Lue keskustelun säännöt.
Millon tää helpottaa???
Tea77
27.11.2017 |
Meillä oli kesäkuussa 10-vuotishääpäivä. Heinäkuussa mies kertoi, että hänellä on toinen nainen ollut pari kuukautta ja että haluaa erota. Elokuussa heitin miehen ulos ja siitä asti on punkannut tämän toisen naisen kotona. Toinen nainenkin oli naimisissa tahoillaan ja kaksi perhettä on nyt rikottu.
En meinaa millään päästä yli. Meillä on useita lapsia joista nuorin vasta taapero. Olen niin rikki edelleen. En edes halua sitä sikaa takaisin, mutta arki on raskasta pyörittää näiden kanssa yksin. Miehestä ei vanhemmuuteen ole, tapaamiset on lähinnä lasten kanssa leikkimistä, uusi naikkonen hoitaa ruoan pöytään muutenkin huolehtii lasten perustarpeista. Mitään keskusteluyhteyttä ei ole, mies on pöyristynyt siitä että edes olen näin rikki erosta. Kuvitteli onneton, että voi lähteä noin vain enkä mä ole milläänsäkään. Uudessa kodissa hirveä rakastumisen huuma ja elämä suunniteltu vuosia eteenpäin.
Mulla oli niin paljon suunnitelmia oman elämän kanssa nyt, kun lapset on kaikki tehty. Opiskeluja, töitä ja muuta elämää. Nyt sitten kaikki on seis. Räpiköin päivän kerrallaan ja yritän auttaa lapsia eron yli. Lapset tietysti turvaavat minuun, eikä isäänsä, joten aika iso vastuu tässä on mulle langennut. Sanoitan tunteita ja yritän olla mahdollisimman läsnäoleva, kun tekisi mieli vaan mennä itkemään.
Miten mä ikinä selviän tästä talvesta. Joulukin on tulossa. Omia sukulaisia ei ole, luojan kiitos appivanhemmat eivät ole laittaneet välejä poikki. Ystävät ovat kyllästyneet jo itkemiseeni ja kunnan kautta pääsen juttelemaan harvakseltaan.
Kommentit (24)
Oliko mitään merkkejä salasuhteesta? Miten se ero tarkemmin sitten tapahtui, kun kirjoitit, että heitit miehen ulos. Mies ei siis itse lähtenyt?
Miten reagoit miehen ilmoitukseen? Yrititkö saada jäämään ja yrittämään vai sanoitko, että mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä voi tietää, että milloin helpottaa. Sun vain tarvitsee jaksaa jatkaa.
Sä olet vasta taipaleen alussa.
Saman kokeneena menee reippaasti yli vuosi että on jaloillaan ja vuosia että pääse yli siitä että rakas ihminen teki jotain niin hirveää.
Mutta toivut kyllä.
Keskityt lapsiin ja itseesi ja ulkoilet paljon.
Sitten yhtenä päivänä huomaat että asiat on ihan ok.
Kun Mä aloin voida paremmin, mun ex - miehellä alkoi mennä huonommin. Noin reilun kahden vuoden jälkeen tuli ensimmäinen inhimillinen anteeksipyyntö ja ihan hyvissä väleissä ollaan nyt.
Aluksi sain kaiken vihan päälleni vaikka hän oli se pettäjä.
Ja voin sanoa että tuolla aikataululla kun etenee niin samat ongelmat siirtyy uuteen suhteeseen. Niin kävi heillekin.
Paljon voimia ja jaksamista sinulle. Olen käynyt saman läpi. Mies jätti meidät reilu vuosi sitten toisen naisen takia. Kaksi lasta joista toinen erityislapsi. Hae keskusteluapua ja kysy voisitko saada lastenhoitoapua kaupungin/kunnan kautta. Vaikka nyt tuntuu kaoottiselta niin ihan varmasti pikkuhiljaa alkaa helpottamaan ja saat olla ylpeä itsestäsi että selvisit ja pärjäät.
