En ollut ennen viimeistä paria vuotta tajunnut, miten ahneita ja inhottavia suurin osa ihmisistä on

Toiset ovat materian perään. Eräs ystäväni on opiskelija ja törsäilee miehen luottokortilla, "kun pitäähän sitä nyt kotia laittaa ja välillä hemmotella itseään merkkivaatteilla" - muuten hyvä, mutta kun niitä merkkijuttuja on 99% tavaroista ja osamaksulla/luotolla kaikki, niin eikö se jo kerro ettei niihin ole varaa?

Ei kaikki ole tuollaisia. Veikkaan, että jostakin syystä ympärillesi on kerääntynyt joukko pinnallisia sieluja. Onko kenties ala tai asuinpaikka tai jokin, joka vaikuttaa tuohon. Minun tuttavapiirissä ei ole ketään, joka pitäisi mitenkään tärkeänä jotain merkkilaukkua tai ylipäätään mitään maallista tavaraa. Jos jokin on kaunista, siihen kiinnitetään huomioita, mutta varakkuus tai hinta ei ole arvo. Onko tämä joku nuorten juttu sitten tai helsinkiläisten? Veikkaan, että nuorten pääkaupunkiseutulaisten arvoissa prioriteetit menee noin. Jos et sopeudu, olet terve. Hakeudu kaltaistesi joukkoon ja vietä aitoa elämää. Olet oikealla tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki ole tuollaisia. Veikkaan, että jostakin syystä ympärillesi on kerääntynyt joukko pinnallisia sieluja. Onko kenties ala tai asuinpaikka tai jokin, joka vaikuttaa tuohon. Minun tuttavapiirissä ei ole ketään, joka pitäisi mitenkään tärkeänä jotain merkkilaukkua tai ylipäätään mitään maallista tavaraa. Jos jokin on kaunista, siihen kiinnitetään huomioita, mutta varakkuus tai hinta ei ole arvo. Onko tämä joku nuorten juttu sitten tai helsinkiläisten? Veikkaan, että nuorten pääkaupunkiseutulaisten arvoissa prioriteetit menee noin. Jos et sopeudu, olet terve. Hakeudu kaltaistesi joukkoon ja vietä aitoa elämää. Olet oikealla tiellä.

Joo, saattaa olla tietyn osan pk-seutulaisten juttua. Huh, onneksi jos näin on, helpotti vähän ja palautti uskoa ihmisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Iso osa suomalaisista on tainnut tottua tosi hyvään materiaaliseen elintasoon paljolti toisten kustannuksella. On ollut tosi rumaa ja ilkeää nähdä, millaiseen käytökseen alennutaan ahneuksissaan nyt kun monella elintaso on laskenut.

Kaikkien ruminta on tuo valtava ahneus ja wannabe-juttu, jossa yritetään ja halutaan epätoivoisesti olla hienoja ja rikkaita vaikka ei olla, mutta sen sijaan että yritettäisi tehdä jotain sen eteen että saataisi niitä asioita joita haluaa, niin hyökätään muiden kimppuun ja yritetään kaikin tavoin vaatia, että muut tekevät työt, elättävät ja maksavat että voitaisiin elää luksuksessa johon ei ole varaa.

Ja ei, en nyt tosiaan puhu mistään leipäjonoista. Vaan siitä, että kyllä sitä ihmisen pitää pystyä elämään sen kanssa, jos ei ole varaa timanttisormuksiin ja designer-laukkuihin. Tuo ahneus kun haluaa vaikka ei ole varaa ja kadehtii ja käyttäytyy kammottavasti jos jollain on jotain mitä haluaisi ja yrittää vaatia ja hankkia sitä keinolla millä hyvänsä, on äärettömän vastenmielistä, halveksittavaa ja pöyristyttävää.

En ollut tajunnut tätä valtavaa rumuutta niin kauan, kuin ylenpalttisilla tulonsiirroilla kaikkia elätettiin isolla rahalla.

Ja tulonsiirroista vielä: Nuo leipäjonot, vanhusten köyhyys ja muu aito puute, hätä ja köyhyys mitä on ja mikä varmaan on pahentunut pitkän laman aikana ja julkisen puolen säästöjen takia, on oikeasti tosi surullinen ja ikävä juttu, joka todellakin pitäisi pyrkiä kaikin tavoin korjaamaan.

Ehkä sekin, että kun yhteiskunnassa on yhä enemmän ihmisiä, joilla on aidosti hätä ja puute, niin tuollainen perusteeton itsekäs ahnekkuus vaikuttaa vieläkin vastenmielisemmältä.