Lue keskustelun säännöt.
Poika 6v söi omansa ja siskonsa joulukalenterit tyhjäksi, miten toimia kun en halua liian ankaraa rangaistusta näin joulun alla??
29.11.2017 |
Poikani 8v on aina ollut perso makealle. Kalentereita ei pidetty esillä mutta poika tajusi katsoa yöpöytäni laatikkoon. Siskolle tietysti hankitaan uusi kalenteri mutta miten toimin pojan kanssa? Ihan ilmankaan en raaski jättää ettei mene koko joulun odotus pilalle. Tosin samanlainen kalenteri taas toisi pojalle viestin että näinhän voikin tehdä eikä tule rangaistusta.
Miten te mammat ratkaisisitte tilanteen? Asiallisia vastauksia kiitos.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kattia kanssa kirjoitti:
Pienet on murheet maailmassa. Huolestuttavaa lukea kuinka sadistit rankaisee parin euron kalenterin syönnistä lapsiaan.
Toivottavasti teidän ukot juo teidänki viinat jouluna.
Jos lapsi ei opi tehneensä väärin, voi pian olla isompiakin murheita kuin toisen suklaiden syöminen.
Ai söitkö sinäkin pienenä sisaresi suklaat ja siitä sun polla vinksahti?
En suklaita vaan karkkipussin. Ja opin kerrasta ettei niin tehdä, koska sain rangaistuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kattia kanssa kirjoitti:
Pienet on murheet maailmassa. Huolestuttavaa lukea kuinka sadistit rankaisee parin euron kalenterin syönnistä lapsiaan.
Toivottavasti teidän ukot juo teidänki viinat jouluna.
Jos lapsi ei opi tehneensä väärin, voi pian olla isompiakin murheita kuin toisen suklaiden syöminen.
Suhteeton rangaistus ja kostaminen vaurioittavat ihmisen oikeudentajua, ihan tutkittu juttu. Rangaistus tarvitaan, mutta sen pitää olla suhteutettu lapsen ikään ja tehtyyn vääryyteen. Lapsi ei syönyt kalentereita pahuuttaan, vaan siksi että hänen impulssikontrollinsa petti, ja kuusivuotiaana niin voi hyvinkin käydä.
Noloa.
Tytölle kaksi hyvää suklaakalenteria ja pojalta viikkorahat pois loppuvuodeksi.
Jos siskon kalenterista häviää suklaata, niin pojalta kännykkä kokonaan pois ja pelistoppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kattia kanssa kirjoitti:
Pienet on murheet maailmassa. Huolestuttavaa lukea kuinka sadistit rankaisee parin euron kalenterin syönnistä lapsiaan.
Toivottavasti teidän ukot juo teidänki viinat jouluna.
Jos lapsi ei opi tehneensä väärin, voi pian olla isompiakin murheita kuin toisen suklaiden syöminen.
Suhteeton rangaistus ja kostaminen vaurioittavat ihmisen oikeudentajua, ihan tutkittu juttu. Rangaistus tarvitaan, mutta sen pitää olla suhteutettu lapsen ikään ja tehtyyn vääryyteen. Lapsi ei syönyt kalentereita pahuuttaan, vaan siksi että hänen impulssikontrollinsa petti, ja kuusivuotiaana niin voi hyvinkin käydä.
Onko esimerkiksi uuden kalenterin ostaminen siskolle ja ilman uutta (suklaa)kalenteria jääminen suhteeton rangaistus ja kostamista? Voi jeesus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kattia kanssa kirjoitti:
Pienet on murheet maailmassa. Huolestuttavaa lukea kuinka sadistit rankaisee parin euron kalenterin syönnistä lapsiaan.
Toivottavasti teidän ukot juo teidänki viinat jouluna.
Jos lapsi ei opi tehneensä väärin, voi pian olla isompiakin murheita kuin toisen suklaiden syöminen.
Suhteeton rangaistus ja kostaminen vaurioittavat ihmisen oikeudentajua, ihan tutkittu juttu. Rangaistus tarvitaan, mutta sen pitää olla suhteutettu lapsen ikään ja tehtyyn vääryyteen. Lapsi ei syönyt kalentereita pahuuttaan, vaan siksi että hänen impulssikontrollinsa petti, ja kuusivuotiaana niin voi hyvinkin käydä.
Olet ihan oikeassa. Itse en tosin käyttäisi sanaa "rangaistus", vaan pikemminkin "seuraus". Pojalle pitää toki tehdä selväksi että toisen suklaiden syöminen on väärin ja rumasti tehty, mutta ei kasvatus ole sama asia kuin rangaistus. Se että uutta ei saa tilalle ei myöskään ole rangaistus, vaan näkyvä seuraus mokasta. Ei sitä lapsen naamaan tarvitse hieroa, vaan voi rauhallisesti ja lempeästi sanoa että "sähän söit ne jo, niin ei niitä enää ole". Tämäkään ei ole rangaistus tai kosto, vaan luonnollinen seuraus lapsen teosta. Lasta ei syyllistetä, vaan tehdään teon todellinen seuraus näkyväksi, ja annetaan lapsen oppia siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No me syötiin siskon kanssa joulukalenterit "muutamia" kertoja etukäteen. Saatiin sitten uudet. Se melkein kuului perinteeseen. Kyllä ollaan aikuisena naurettu tälle monet kerrat. Vieläkin muistamme, miten istuimme keittiön pöydän alla syömässä salaa suklaita. Onneksi meillä ei nipotettu tällaisesta asiasta. Ollaan muuten nykyään ihan normaaleja aikuisia ihmisiä varustettuna normaalilla itsehillinnällä ja käytöstavoilla. Ei ole mielestäni maailman vakavin juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No me syötiin siskon kanssa joulukalenterit "muutamia" kertoja etukäteen. Saatiin sitten uudet. Se melkein kuului perinteeseen. Kyllä ollaan aikuisena naurettu tälle monet kerrat. Vieläkin muistamme, miten istuimme keittiön pöydän alla syömässä salaa suklaita. Onneksi meillä ei nipotettu tällaisesta asiasta. Ollaan muuten nykyään ihan normaaleja aikuisia ihmisiä varustettuna normaalilla itsehillinnällä ja käytöstavoilla. Ei ole mielestäni maailman vakavin juttu.
Taisitte kuitenkin syödä vain omanne?
Mä tekisin niin että siskolle uusi kalenteri ja pojalle se sama josta söi suklaat, mutta tyhjin luukuin. Eli suljet vain ne avatut luukut ja poika saa avata ne joka päivä uudestaan ja muistella miksi siellä ei ole suklaata. Kyllähän niiissä silti aina joku kuva on pohjalla, ei varmaan suklaahimoissaan sitä katsonut ollenkaan, niin onhan se sentään uutta.
Siskolle uusi suklaakalenteri ja pojalle kuvakalenteri, jonkun ihan kivankin voi ostaa, ei mitään v*ittuilua.
Eikä hänen mitään tarvitse maksaa.
Ainoaksi rangaistukseksi riittää että sisko saa suklaata joka päivä, 24. päivän ajan, ja tuo jokapäiväinen suklaa muistuttaa poikaa 24. päivän ajan, joka päivä, siitä, että hänelläkin olisi suklaata ellei olisi mennyt ahnehtimaan.
Tuo riittää kyllä. Varmasti muistaa vanhanakin sen yhden Joulun jolloin söi suklaakalenterit etukäteen ja joutui joka päivä katsomaan miten sisko saa omansa.