa vuodessa ostetaan joku uusi pusero, takki tjm mihin sillä hetkellä on ollut varaa ja mihin on ollut eniten tarvetta, niin heti nää tutut tulee silmät kiiluen kommentoimaan: ” Sulla on uus pusero” tai ”sulla on uus takki, onpas hyvän näköinen, sopii sulle tooooosi hyvin”.

Ärsyttää tällainen käytös.

What?!?! Ai TÄMÄKIN on näköjään nykyään syy loukkaantua... Ei jestas kun tämä aika oikein ruokkii mielensäpahoittajia loukkaantumaan kaikesta mahdollisesta.

Luit ihan oikein. Kyllä mua ärsyttää jos muuten ei noteerata mitenkään, ollaan kuin ilmaa kyseiselle henkilölle, mutta heti kun on joku uusi vaate yllä niin heti ollaan niin parasta kaveria niin parasta.

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä tätä mielensäpahoittamista toisten ihmisten lomakuvista tai uusista vaatteista tai autoista tai asunnoista. Sille on nimikin ja se on kateus. Olen itse asiassa aika kateellinen luonne ja sen takia on pitänyt opetella ihmismäistä käytöstä ihan pienestä pitäen ja se on kannattanut. Elämässä kaikki kortit eivät mene tasan. Jokin asia on minulla takuulla paremmin kuin sillä, joka vaihtaa kalliita vaatteita päälleen monta kertaa päivässä. Toisen lomakuvat eivät ole minulta pois.

Näin. Oma äitini oli myös kateellinen luonne ja se ajattelutapa tarttui. Paljon on saanut tehdä sen eteen, että on saanut oman ajattelun muutettua. Kyllä se vieläkin joskus vihlaisee kun samassa pienipalkkaisessa työssä jotkut kollegat käyvät aina ravintolassa lounaalla, töiden jälkeen kenkäostoksilla tai viettävät rapujuhlia, mutta ei se todellakaan ole minulta pois. Koitan ajatella, että meidän lähtökohtamme nyt ovat vaan erilaisia, minä teen töitä nyt sen eteen, että oma lapseni voi elää aikuisena helpommin kuin mitä minä nyt ja niin on varmasti ajatelleet kollegani vanhemmat myös aikoinaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko sen oikeasti köyhän, joka itse tekee itselleen ongelman noidta kommenteista (sama vaate) tai toisten lomakuvista, hiukan käsitellä tuota ongelmaansa ja pyrkiä löytämään ratkaisu ettei muiden viattomat julkaisut tai harmittomat kommentit pistä maailmaa sekaisin. Ei muilta voi edellyttää sitä että älä postaa lomakuvia kun joku köyhä voi loukkaantua. Sen sijaan jos henkilö ilkeyttään tai itseään nostaakseen viljelee noita piikkejä vaatteista, tekemisistä, mistä tahansa, joilla saa köyhän/kenet tahansa tuntemaan itsensä alempiarvoiseksi on vain keinona unohtaa ko.ihminen ja välttää hänen seuraansa/yhteydenottoja.

Mitä tässä nyt alat psykologisoimaan lehtihaastattelun perusteleella? Hän kertoi kokemuksesta, juuri tämä oli aiheena. On siten ymmärrettävää, että tällaista kokemusta tuodaan esille. Artikkelissa tuotiin esille muitakin tasoja ja näkökulmia, miltä haastateltavasta tuntuu olla köyhä ystäväpiirissä tai tuttavien kesken. Esim. kiitti ystäviä, jotka ovat auttaneet ja tukeneet. Ei kaikki ole uhriutumisen kulttuuria, jos kertoo haastattelussa, että joku on tuntunut pahalta tai on miettinyt, että minulla ei ole tuota. Eikä hän ollut kertonut myöskään, että on siitä avautunut facebookissa tai valitellut ystäville.  Heitäkin varmasti on, jotka päätyvät sitten facebook mokiin.  On normaalia, että tuntuu joltakin.