Lue keskustelun säännöt.
Miten voisin vielä pakkienkin jälkeen tehdä positiivisen vaikutuksen ihastukseeni?
26.11.2017 |
Olen ihastunut/rakastunut yhteen naiseen ja mokannut jo useamman kerran hänen seurassaan. Olen kuitenkin kertonut tunteistani hänelle. Tuntuu todella vaikealta, sillä hän on elåmäni rakkaus. Mitä ihmettä teen?
Olen ihan jumissa jotenkin itseni ja elämäni kanssa. Hän oli viimeinen mahdollisuuteni löytää rakkaus ja seurustelusuhde enää tässä elämässä, sillä olen 35+ nainen, joka ei nyt kovin suosittu ole koskaan ollut ja krantut suomalaismiehet eivät enää tämänikäisistå kiinnostu. Ja lisäksi olen erittäin kiinnostunut hänestä ihmisenä ja hän on fyysisessäkin mielessä ihanin koskaam kohtaamani ihminen; en usko tapaavani hänen kaltaistaan enää koskaan.
Onko mitään toivoa enää saada vastakaikua pakkien jälkeen naiselta? Itselläni on aiempaa kokemusta vain muutamista miehistä, eikä lainkaan naisista, joten en osaa arvioida tilannetta kovin hyvin. Mitä mun pitäisi tehdä? Mulla on todella kova ikävä häntä aivan jatkuvasti. :'(
Kommentit (29)
Karmiva ajatus, että joku yrittäisi muuttaa itseään "kelvatakseen" minulle. Ei tuolla strategialla saa suhteita kuin henkisesti pahoinpiteleviin mulkkuihin, jotka huvittelevat sinulla aikansa ja hylkäävät sitten.
Et voi "ostaa" hyväksyntää tai rakkautta ulkoisilla muutoksilla. Sinun on opittava rakastamaan itseäsi, heikkouksinesi päivinesi, jotta et imisi ihastuksesi kohdetta tyhjiin yrittäessäsi ulkoa täyttää sisälläsi olevaa vajetta. Nyt olet loputon kaivo, jota terve ihminen kavahtaa. Tutustu itseesi, hyväksy itsesi ja työskentele lempeästi itsesi kanssa. Kokeile käydä vaikka hatha- tai yin-joogassa, monilla jooganopettajilla on hyvä tatsi tähän lempeyteen ja itsensä armahtamiseen, josta voit ottaa oppia ja päästä alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sanot itsellesi, että kaikki menee pieleen rakkauden saralla, niin myös tapahtuu. Sinä manifestoit itseesi tuota pahaa tunnetta, ja uskottelet itsellesi jatkuvasti: en kelpaa kenellekään.
Jos et rakasta itseäsi, ja haluat rakkautta ulkopuoliselta, hän aistii sen. Olet tällä hetkellä kuin vampyyri, joka yrittää imeä puuttuvaa energiaa toiselta. Rakkaus pitää lähteä itsestä, kun rakastat itseäsi niin paljon että se heijastuu ulkopuolisiin, silloin he haluavat lähestyä sinua!
Trolli tai et, tunnistan tiettyä elämänvaihettani näistä kirjoituksista. Tiedän, että tällainen ajattelutapa on monelle todellisuutta. Parantuminen tuosta itsensä arvostamattomuudesta (tarvitset rakkautta ulkopuolelta että voit elää) lähtee omasta itsestä. Terapia ja lääkitys voi olla hyvä apu myöskin.
Olet oikeassa. Noinhan se menee, mutta on lähes mahdotonta rakastaa itseään, jos kukaan ei ole koskaan rakastanut, varsinkaan elämän alkutaipaleella lapsena. En tiedä, mitä kautta sellaisen positiivisen kierteen voisi saada aikaiseksi. Ehkä pitäisi vähitellen pienin askelin jotenkin rakentaa elämää ja itsetuntoaan siinä sivussa, jotta saisi niitä positiivisia kokemuksia, jolloin siitä kehkeytyisi myönteinen kierre.
Itselläni on taustalla sellaista, että lähisukulaiseni nolasivat ominaisuuksiani pienestä pitäen jatkuvasti, koulussa olin koulukiusaamisen uhri ja parisuhteussani väkivallan ja pettämisen uhri. Kaikki yritykseni mennä parempaan suuntaan ovat ajautuneet helposti niihin samoihin tuttuihin uriinsa, joissa olen se kiusattu, halveksittu ja inhottu.
