Mielialojen raju vaihtelu, mielialanaaltoiluhäiriö?

Olen 24-vuotias nainen. Kolme vuotta sitten kävin läpi traumaattisen tapahtuman ja sain diagnoosiksi PTSD:n. Hoito jäi kuitenkin kesken (tai sitä ei oikeastaan edes aloitettu), sillä lähdin heti ulkomaille pakoon elämääni ja itseäni "selvittelemään ajatuksiani". Sielläkään ei tietenkään ollut hyvä, mutta vähitellen koin kuitenkin asioiden muuttuvan parempaan suuntaan. Hieman alle vuoden päästä lensin takaisin Suomeen hetken mielijohteesta, mutta heti päästyäni kotiin halusinkin jo takaisin pois ja muutaman viikon päästä varasin lennot ja lensin seuraavana aamuna toiselle puolelle maapalloa ilmoittamatta edes kenellekään. Sama toistui vuoden päästä, ensin kotiin päivän varoitusajalla ja parin viikon päästä takaisin ulkomaille. Toisella kertaa tosin kerroin lähdöstäni vanhemmilleni hieman ennen kuin lähdin.

Viime vuonna vihdoin palasin Suomeen, sillä ulkomailla olo tuntui liian raskaalta. Koin olevani hieman masentunut, mutta muuten olo oli ihan hyvä. Laitoin kaiken energiani opiskeluun, mikä meni lähes heti yli. Opiskelin ja harrastin liikuntaa, en tehnyt mitään muuta. Juuri ennen pääsykokeita homma yhtäkkiä levisi käsiin, en pystynyt enää edes lukemaan valintakoemateriaaleja, saatoin lukea monta sivua muistamatta edes mistä aiheesta olin lukemassa. Luovutin pääsykokeen kanssa ja päätin jatkaa samalla alalla mistä olin jo ennen ulkomaan reissua saanut opiskelupaikan. Heti lopetettuani opiskelun varasin lennot ja lähdin kaverin luokse toiseen maahan Eurooppaan.

Keväällä aloin ensimmäistä kertaa huomaamaan selkeämmin vahvoja mielialavaihteluja. Tuntuu kuin kävisin läpi lyhyitä hypomanioita, joiden jälkeen palaan takaisin joko normaaliin tilaan tai lievään masennukseen. Hypomaniset jaksot olivat kevään ja kesän ajan pisimmillään muutaman päivän ja välissä oli paljon tavallisia päiviä.

Syksyllä jatkoin taas opiskelua. Mitä pidemmälle syksy on edennyt, sitä vaikeammaksi mielialojen vaihtelut ovat muuttuneet. Hypomania tuntuu nousevan ihan yhtäkkiä, mutta useimmiten jatkuvan vain muutamia tunteja. Suurimman osan ajasta olen ahdistunut tai masentunut. Normaaleja päiviä ei tunnu olevan välissä enää ollenkaan. Olo on alkanut muuttua epätodelliseksi, muisti ei toimi normaalisti. Tavallisesti muistini on erinomainen, nyt on vaikea muistaa olenko edes syönyt tänään mitään. Masennuksen iskiessä olen niin syvällä, ettei tila oikeastaan edes kiinnosta, en edes jaksa toivoa siihen muutosta, haluan vain nukkua. Ahdistuneena taas suunnittelen epätoivoisesti jotain, millä saisin elämääni muutettua, kuitenkaan pystymättä keksimään mitään. Hypomanian hetkinä olen toistaiseksi saanut hoidettua asioita sen verran, että olen saanut vielä käytyä ostamassa ruokaa jne, jopa nähtyä kavereitakin.

En ole varma lasketaanko noita energisiä iloisia tilojani hypomaniaksi, sillä ne ovat kovin lyhytkestoisia. Itse epäilen tämän olevan mielialan aaltoiluhäiriö, oireet tuntuvat alkaneen tuon traumaattisen tapahtuman jälkeen. Googlettaessani luin, että stressaava/traumaattinen tapahtuma voi vaikuttaa häiriön laukeamiseen. Miltä tämä teistä kuulostaa? Onko täällä ketään jolla on kokemusta vastaavasta? Tällä hetkellä olo on ollut niin vaikea, että tuntuu etten jaksa enää tätä vuoristorataa päivääkään, tekisi mieli kävellä päivystykseen ja vaatia apua, mutten enää osaa edes arvioida kuinka vakavaa tämä on. Järkevien päätösten tekeminen on täysin mahdotonta, liittyen yhtään mihinkään... Myös ajantaju tuntuu heittelevän oudosti.