Saako toisten lapsille pitää kuria, jos paikalla olevat vanhemmat eivät sitä suostu tekemään?

Päässääntöisesti ei mutta jos lapsi esimerkiksi aiheuttaisi vaaratilanteita omalla lapselleni, jollekulle toiselle tai itselleen sitten kyllä. Muuten antaisin riehua ja vanhempien nolata itsensä jos eivät pidä kuria tai vie huonosti käyttäytyvää lasta pois. Jossain tapauksessa voisin mennä avuksi jos esimerkiksi vanhemmat vaikka jotenkin keskustelu- tai neuvottelutilanteessa ja taapero riehuu niin saattaisin mennä ottamaan taaperon ja siirtyä keskustelemaan tai leikkimään hänen kanssaan vähän sivummalle.

Ei saa, paitsi jos lapset ovat vaaraksi itselleen tai muille.

Jos se lapsi riehuessaan loukkaa itsenäsä, saat syyt päällesi kun et käskenyt/kieltänyt. Jos taas kiellät tai käsket ,saat samat syyttelyt.

Itse olen valinnut sen tien että riehukoot ja loukatkoot itsensä,ei ole mun lapsia ja lapset ei tästä maailmasta kesken lopu Jos valittavat niin  teen lasun samantien.

Vanhemmat eivät suostu tekemään mitään vai eivät vain onnistu tekemisessään?

No, mun mielestä molemmissa tapauksissa saa yrittää tehdä jotain, että homma hoituisi suotuisaan suuntaan. Mun lapsia ei kyllä ole pahasti muut komennelleet, mutta jossain sukujuhlissa on joku sukulainen saattanut pelastaa tilanteen, tosin ei torumalla tai muutenkaan negasti, vaan kiinnittämällä lapsen huomion muuhun asiaan/tekemiseen. Näin olen itsekin tehnyt toisten lapsille. Sellaisesta ei voi loukkaantua, päinvastoin :)

Varsinkaan erityislapselle ei saa sanoa mitään, koska erityislapsi yltyy jos hänelle sanoo jotain. Erityislapsen vanhempaa ei muutenkaan saisi lähestyä heidän ollessa jossain tilanteessa, koska ylimääräinen ihminen voi sekoittaa koko tilanteen ja aiheuttaa lapsessa häiriökäyttäytymistä. Jotkut eivät vain tajua, miten hiuskarvan varassa kaikki erityislasten vanhemmilla on.

Jos se tosi selkeästi kohdistuu muihin ihmisiin, niin sitten saa. Jos lapsi vaikka juoksee edestakaisin paikassa, missä se ei ole ok, niin en puuttuisi, ärsyyntyisin vain. Jos lapsi tulee kaivamaan laukkuani/ tönimään muita ihmisiä/sylkee päälle jne. niin sitten puuttuisin.

Olen puuttunut esim leikkipuistossa jos lapseni lähellä on tehty jotain vaarallista, ja lapselleni on aiheutunut vaaratilanne. Lyömisiin yms saa ja pitää puuttua mun mielestä ulkopuolistenkin.

Käytöstapoihin, "riehumiseen" ym en puuttuisi ellei todella synny niitä vaaratilanteita. Joskus olen jollekin hyvin tutulle sukulaislapselle saattanut sanoa muustakin, mutta ne ovat kyllä olleet sellaisia tilanteita, että itselle on jäänyt olo liiallisesta "vanhemman tontille" menosta. Nykyään vanhempana omaan tämän suhteenkin enemmän pelisilmää.

Sanoisin että jos omaisuutta alkaa mennä säpäleiksi niin eihän sitä voi katsoa vain vierestä. No hänen vanhempansa ovat tietysti korvausvelvollisia jos sitten ovat yhteistyökykyisiä niin se on toinen juttu. Mutta mites sitten jos ne jonkun lapset ei enää oo lapsia, siis ikänsä puolesta ?

Olen puuttunut ja puutun. Olen myös ollut kiitollinen, kun omia lapsiani on joku muu aiheesta ojentanut silloin, kun itse en ole tilannetta huomannut, vaikka olen ollut ns. paikalla ja silloinkin,kun en ole ollut paikalla lainkaan (lapset kertoneet itse).

Loukkaantumisen ymmärrän vain silloin, jos aikuinen ojentaja itse käyttäytyy huonosti, huutaen tai arvostelevasti. Asiallinen puuttuminen osoittaa mielestäni välittämistä, yhteisöllistä huolenpitoa. Miten sellaisesta voisi loukkaantua?

Eikös tuo ole hiljaista hyväksyntää, vaan kun ei puututa asiaan? Kyllä niille lapsille pitää selkeät rajat olla.

Olen ollut tilanteessa, jossa lapsi alkoi katkaisemaan pihalle istutettua keskenkasvuista puuta.  Oli rivitalomme pihatalkoot/kesäkauden avajaiset. Vanhemmat katsoivat vieressä, eivätkä sanoneet tai tehneet mitään. Karjaisin lujalla äänellä: "Älä katkaise sitä puuta" ja sain tietenkin vanhempien vihaiset katseet osakseni. Olimme aiemmin istuttaneet nämä puunalut pihalle ja saaneet ne kasvamaan jo tietyn suuruisiksi. Niin katkesi puusta nyt puolet ja kasvu jatkuu muotopuolena. En ymmärrä vanhempia, jotka antavat lastensa tuhota kaiken ympärillä olevan ja tulen varmasti puuttumaan tällaiseen välittämättä siitä kenen lapsi on.

Kyllä minä olen monesti sanonut kiukuttelevalle lapselle, jos olen ihan vieressä, että seurataanpa nyt tätä esitystä (tai jotain vastaavaa). En yritä sillä päteä tai nolata ketään enkä kuvittele olevani mitenkään parempi kasvattaja siinä. Yleensä lapset vain hämmentyvät siitä, että joku vieras puhuu heille. Ja hämmentyminen aiheuttaa sen, että lapsi hiljenee. Ja kaikki saavat taas seurata esitystä rauhassa.

En keksi mitä haittaa tuosta olisi kenellekään.