Silti yritän itse ratkaista tilanteita olemalla itse kiltti ja ystävällinen, uskollinen ja lojaali, mutta useimmat ihmiset huomaavat heikkouteni ja muuttuvat ilkeiksi kuitenkin. Ja silti minussa on se inhimillinen rakkaudenkaipuu ja se mieletön lähes humalluttava tunne, kun ihastuu ja rakastuu toiseen. Vaikka kohdallani se molemminpuolisuus on lähes utopiaa.
Olen oikeasti niin onneton ja alakuloinen sekä epätoivoinenkin, että pitää hakea jotain ammattiapua, vaikka se kynnys on useastakin syystä kohdallani korkea. Eipä tässä enää sinänsä muutakaan voi. Toivottavasti olisi edes pieni pilkahdus toivoa jossain.
T. Ap
Olen sama kirjoittaja ketä lainasit.
Sinulla on täysi edellytys ja oikeus rakastaa itseäsi! Se ei ole mahdotonta, ainoastaan jos puheesi ja ajatuksesi estävät sen. Jos ajattelet, että et voi rakastaa itseäsi, koska olet yhtäkuin kokemuksesi, niin tulee käymään. Aluksi voit, ja pitääkin, huijata itseään. Kerro itsellesi, että rakastat itseäsi. Tai käytä vaikka aluksi sanaa 'pidän'. jos se tuntuu vaikealta. Kehu itseäsi päivittäin, matkalla töihin, ennen nukkumaanmenoa jne. Vaikka se tuntuisi huijaukselta. Pala palalta alat uskomaan siihen enemmän. Voit toistaa: rakastan itseäni, olen rakastettava, olen turvassa, minulla on lahjoja ja kykyjä.. mitä vain positiivista.
Usko minua, plastiikkakirurgia ei ole ratkaisu, persoonallisuuden muuttaminen ei ole ratkaisu, vain itsensä rakastaminen on. Usko minua, se on taikajuoma minkä tarvitset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sanot itsellesi, että kaikki menee pieleen rakkauden saralla, niin myös tapahtuu. Sinä manifestoit itseesi tuota pahaa tunnetta, ja uskottelet itsellesi jatkuvasti: en kelpaa kenellekään.
Jos et rakasta itseäsi, ja haluat rakkautta ulkopuoliselta, hän aistii sen. Olet tällä hetkellä kuin vampyyri, joka yrittää imeä puuttuvaa energiaa toiselta. Rakkaus pitää lähteä itsestä, kun rakastat itseäsi niin paljon että se heijastuu ulkopuolisiin, silloin he haluavat lähestyä sinua!
Trolli tai et, tunnistan tiettyä elämänvaihettani näistä kirjoituksista. Tiedän, että tällainen ajattelutapa on monelle todellisuutta. Parantuminen tuosta itsensä arvostamattomuudesta (tarvitset rakkautta ulkopuolelta että voit elää) lähtee omasta itsestä. Terapia ja lääkitys voi olla hyvä apu myöskin.
Olet oikeassa. Noinhan se menee, mutta on lähes mahdotonta rakastaa itseään, jos kukaan ei ole koskaan rakastanut, varsinkaan elämän alkutaipaleella lapsena. En tiedä, mitä kautta sellaisen positiivisen kierteen voisi saada aikaiseksi. Ehkä pitäisi vähitellen pienin askelin jotenkin rakentaa elämää ja itsetuntoaan siinä sivussa, jotta saisi niitä positiivisia kokemuksia, jolloin siitä kehkeytyisi myönteinen kierre.
Itselläni on taustalla sellaista, että lähisukulaiseni nolasivat ominaisuuksiani pienestä pitäen jatkuvasti, koulussa olin koulukiusaamisen uhri ja parisuhteussani väkivallan ja pettämisen uhri. Kaikki yritykseni mennä parempaan suuntaan ovat ajautuneet helposti niihin samoihin tuttuihin uriinsa, joissa olen se kiusattu, halveksittu ja inhottu.
