G: Ärsyttävin sanan väännös, lapselle puhuttaessa, minkä olet kuullut?
Pämmy
Eräs isoisä sanoi lapsen lapselleen että laske varovasti jottet kaadu ja lyö pikku pämmyä.
Ääh miten raivostuttavan kuuloista oli.
Kommentit (17)
Äitini käyttää sanoja pämmy ja pymppy( ja pemppu).
Minusta taas tuti (tutti) on raivostuttava! Tai hampit (hampaat). Ylipäätään lässytys lapsille on raivostuttavaa.
sanoille. Lisäksi aikuiset, jotka puhuvat " vauvankieltä" käyttävät lapsille puhuessaan voimakkaasti korostettua intonaatiota, jolloin lapsen aivot kehittyvät paremmin.
Näkeehän sen aina näistä ärsytysviesteistäkin; " Voi, kun minua ärsyttää kun mummo sanoo lapselle ' pipi' tarkoittaessaan kipeää. Minun lapseni ei ymmärrä yhtään mitä mummo tarkoittaa."
Jos lapsen äiti käyttää tuollaisia sanoja, hän käyttää niille myös useita synonyymeja, jolloin lapsen sanavarasto kehittyy. Tällainen lapsi siis ymmärtää sanan pipi ja kipeä ja lisäksi hän tietää, että koska kaksi sanaa voi tarkoittaa samaa asiaa, on hyvin luultavaa, että samaa tarkoittavia sanoja on useampiakin. Hän siis oppii ymmärtämään sanat konteksteista.
Vierailija:
8, tuo on esim. Turussa ihan normaali...
Pottu-sanaa käytetään itäisessä Suomessa potasta puhuttaessa, pohjoisessa pottu =peruna.
Ja näin se on meilläkin mennyt: kun olemme kielellisesti rikkaita (on pypyt ja pyllyt ja peput ja takapuolet sekä sylittelyt ja sylkyttelyt ja sykyttelyt käytössä), lapsemme ovat myös oppineet puhumaan nuorina ja hyvin!
Ja kielen ammattilaisia olemme me vanhemmat muutenkin ;)
Meillä 2 kielinen perhe (suomi-ruotsi) ja käytetään paljon esim synonyymeja, vauvakieltä yms höpöjuttuja. Lapset ovat oppineet todella hyvin puhumaan molemmilla kielillä sujuvasti, verrattuna saman ikäisiin ikätovereihin (vaikka heillä käytössä yksi kieli). Kirjojakin luetaan kyllä todella paljon, mutta tyttökin oppi 4-vuotiaana lukemaan, en tiedä onko asialla merkitystä miten ollaan puhuttu.
Mun mielestä mitään ärsyttävää väännöstä ei olekaan. Mutta pottu sanaa kyllä inhoan, se on lähtöisin faijaltani, joka oli pohjoisesta kotoisin, ihan inhan kuuloinen sana :(
Kun ne lapsetkin sitten puhuvat lässyttämällä! Sössöttävät s-kirjainta vaikka osaisivat sen oikein sanoa. Ei edes 5 vuotiaiden puheesta saa mitään selvää kun sössöttävät. Kamalaa kielen väärin käyttöä! Meidän 2-vuotiaskin puhuu selvemmin kuin moni 5-6 vuotias!
lapset mökeltää vielä kouluiässä niin ettei selvää tahdo saada.
Lässytys tekee hyvää lapsille ja vanhemmille. Ei tämä elämä niin vakavaa ole.
Pottumuussi on muuten hyvää.
- raeruoho
- tähtisädetikut
- teranssi
- pieno (piano)
- ketä, kun tarkoitetaan kuka (tiedän tiedän, on murresana!)
Mistä ihmeestä se oikein tulee ja MITEN IHMÈESSÄ liittyy kuumaan??? Onko tämä jotain murretta?
Tarkoittiko se nyt sitten tulta jollain saamen kielellä tai lapin murteella, mutta siitä johdettu.
Suomea yleinen, mutta meillä mummi käyttää tätä esim. varoittaessaan lapsenlapsia kuumasta hellasta...Meillä taas tuota sanaa ei käytetä, paitsi lapset välillä, kun ovat sen mummilta omaksuneet...
päinvastoin olen kirjoittajan nro 10 kanssa samaa mieltä ja pidän lajaa sanavarastoa rikkautena mutta en pidä kun lapselle lässytetään. Lapselle saa puhua lapsen tasolla mutta ei kuten vähäjärkiselle. Välillä vauvauinnissa joutuu sulkemaan korvansa kun joku äiti tai mummo oikein innostuu sössöttämään.
Ensin opetetaan vuoden ajan vauvalle sanaa POPPA ja osoitetaan lamppua. Sitten kun vauva/lapsi oppii sanomaan lopulta POPPA (tarkoittaen lamppua), niin hänelle korjataan " ei POPPA, vaan LAMPPU, LAMPPU..."
Miksei sitä sanaa voida heti opettaa oikein? Mikäs siinä jos halutaan aina käyttää lampuista poppa -sanaa, mutta jos se halutaan sitten opettaa lmappu -sanan, niin miksi se sitten pitää ensin vääntää popaksi?
Tai toinen on sanasta MAITO, on AMMA!!! AAaaAArrrgh...
Jos sana opetetaan mainitsemallasi tavalla (ensin tankataan sanaa poppa ja myöhemmin korjataan, että ei sittenkään poppa, vaan lamppu), ei synonyymien opettamisesta tule lapselle iloista asiaa, mutta hän oppii toki kuitenkin.
Yleensä tuollainen opetustilanne kuitenkin menee siten, että osoitetaan lamppua ja sanotaan " poppa, lamppu" jolloin lapsi oppii alusta asti, että kaksi eri sanaa voi tarkoittaa samaa asiaa.
Poppa-sana lampusta puhuttaessa oli minullekin outo, mutta kun mieheni halusi sitä käyttää, ei minulla ollut mitään sitä vastaankaan. Jos kerran poppa tulee saamelaisesta sanasta, joka tarkoittaa tulta, kuten joku tuolla väitti, niin silloin lamppu ja poppa ovat aikalailla synonyymeja. Käytämmehän tulta myös valona.
Vierailija:
Ensin opetetaan vuoden ajan vauvalle sanaa POPPA ja osoitetaan lamppua. Sitten kun vauva/lapsi oppii sanomaan lopulta POPPA (tarkoittaen lamppua), niin hänelle korjataan " ei POPPA, vaan LAMPPU, LAMPPU..."Miksei sitä sanaa voida heti opettaa oikein? Mikäs siinä jos halutaan aina käyttää lampuista poppa -sanaa, mutta jos se halutaan sitten opettaa lmappu -sanan, niin miksi se sitten pitää ensin vääntää popaksi?
Tai toinen on sanasta MAITO, on AMMA!!! AAaaAArrrgh...
pää vai takapuoli?