Laitanpä tämän tähän. Nyt saa antaa tuta minulle, jotta en tekisi hölmöilyjä. Lyhyt versio. Olen suht pitkässä avioliitossa. Tunteet toista kohtaan ovat kuolleet aikapäiviä sitten. Niin taitaa olla toisellakin. Meillä lapsia, talolainaa jne. Ja ennen kuin mennään vaimon puolia pitämään, niin varmasti huonoon suhteeseen löytyy vikaa sekä minussa että hänessä.
Kävi niin ikävästi, että ihastuin/rakastuin toiseen naiseen ja tunteet ovat molemmin puoliset. Hän myös varattu. Mitään ei ole vielä sattunut, vaikka hilkulla on ollut ja mieli tehnyt. Tätä "kissa ja hiiri" -leikkiä on kestänyt kauan aikaa ja kerran kävimme juttelemassa asioista. Tunteet vahvasti pinnassa. Mitään ei silloinkaan tapahtunut, ainoastaan olemme halanneet. Tiedän, että ei saisi/pitäisi, mutta polttelee todella paljon. Toisaalta tiedän haluan tuon toisen,mutta kaikesta huolimatta en haluaisi olla k*sipää, enkä varsinkaan lapsille olla se isä, joka lähtee toisen naisen matkaan. Ei varmaan tarvitse sanoa, että painiskelen mielettömän haluamisen ja syyllisyyden tunnon kanssa jo pelkästään siksi, että koen näin.
Nyt saa laittaa siis asiallisesti, miten h*lvetissä selvitän tän sotkun? En haluaisi, että kukaan kokee sama kuin Tea77.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elettiin ihan normaalia ruuhkavuosielämää. Välillä enemmän vaikeuksia, välillä vähemmän ja just keväällä tuntui taas menevän paremmin. Miehen puhumattomuus rasitti, mutta sehän selkiskin että oli sitten tälle naiselle puinut meidän kaikki ongelmat. Ei hitto!
Perus kännykkä-kädessä-vessassa meininkiä tietenkin oli , mutta sitä nyt oli vuosikausia ollut, en tajunnut että mitään erityistä olis. Ja ahdistusta liian vähäisestä vapaa-ajasta, mutta enpä mä mitään tajunnut tyhmä kun olin....
Juu miehen ilmoituksen jälkeen hän ei mitään sen enempää kertonut suunnitelmistaan, jäi vaan asumaan kotiin ja nukuttiin samassa sängyssäkin, kaikki hellyys ja läheisyys vaan olis pois. Yritin puhua häntä pariterapiaan, mutta lopulta näytti niin pahalta, että esitin ukaasin joko terapiaan tai ulos. Päätti lähteä.
Asui toisten nurkissa hetken aikaa ja aika pian nainen sai järjestettyä oman ukkonsa pois niin meidän muutti sinne. Lapset esiteltiin pari päivää lähtemisen jälkeen (osalle oli esitellyt naisen työkaverina jo ennenkuin minä tiesin hänestä) ja nyt nainen on kiinteänä osana lasten isäviikonloppuja. Mä saan kuunnella aina päiväkausia naisesta sitä ja tätä.
Tuntuu että aina kun menee vähän aikaa paremmin, tulee romahdus. Joko mieheltä tulee jotain sekoiluviestejä tai viimeisenä nainen otti muhun yhteyttä. Sanoin suoraan, että ero ei ole voimassa ja olen aivan romuna, en kykene mihinkään kaveeraamiseen nyt tämän uuden kanssa.
Meidän kunnasta ei tämän enempää saa apua. Työterveydestä sain lääkitystä ja käyn juttelemassa psykologille. Kaikki tuntuu kääntävän asian niin, että mun pitäisi jo päästä yli ja tukea miestä hänen vanhemmuudessaan eron jälkeen. Ei oo totta??
