Huh huh, kyllä ihmetyttää ihmiset, jotka istuu käytäväpaikalla vaikka bussi on täpötäynnä!
Tuijotetaan vaan visusti puhelinta, niin kuin ei muka huomattaisi.
Mikä tällaisia ihmisiä vaivaa?
Kommentit (23)
Voi tulla viereen joku pervo tai haisuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tällaisia ihmisiä vaivaa?
Minä en tuijota tiukasti puhelintani, mutta minua vaivaa esim. se etten halua suoraan auringonpaisteeseen (joo, ei ole ollut viime päivinä ongelma). Siksi istun usein mieluummin käytäväpaikalla.
Mutta mikä vaivaa niitä ihmisiä, jotka eivät saa suutaan auki pyytääkseen pääsyä sinne ikkunapaikalle? Jonkinmoinen sosiaalisten tilanteiden pelko vai? Ankara änkytys?
Itsekään en aina halua istumaan niin olen sitä mieltä ettei muiden matkustajien tarvitse olla ajatustenlukijoita, jotka tietävät, istunko vai seisonko mieluummin. Jos istuisin ja sopiva paikka olisi vapaana mutta toinen matkustaja tientukkeena, avaan suuni ja ystävällisesti ilmoitan minne olisin menossa. Helppoa ja yksinkertaista!
Etkö siis pysty istumaan henkilöautossa ollenkaan? Siinä kaikki paikat ikkunapaikkoja.
Pystyn, mutta on se usein aika epämiellyttävää. Aina kun mahdollista, pyrin sijoittumaan niin, että vältän suoran auringonpaisteen, olin henkilöautossa tai bussissa. Jälkimmäistä käytän paljon enemmän.
Henkilöautossa toisaalta on pienemmät ikkunat ja ne kulkevat matalammalla, jolloin on todennäköisempää, että aurinko on niin korkealla ettei se paista sisään, tai että rakennukset tms. blokkaavat pahimman häikäisyn. Tai ainakin varjonpuoli henkilöautossa tosiaan on varjossa eikä niin, että vastakkaisen puolen ikkunoista paistaa aurinko sisään.
Ei käytäväpaikalle pääseminen ole itsetarkoitus, vaan häikäisevän ja vilkkuvan valon sekä suoran auringonpaisteen välttäminen. Näin sekä migreenitaipumuksen että ihosairauden takia.
Näin juuri, tämä on hyvä vinkki. Viimeksi tänään taas totesin toimivaksi :)
Tosin en tarkentanut että haluan juuri ikkunapaikalle, joten päädyin käytäväpaikalle siinä istuneen koululaisen siirryttyä ikkunan viereen, mutta sama se minulle. Pyysin vain päästä istumaan, ja muistin myös kiittää kun pyyntöni toteutui. Ei se puhuminen niin vaarallista ole.