Silti yritän itse ratkaista tilanteita olemalla itse kiltti ja ystävällinen, uskollinen ja lojaali, mutta useimmat ihmiset huomaavat heikkouteni ja muuttuvat ilkeiksi kuitenkin. Ja silti minussa on se inhimillinen rakkaudenkaipuu ja se mieletön lähes humalluttava tunne, kun ihastuu ja rakastuu toiseen. Vaikka kohdallani se molemminpuolisuus on lähes utopiaa.
Olen oikeasti niin onneton ja alakuloinen sekä epätoivoinenkin, että pitää hakea jotain ammattiapua, vaikka se kynnys on useastakin syystä kohdallani korkea. Eipä tässä enää sinänsä muutakaan voi. Toivottavasti olisi edes pieni pilkahdus toivoa jossain.
T. Ap
Olen sama kirjoittaja ketä lainasit.
Sinulla on täysi edellytys ja oikeus rakastaa itseäsi! Se ei ole mahdotonta, ainoastaan jos puheesi ja ajatuksesi estävät sen. Jos ajattelet, että et voi rakastaa itseäsi, koska olet yhtäkuin kokemuksesi, niin tulee käymään. Aluksi voit, ja pitääkin, huijata itseään. Kerro itsellesi, että rakastat itseäsi. Tai käytä vaikka aluksi sanaa 'pidän'. jos se tuntuu vaikealta. Kehu itseäsi päivittäin, matkalla töihin, ennen nukkumaanmenoa jne. Vaikka se tuntuisi huijaukselta. Pala palalta alat uskomaan siihen enemmän. Voit toistaa: rakastan itseäni, olen rakastettava, olen turvassa, minulla on lahjoja ja kykyjä.. mitä vain positiivista.
Usko minua, plastiikkakirurgia ei ole ratkaisu, persoonallisuuden muuttaminen ei ole ratkaisu, vain itsensä rakastaminen on. Usko minua, se on taikajuoma minkä tarvitset.
Kiitos sinulle tästä vastauksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sanot itsellesi, että kaikki menee pieleen rakkauden saralla, niin myös tapahtuu. Sinä manifestoit itseesi tuota pahaa tunnetta, ja uskottelet itsellesi jatkuvasti: en kelpaa kenellekään.
Jos et rakasta itseäsi, ja haluat rakkautta ulkopuoliselta, hän aistii sen. Olet tällä hetkellä kuin vampyyri, joka yrittää imeä puuttuvaa energiaa toiselta. Rakkaus pitää lähteä itsestä, kun rakastat itseäsi niin paljon että se heijastuu ulkopuolisiin, silloin he haluavat lähestyä sinua!
Trolli tai et, tunnistan tiettyä elämänvaihettani näistä kirjoituksista. Tiedän, että tällainen ajattelutapa on monelle todellisuutta. Parantuminen tuosta itsensä arvostamattomuudesta (tarvitset rakkautta ulkopuolelta että voit elää) lähtee omasta itsestä. Terapia ja lääkitys voi olla hyvä apu myöskin.
Olet oikeassa. Noinhan se menee, mutta on lähes mahdotonta rakastaa itseään, jos kukaan ei ole koskaan rakastanut, varsinkaan elämän alkutaipaleella lapsena. En tiedä, mitä kautta sellaisen positiivisen kierteen voisi saada aikaiseksi. Ehkä pitäisi vähitellen pienin askelin jotenkin rakentaa elämää ja itsetuntoaan siinä sivussa, jotta saisi niitä positiivisia kokemuksia, jolloin siitä kehkeytyisi myönteinen kierre.
Itselläni on taustalla sellaista, että lähisukulaiseni nolasivat ominaisuuksiani pienestä pitäen jatkuvasti, koulussa olin koulukiusaamisen uhri ja parisuhteussani väkivallan ja pettämisen uhri. Kaikki yritykseni mennä parempaan suuntaan ovat ajautuneet helposti niihin samoihin tuttuihin uriinsa, joissa olen se kiusattu, halveksittu ja inhottu.
Silti yritän itse ratkaista tilanteita olemalla itse kiltti ja ystävällinen, uskollinen ja lojaali, mutta useimmat ihmiset huomaavat heikkouteni ja muuttuvat ilkeiksi kuitenkin. Ja silti minussa on se inhimillinen rakkaudenkaipuu ja se mieletön lähes humalluttava tunne, kun ihastuu ja rakastuu toiseen. Vaikka kohdallani se molemminpuolisuus on lähes utopiaa.
