Lue keskustelun säännöt.
Millon tää helpottaa???
Tea77
27.11.2017 |
Meillä oli kesäkuussa 10-vuotishääpäivä. Heinäkuussa mies kertoi, että hänellä on toinen nainen ollut pari kuukautta ja että haluaa erota. Elokuussa heitin miehen ulos ja siitä asti on punkannut tämän toisen naisen kotona. Toinen nainenkin oli naimisissa tahoillaan ja kaksi perhettä on nyt rikottu.
En meinaa millään päästä yli. Meillä on useita lapsia joista nuorin vasta taapero. Olen niin rikki edelleen. En edes halua sitä sikaa takaisin, mutta arki on raskasta pyörittää näiden kanssa yksin. Miehestä ei vanhemmuuteen ole, tapaamiset on lähinnä lasten kanssa leikkimistä, uusi naikkonen hoitaa ruoan pöytään muutenkin huolehtii lasten perustarpeista. Mitään keskusteluyhteyttä ei ole, mies on pöyristynyt siitä että edes olen näin rikki erosta. Kuvitteli onneton, että voi lähteä noin vain enkä mä ole milläänsäkään. Uudessa kodissa hirveä rakastumisen huuma ja elämä suunniteltu vuosia eteenpäin.
Mulla oli niin paljon suunnitelmia oman elämän kanssa nyt, kun lapset on kaikki tehty. Opiskeluja, töitä ja muuta elämää. Nyt sitten kaikki on seis. Räpiköin päivän kerrallaan ja yritän auttaa lapsia eron yli. Lapset tietysti turvaavat minuun, eikä isäänsä, joten aika iso vastuu tässä on mulle langennut. Sanoitan tunteita ja yritän olla mahdollisimman läsnäoleva, kun tekisi mieli vaan mennä itkemään.
Miten mä ikinä selviän tästä talvesta. Joulukin on tulossa. Omia sukulaisia ei ole, luojan kiitos appivanhemmat eivät ole laittaneet välejä poikki. Ystävät ovat kyllästyneet jo itkemiseeni ja kunnan kautta pääsen juttelemaan harvakseltaan.
Kommentit (24)
Siihen auttaa aika. Se että suret on asian käsittelyä. Mulle sanoi terapeutti että ystäviä ei kannata rasittaa liikaa. Mutta oli mulla kyllä kärsivällisiä ystäviäkin jotka jaksoi kuunnella itkua yömyöhään.
Tee aina välissä niitä asioita joista nautit. Ulkoile, käy kahvilla tai syömässä. Leffassa. Itke kun itkettää ja siitä se lähtee.
Onneksi sulla on isovanhemmilta apua.
Mulle myös appivanhemmat käänsivät kokonaan selkänsä tämän seurauksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä,että on ystäviä. Pyri saamaan keskusteluapua vaikka terveyskeskuksen kautta ja yritä ystävien kanssa pitää hauskaa ja viettää aikaa muuten. Vaikka ulkoilla. Toki ystävienkin kanssa voit puhua, mutta olisi hyvä, jos kuitenkin voisit myös vähitellen suuntautua ulospäin. Ystävät kun voivat väsyä, vaikka tahtovatkin sinulle hyvää.
Erityisen hyvältä kuulostaa, että appivanhemmat ovat tukenasi eivätkä ainakaan ole liittoutuneet sinua vastaan. Tämäkin kantaa. Voisitteko viettää esim joulua yhdessä?
Toivon kaikkea hyvää elämääsi. Kunhan pääset tästä painajaisesta yli, niin elämä muuttuu paremmaksi. Ajan myötä myös miehen tapaaminen käy helpommaksi; lasten takia kun näkemistä ei voi vältellä.
Kiitos kaikille! Joulu vietetäänkin kai yhdessä niinkuin "ennenvanhaan" eli minä ja isä tullaan molemmat paikalle appivanhemmille. En kyllä tiedä miten kestän, täytyy varmaan ottaa rauhoittavia. Lapsille tämä on kuitenkin parempi kuin että heti alettaisiin siihen vuorojoulusysteemiin.
Olen huomannut, että ystäviä ei enää voi rassata. Kaikki odottavat että oon päässyt tämän yli, mutta kun en oo. Välillä tulee ulkoiltua ja käytyä ulkona, mutta oikeasti olen niin rikki sisältä, ettei mikään oikein tunnu miltään. Mieheltä tietenkään en ole saanut mitään selitystä edes, että miksi. Kuulemma meissä molemmissa oli vikaa, aijaa.... no totta hitossa oli. Mutta mikä oli semmoinen vika, ettei sitä voinut sanoa ääneen ja yrittää tehdä asialle jotain muuta kun itkeä sitä toiselle naiselle.
Mies viipottaa uuden naisensa kanssa keikoilla ja elää sitä elämää, mikä jäi varmaan kokematta sitten nuorempana.
Tea täällä, juu eihän meilläkään mies nyt mikään täysin ihanteellinen ole ollut, kuten ei varmaan kukaan. Mutta olen itse pitänyt perhettä niin tärkeänä, että olen vaan monissa asioissa ajatellut, että pitää hyväksyä toinen semmoisena kuin on. Minua nyt ei sitten kai hyväksytty tai joku muu vaan tuntui paremmalta.
Surullinen olo kyllä on.
Sekin on totta, keneen rakastuu, ei voi määrätä. Ehkä siihen voi kuitenkin vaikuttaa, että hakeutuuko etsimään uutta? Ex nimenomaan haki uutta netistä ja löysi tämän toisen varatun.
Miten ihmeessä tästä eteenpäin? Olen lukenut paljon vertaistukitarinoita ja kaikki sanoo, että aika auttaa. Mutta kun pitäisi selvitä päivä kerrallaan. Kohdata mies monta kertaa viikossa, kuunnella lapsien tarinoita uudesta naisesta. Ahdistavaa.