Mun äiti pilasi mun elämäni kasvattamalla mua opettamalla mulle, että en ole tarpeeksi hyvä sellaisena kuin olen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksesi oli kuin minun näppäimistöltä! En vaan ehdi nyt keskustelua jatkamaan, mutta käyhän myöhemmin kurkkaamassa jos viitsit niin laitan viestiä!Minun äitini teki selväksi koko suvulle, että olen pelkkä vitsi ketä saa syyttää sellaisestakin mitä en ole tehnyt. Olin lapsesta asti se kenelle puhuttiin ne haukut toisesta ja jos avauduin niistä niin yhtäkkiä minä olinkin syypää.Näin aikuisena TIEDÄN, etten ollut. Äitini jatkaa edelleen samaa, enkä siksi ole pystynyt olemaan yhteydessä kun tajusin etten saa sitä enää loppumaan. Hän on jo maalannut minusta vahvan käsityksen koko suvulle kun vuosikausia mollannut. Hän valitsi aikanaan miehen kuka hakkasi minua ja kyttäsi seksuaalisella tavalla (haukkui huoraksi ja yritti tulla pesuhuoneeseen kun olin suihkussa eikä muita ollut kotona). Ei tehnyt mitään kun tuo mies uhkasi tappaa minut kuristamalla. Sitten kun erosivat oli erokin mun syy ja äitini sai jatkaa pahoinpitelyäni ja purki pahan olonsa minuun.Nyt jos tahtoisin sukulaisille asiat selvittää niin se ei enää onnistuisi sillä minut on niin mustamaalattu. Minä vaan taas keskisin, dramatisoisin ja, vaikka mitä. Olisin vaan niin riidanhaluinen, että yrittäisin saada riitaa aikaiseksi puheillani.Olisipa isäni ollut elossa sillä hän taisi olla ainoa kuka tiesi äitini luonteen ja totuuden. Harmi vaan, että lähti tätä meren taakse karkuun ja eikä voinut ottaa minua mukaansa. Palasi takaisin hieman ennen kuolemaansa. Ainoa kuka sanoi rakastavansa minua. Ainoa!

Aikuisiällä tajunnut, että äitini on pahimman luokan narsisti. Joskus luin aiheesta ihan silläkin kun jo epäillyt monta kertaa itseäni kunnes löysin kirjoituksen siitä minkälainen on narsistin lapsi ja miksi. Tunnistin itseni täysin. Olen ylisuosittaja ja selviän kaikesta-tyyppi.Tosin on minulle päätohtori sanonut ettei mielenterveydessäni ole mitään vikaa.

Joku kirjoitti sinulle ap, että syytät äitiäsi ja ettei se auta tmv.Sekin on alku! Alku sille prosessille minkä kautta voi tervehtyä. Tajuta asiat, saada sellaiset taakat pois omilta harteilta mitä on vuosia kantanut eikä ne sinne kuuluneet koskaan, mutta niin on uskoteltu.Itse kirjoitin kirjeen. Kirjoitin sen koko suvulle kertoakseni totuuden. Siihen meni aikaa ja viimeistely tuntuu venyvän sillä tarkoitukseni on oikeasti lähettää tuo kirje kaikille sukulaisille ja se on iso hetki kun sen teen. Minua ei kiinnosta uskovatko he ja mitä ajattelevat, mua kiinnostaa enää, että selviän oman pääni kanssa ja voin unohtaa äitini.Tein sen vain itseni ja omien lasteni vuoksi, ollakseni heille ehjä äiti.

Olisit hoitanut itsesi kuntoon ennen kuin itse teet lapsia, tai jättänyt lapset kokonaan tekemättä. Sinun lapsuutesi meni kuitenkin jo, eikä siihen voi enää vaikuttaa. Lastesi lapsuus on nyt, ja sinun pitäisi keskittyä tekemään siitä hyvää., eikä viimeistellä jotakin kirjettä, jota sukusi tuskin ymmärtää.

Jos suku ei ole ihan tyhmää ja narsistista, he  ovat jo huomanneet, että äitisi on ollut epäreilu ja säälineetkin sinua. Jos he taas ovat tyhmiä ja itsekkäitä, voit lähetellä heille kirjeitä laatikkokaupalla, ja he korkeintaan ajattelevat että olet vähän omituinen, kuten äitisi on aina sanonut.

Minä keskittyisin siihen, mikä on sinun ja lastesi suhde näihin sukulaisiin nyt, ovatko he taakka vai tuki. Hekään eivät voi mennyttä muuttaa, mutta jos välit heihin ovat nyt hyvät, niin keskittyisin nykyhetkeen ja niihin jotka nyt ovat lapsia. Jottei heidän vuorostaan sitten tarvitse lähetellä kirjeitä ympäriinsä...

Missaat kokonaan kirjoittajan pointin, miksi hän lähettäisi kirjeen kaikille. Itsensä takia, ei heidän, joille kirje menee.

ap

Ymmärrän sen kirjeen lähettämisen hyvin. Se olisi ikään kuin minun pisteeni asioille. Jos se jää siihen, niin piste. Jos joku känisee, niin piste. Jos joku haukkuu ympärilleen, niin piste. Mutta jos joku ei olekaan sitä, miksi luulin, niin katsotaan sitä sitten, koska kirje kertoo tosiaan, mitä mieltä itse oisin asioista ollut.

ap

Mulla on saman tehnyt opettajaisä. Kahdella haku kerralla en päässyt ammattikorkeakouluun, jäi pienestä kiinni. Sisko sai nyt huonot paperit lukiosta (oppimisvaikeuksia tms.), niin haukkui vain tyhmäksi.

Ap, nyt vaatii sinulta henkistä kasvua ja ota ohjat omasta elämästä. Jopa osa ajatuksista kuulostsaa siltä, että voisi olla hyvä käydä juttelemassa jonkun kanssa.

Minä olen kokenut ns. rankemmat lapsuuden. Sen jälkeen ihmisellä on joko mahdollisuus jäädä rypemään lapsuuteen, syyllistää vanhempiaan ja tuhota oma elämä sellaisilla myrkyllisillä ajatuksilla. Kuka silloin on voittanut - ei kukaan. Kaikki vain kärsii.

Toinen vaihtoehto on kasvaa aikuiseksi. Tapahtuneille asioille kun ei voi mitään, mutta omaan elämääsi voit vaikuttaa. Tehdä omat päätökset ja miettiä mieluummin, että millaisen elämän haluaisit - miten tulla onnelliseksi ja tehdä päätöksiä sen mukaan. Jättää menneet taakseen ja laittaa energia siihen, että asiat muuttuu paremmaksi.

Kaikki me teemme virheitä - me olemme ihmisiä. Kaikkea ei tarvitse sietää eikä hyväksyä, mutta on itselle hyvä jos jättää menneet menneiksi ja keskittyy siihen, miten itse pääsisi jaloilleen. Keskittyy rakentamaan eikä tuhoamaan. Muuten sairastut itse ja sinä itse silloin tuhoat oman elämäsi ja tulevaisuutesi ei vanhempasi. Valinta on sinun.