Olen oikeasti niin onneton ja alakuloinen sekä epätoivoinenkin, että pitää hakea jotain ammattiapua, vaikka se kynnys on useastakin syystä kohdallani korkea. Eipä tässä enää sinänsä muutakaan voi. Toivottavasti olisi edes pieni pilkahdus toivoa jossain.
T. Ap
Olen sama kirjoittaja ketä lainasit.
Sinulla on täysi edellytys ja oikeus rakastaa itseäsi! Se ei ole mahdotonta, ainoastaan jos puheesi ja ajatuksesi estävät sen. Jos ajattelet, että et voi rakastaa itseäsi, koska olet yhtäkuin kokemuksesi, niin tulee käymään. Aluksi voit, ja pitääkin, huijata itseään. Kerro itsellesi, että rakastat itseäsi. Tai käytä vaikka aluksi sanaa 'pidän'. jos se tuntuu vaikealta. Kehu itseäsi päivittäin, matkalla töihin, ennen nukkumaanmenoa jne. Vaikka se tuntuisi huijaukselta. Pala palalta alat uskomaan siihen enemmän. Voit toistaa: rakastan itseäni, olen rakastettava, olen turvassa, minulla on lahjoja ja kykyjä.. mitä vain positiivista.
Usko minua, plastiikkakirurgia ei ole ratkaisu, persoonallisuuden muuttaminen ei ole ratkaisu, vain itsensä rakastaminen on. Usko minua, se on taikajuoma minkä tarvitset.
Kiitos sinulle tästä vastauksesta. <3 Yritän tehdä näin, vaikka se tuntuukin aivan mielettömän vaikealta juuri nyt. T. Ap
Lisään vielä: näistä vastauksista oli erittäin paljon apua. Aion käyttää niitä elämässäni. Olet ihana ihminen ja suuret kiitokset vielä.
^ Olen ollut samassa mielentilassa, missä uskottelin itselleni, että olen aina toiseksi paras ja ihmissuhteeni kariutuvat sen takia. Nyt olen päässyt sieltä pois ja entinen ajatusmaailma tuntuu vaaralliselta ja vieraalta.
Kokeile, voit laittaa youtuben soimaan taustalle: self love affirmations esimerkiksi, jos ymmärrät englantia. Jos itselleen puhuminen tuntuu vaikealta.
Mietin ensin, linkitänkö sinulle tämän mantran, mutta menköön. Tässä se on suomennettuna. http://www.valonpolku.com/hoponopono/ Sivut ovat aika new age-henkiset ja enkelijutuista ei tarvitse välittää jos ne eivät ole oma juttu, tuo mantra ei liity niihin. On toiminut itselleni hyvin (ja olen suht rationaalinen henkilö joka ei harrasta new age-juttuja).
Voimia ! Se kaikki rakkaus mitä kaipaat on siellä itsessäsi, sen pitää vain päästä ulos. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
^ Olen ollut samassa mielentilassa, missä uskottelin itselleni, että olen aina toiseksi paras ja ihmissuhteeni kariutuvat sen takia. Nyt olen päässyt sieltä pois ja entinen ajatusmaailma tuntuu vaaralliselta ja vieraalta.
Kokeile, voit laittaa youtuben soimaan taustalle: self love affirmations esimerkiksi, jos ymmärrät englantia. Jos itselleen puhuminen tuntuu vaikealta.
Mietin ensin, linkitänkö sinulle tämän mantran, mutta menköön. Tässä se on suomennettuna. http://www.valonpolku.com/hoponopono/ Sivut ovat aika new age-henkiset ja enkelijutuista ei tarvitse välittää jos ne eivät ole oma juttu, tuo mantra ei liity niihin. On toiminut itselleni hyvin (ja olen suht rationaalinen henkilö joka ei harrasta new age-juttuja).
Voimia ! Se kaikki rakkaus mitä kaipaat on siellä itsessäsi, sen pitää vain päästä ulos. :)
Kiitos tästä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ Olen ollut samassa mielentilassa, missä uskottelin itselleni, että olen aina toiseksi paras ja ihmissuhteeni kariutuvat sen takia. Nyt olen päässyt sieltä pois ja entinen ajatusmaailma tuntuu vaaralliselta ja vieraalta.
Kokeile, voit laittaa youtuben soimaan taustalle: self love affirmations esimerkiksi, jos ymmärrät englantia. Jos itselleen puhuminen tuntuu vaikealta.