Vierailija kirjoitti:
Laitanpä tämän tähän. Nyt saa antaa tuta minulle, jotta en tekisi hölmöilyjä. Lyhyt versio. Olen suht pitkässä avioliitossa. Tunteet toista kohtaan ovat kuolleet aikapäiviä sitten. Niin taitaa olla toisellakin. Meillä lapsia, talolainaa jne. Ja ennen kuin mennään vaimon puolia pitämään, niin varmasti huonoon suhteeseen löytyy vikaa sekä minussa että hänessä.
Kävi niin ikävästi, että ihastuin/rakastuin toiseen naiseen ja tunteet ovat molemmin puoliset. Hän myös varattu. Mitään ei ole vielä sattunut, vaikka hilkulla on ollut ja mieli tehnyt. Tätä "kissa ja hiiri" -leikkiä on kestänyt kauan aikaa ja kerran kävimme juttelemassa asioista. Tunteet vahvasti pinnassa. Mitään ei silloinkaan tapahtunut, ainoastaan olemme halanneet. Tiedän, että ei saisi/pitäisi, mutta polttelee todella paljon. Toisaalta tiedän haluan tuon toisen,mutta kaikesta huolimatta en haluaisi olla k*sipää, enkä varsinkaan lapsille olla se isä, joka lähtee toisen naisen matkaan. Ei varmaan tarvitse sanoa, että painiskelen mielettömän haluamisen ja syyllisyyden tunnon kanssa jo pelkästään siksi, että koen näin.
Nyt saa laittaa siis asiallisesti, miten h*lvetissä selvitän tän sotkun? En haluaisi, että kukaan kokee sama kuin Tea77.
Jos et halua erota, keskity vaimoosi ja ongelmiinne. Miksi tunteet ovat kuolleet. Voiko niitä herättää. Ihastumisesi luultavasti lisää suhteenne ongelmia, koska vaimo varmaan vaistoaa jotain. Mieti, miltä sinusta tuntuisi vaimosi asemassa. Mieti, olisiko elämä parempaa toisen kanssa. Jos olisi, eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies numero 6.
Joko sä lopetat sen kissa- hiiri- leikin ja panostat perheeseen ja vaimoon.
Tai jos et halua enää olla siinä perheyksikössä niin lopetat sen asiallisesti ja olet rauhassa hetken.
Tapailet sitä naista vaikka mutta et sotke lasten elämää heti uudella naisella.
Rehellisyys vaikka se sattuukin on parempi kuin täystuho perheessä.
Mikä siinä sun liitossa mättää? Voiko sitä korjata?
Pystyt paremmin elämään itsesi kanssa jos et petä vaimoasi vaan eroat ns reilusti ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tea vastaa täällä...
Naisia riittää maailmassa. On vain yksi ydinperhe. Anna sen toisen naisen mennä, kyllä niitä ihastuksia tulee kuule uusiakin. Kahden perheen rikkominen tuottaa onnettomia lapsia ja kaksi onnetonta exää. Et sinä sitä halua, vaikka nyt ehkä ihastumisen huumassa tuntuu siltä. Kärsit lopun ikääsi siitä, mitä ole tehnyt. Lapsetkaan eivät sitä unohda, mitä isä teki ja kuka se uusi nainen oli.
Ensin se ihastus ulos elämästäsi ja yhteydenpito poikki. Oma kriisi ja parisuhde käsittelyyn, yksilö/pariterapiaan ja keskityt siihen. Jos siitä ei enää millään muotoa tule mitään (pitää antaa myös aikaa), niin reilu peli eli ensin ero ja sitten vasta sinne nettisaiteille etsimään naisia.
Liikaa rikottuja perheitä ja rikkinäisiä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kysynyt lastenhoitoapua kunnalta? Mun mielestä sulla pitäisi kyllä olla oikeus apuun, muuhunkin kuin pelkkään keskusteluun. Tarvitsisit myös omaa aikaa jolloin saisit rauhassa selvitellä ajatuksiasi. Kerroit että appivanhempiin on välit kunnossa, voisivatko he ottaa lapsia välillä hoitoon pariksi päiväksi? Oikeasti asioiden ja oman pään selvittely on ihan mahdotonta jos pitää koko ajan setviä lasten asioita. Lastenkin voisi olla hyvä puhua jollekin ulkopuoliselle omista tumtemuksistaan. Silloin kaikki ei kaatuisi sun niskaan..
Kiitos, kyllä mulla on omaa aikaa kun lapset on isällään ja hän tosiaan arkisin myös välillä hakee lapset päiväkodista/koulusta ja viettää illan niiden kanssa. Appivanhemmat auttaa yleensä myös kerran viikossa hakevat lapset aikaisemmin hoidosta, että saan tehdä pidempää työpäivää.
Yleensä se "oma aika" menee murehtimiseen ja itkemiseen. Ystävätkin on kyllästyneet kuuntelemaan mun juttuja, enkä ihmettele kun kuukausia tilanne ollut jo päällä. Lasten kohdalla olen hakenut kans apua, koulun kautta ei heru mitään, yritän nyt neuvolan kautta. Lapset eivät luota isäänsä, eikä isä osaa puhua lapsille mitään, joten kaikki kyllä kaatuu aina mun niskaan. Yritän parhaani, mutta olispa joku johon minäkin saisin nojata.
Exän tapaamine myös on tosi rankkaa. Usein tapaamisen yhteydessä jää notkumaan hetkeksi kun toivoisin että sanois heipat ja menisi. Ja pahimmillaan näen hänet jopa 6 kertaa viikossa. Haluaisin etäisyyttä, lasten vuoksi en sitä saa. Joka paikassa toitotetaan kuinka pitää esittää lasten edessä hyviä välejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä apua sä kaipaat sun lapsille?
Vanhin lapsista reagoi eroon aika kovin ja on sulkeutunut. Eli keskusteluapua nyt olen kysellyt.
Mitä noi miehet miettii kun ne lähtee toisen matkaan. Siis ok ihastu, rakastu ja mitä vaan mutta pitääkö lasten elämä laittaa heti sekaisin ja tuoda se uusi nainen asumaan ja elämään yhdessä.
Muistan kuinka oma tyttäreni itki miten kamalalta tuntuu nähdä isä pussaavan toista naista kuin äitiä.
Mutta ei se isää kiinnostanut,
Omat tarpeet ja halut vaan!!!
Hyvä kysymys. Itse en jaksa oikein enää miettiä miehen motiiveja, varmaan joku identiteetti/ikäkriisi siinä oli taustalla. Mies ei itse ole eroperheestä, minä olen, ja hänellä ei kyllä ole mitään ymmärrystä mitä tämä kaikille osapuolille tarkoittaa. Lapsistakin on vain sanonut että "kyllä ne tottuvat". Niin.
Se saattaa auttaa jos ymmärtää, että lopulta tuo voi käydä kenelle vaan. Sitä kehen rakastuu, ei valitettavasti voi itse määrätä. Miehesi teki ratkaisunsa (olkoonkin huono) ja sen kanssa on nyt kaikkien elettävä.
Itseltäni lähti vaimo kymmenen vuoden yhteiselon jälkeen kävelemään koska "haluaa elämältään jotain muuta". Somen perusteella tuo jokin muu on Mummotunnelissa ja ruotsinlaivalla pyöriminen muiden samanikäisten, eronneiden työkavereidensa kanssa.
Pitää muistaa, että mitkään rakastumisen lupaukset miltään sukupuolen edustajalta kenellekään eivät ole pyhiä. Tämän kun ymmärtää ja ottaa lähtökohdaksi, kestää tällaiset iskut paremmin.
Juu sama meillä. Mies ei ole eroperheestä, minä olen. Ja todella halusin ehjän perheen ennenkaikkea.
Mutta eron jälkeen tajusin kuinka huono suhde oli ollut jo muutaman vuoden ja ilolla luovutin mieheni eteenpäin. Elän paljon onnellisempaa elämää nyt kaiken jälkeen.
Monet itkut on itketty mutta tiedostan paremmin itseäni, onnellisuutta ja sitä millaisen miehen kanssa haluan elää..
Otappa yhteyttä terveyskeskukseen että pääse terapeutille puhumaan.