Mietin ensin, linkitänkö sinulle tämän mantran, mutta menköön. Tässä se on suomennettuna. http://www.valonpolku.com/hoponopono/ Sivut ovat aika new age-henkiset ja enkelijutuista ei tarvitse välittää jos ne eivät ole oma juttu, tuo mantra ei liity niihin. On toiminut itselleni hyvin (ja olen suht rationaalinen henkilö joka ei harrasta new age-juttuja).
Voimia ! Se kaikki rakkaus mitä kaipaat on siellä itsessäsi, sen pitää vain päästä ulos. :)
Kiitos tästä! <3 Täytyy tutustua noihin sivuihin ja aiheeseen lisää.
Tulethan kertomaan myöhemminkin kuulumisiasi miten menee, muista uskoa itseesi ja siihen että vaikka tämän hetkinen todellisuus vaikuttaa toivottomalta, se ei tarkoita että tulevaisuus olisi sitä. Oikein mukavaa sunnuntaita! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ Olen ollut samassa mielentilassa, missä uskottelin itselleni, että olen aina toiseksi paras ja ihmissuhteeni kariutuvat sen takia. Nyt olen päässyt sieltä pois ja entinen ajatusmaailma tuntuu vaaralliselta ja vieraalta.
Kokeile, voit laittaa youtuben soimaan taustalle: self love affirmations esimerkiksi, jos ymmärrät englantia. Jos itselleen puhuminen tuntuu vaikealta.
Mietin ensin, linkitänkö sinulle tämän mantran, mutta menköön. Tässä se on suomennettuna. http://www.valonpolku.com/hoponopono/ Sivut ovat aika new age-henkiset ja enkelijutuista ei tarvitse välittää jos ne eivät ole oma juttu, tuo mantra ei liity niihin. On toiminut itselleni hyvin (ja olen suht rationaalinen henkilö joka ei harrasta new age-juttuja).
Voimia ! Se kaikki rakkaus mitä kaipaat on siellä itsessäsi, sen pitää vain päästä ulos. :)
Kiitos tästä! <3 Täytyy tutustua noihin sivuihin ja aiheeseen lisää.
Tulethan kertomaan myöhemminkin kuulumisiasi miten menee, muista uskoa itseesi ja siihen että vaikka tämän hetkinen todellisuus vaikuttaa toivottomalta, se ei tarkoita että tulevaisuus olisi sitä. Oikein mukavaa sunnuntaita! <3
Ok. :) Mukavaa sunnuntaita sinulle myöskin!
Olet oikeassa. Noinhan se menee, mutta on lähes mahdotonta rakastaa itseään, jos kukaan ei ole koskaan rakastanut, varsinkaan elämän alkutaipaleella lapsena. En tiedä, mitä kautta sellaisen positiivisen kierteen voisi saada aikaiseksi. Ehkä pitäisi vähitellen pienin askelin jotenkin rakentaa elämää ja itsetuntoaan siinä sivussa, jotta saisi niitä positiivisia kokemuksia, jolloin siitä kehkeytyisi myönteinen kierre.
Itselläni on taustalla sellaista, että lähisukulaiseni nolasivat ominaisuuksiani pienestä pitäen jatkuvasti, koulussa olin koulukiusaamisen uhri ja parisuhteussani väkivallan ja pettämisen uhri. Kaikki yritykseni mennä parempaan suuntaan ovat ajautuneet helposti niihin samoihin tuttuihin uriinsa, joissa olen se kiusattu, halveksittu ja inhottu.
Silti yritän itse ratkaista tilanteita olemalla itse kiltti ja ystävällinen, uskollinen ja lojaali, mutta useimmat ihmiset huomaavat heikkouteni ja muuttuvat ilkeiksi kuitenkin. Ja silti minussa on se inhimillinen rakkaudenkaipuu ja se mieletön lähes humalluttava tunne, kun ihastuu ja rakastuu toiseen. Vaikka kohdallani se molemminpuolisuus on lähes utopiaa.
Olen oikeasti niin onneton ja alakuloinen sekä epätoivoinenkin, että pitää hakea jotain ammattiapua, vaikka se kynnys on useastakin syystä kohdallani korkea. Eipä tässä enää sinänsä muutakaan voi. Toivottavasti olisi edes pieni pilkahdus toivoa jossain.
T. Ap