Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä saa apua???
25.11.2017 |
Keväällä oli paha kahden viikon ahdistus putki. Joka onneksi loppu. Mutta sen jälkeen ahdistanut iltaisin ja nukkumaan mennessä iskee paniikkikohtaus. Nyt käynyt harvakseltaan terv.keskuksen sairaanhoitajalla, yritetty vaihtaa lääkitystä josta enemmän haittaa kun hyötyä.
Psykiatri käski ottaa opamoxia ennen kun tulee kohtaus. Mutta samaan hengenvetoon todetaan että ei saa käyttää joka ilta että ei lääkkeen toleranssi nouse, pitäisi pitää taukoja. Kukaan ei vain osaa kertoa miten se tauko pidetään. Ilmankaan en voi olla muuten iskee hirvittävän paha paniikkikohtaus.
Sairaalan psykiatrian polille ei suostu lähetettä kirjoittamaan, kun ei muka aikaisemmin ole hoidosta ollut hyötyä, ja vointini on muka hyvä. Rehellisesti olo ei ole vuosikausiin ollut näin huono. Aiemmin hoito ollut sitä että kävin mttssä kuukauden välein, eikä kukaan osannut auttaa paniikkihäiriön kanssa. Yksityisellä kävin kolme vuotta, sen minkä kela korvasi. Siitä oli apua, kun se oli kerran viikkoon.
Mitä ihmettä minä nyt teen? Terveyskeskuksessa tasan yksi psykiatri, ja se juuri se joka eväsi jatko hoidon.
En jaksa enää näitä joka iltaisia kohtauksia. Yritin sitä selittää lääkärille, mutta sen mielestä tilanteeni on hyvä. Haluan saman olon kuin oli viime talvena, satunnaisia paniikkikohtauksia, siinä kaikki.
Mitä ihmettä teen? Psykiateri evännyt jo kahdesti jatko hoidon joten tuskin mieltään muuttaa. Voiko yksityiseltä lääkäri asemalta saada lähetettä? Yksityiseen terapiaan minulla ei varat riitä.
Kommentit (49)
Mene ihmeessä jollekin yksityiselle psykiatrille tai psykoterapeutille! Minulla on valtavat lapsuustraumat, jotka oireilivat esim. paniikkihäiriöillä ja ahdistuksella ennen nukkumaan menoa. Ehkä sinullakin on lapsuustraumoja, joiden psykoterapeuttinen ja mahdollinen muu hoito on yksinkertaisesti kesken. Jos olet jossain Kuopiossa päin, niin voit mennä esim. psykiatri Päivi Maarasen vastaanotolle, ja jos jossain Helsingissä päin, niin voit mennä esim. psykiatri Anssi Leikolan vastaanotolle. He tietävät ja tuntevat dissosiaatiohäiriön. Tässä siis vinkkejä ainakin alkuun, mutta älä ainakaan jätä itseäsi yksin kärvistelemään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla jäi huonot kokemukset ketipinorin pitkäaikaisesta käytöstä. Siksi vaan mietin että osaltaan saattaa aiheuttaa ahdistusta, etenkin rauhoittavien kanssa käytettynä. Tuo on jo aika iso annos ketipinoria.
Mulle toi vaikuttaa jotenkin kehon reaktioita lääkkeisiin, sellainen "ei tätä enää". Lääkkeisä irtaantuminen on vaikeaa, etenkin siksi, että niihin tulee henkinen riippuvuus "en pärjää ilman näitä". Ja fyysinen riippuvuus kun tulee vieroitusoireet vahvistaa käsitystä, etten pärjää ilman näitä.
Kuis ne beetasalpaajat? Entä triptyl?
-tiedän tunteen
Joskus lääkäreille pitää vääntää rautalangasta että nyt on hätä. Kertoa jopa liioitellen jos ei mene muuten perille. Kaikki jutut mitä tullu mieleen kannattaa kertoa: esim tuntuu siltä että joku seuraa/tarkkailee, itsetuhoiset ajatukset.
Itse pari kertaa ollut päivystyksessä yötä paniikin takia.
-tiedän tunteen
Jos tässä on traumaa takana, niin edelleenkin vahvista omaa levollisuutta ja itseluottamusta! Ne on siellä jossain pieninä määrinä ja voi kasvaa, samalla kuin tapaa ahistus on pienenä siemenenä ja saattaa alkaa kasvaa.
Nyt ei kannata ainakaan järkyttää itseä miettimällä traumoja. Jos niitä on, niin pitää olla täysin valmis ja halukas kohtaamaan kauhukuvat, ennen kuin alkaa penkomaan.
Sussa on voimaa!
:)
-tiedän tunteen
Vierailija kirjoitti:
Joskus lääkäreille pitää vääntää rautalangasta että nyt on hätä. Kertoa jopa liioitellen jos ei mene muuten perille. Kaikki jutut mitä tullu mieleen kannattaa kertoa: esim tuntuu siltä että joku seuraa/tarkkailee, itsetuhoiset ajatukset.
Itse pari kertaa ollut päivystyksessä yötä paniikin takia.
-tiedän tunteen
Ei täällä edes oteta päivystykseen yöksi paniikkikohtauksen takia. Jos menet, istut odottamassa lääkäriä monta tuntia, koska et ole kiireellinen tapaus. Sen jälkeen annetaan diapamia, joka ei minulla vaikuta mitenkään ja sitten lähetetään kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tässä on traumaa takana, niin edelleenkin vahvista omaa levollisuutta ja itseluottamusta! Ne on siellä jossain pieninä määrinä ja voi kasvaa, samalla kuin tapaa ahistus on pienenä siemenenä ja saattaa alkaa kasvaa.
Nyt ei kannata ainakaan järkyttää itseä miettimällä traumoja. Jos niitä on, niin pitää olla täysin valmis ja halukas kohtaamaan kauhukuvat, ennen kuin alkaa penkomaan.
Sussa on voimaa!
:)
-tiedän tunteen
Ei minulla ole varaa käydä yksityisessä terapiassa kun kela ei enää korvaa. Ajattelin jos saisin lähetteen yksityiseltä lääkäriasemalta.
Lääkkeitä eivät enää mielellään uusia kokeile kun niin monesta tullut sivuoireita.
Hmm... no mulla oli sellai "elämä on ohi, kaikki on toivotonta, pelkään vahingoittavani itteeni". Kaikki tollaset joutuu sanomaan ääneen jos haluu apua.
-tiedän tunteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Beetasalpaajat on tosi mieto lääke sivuoireiden suhteen. Älä käytä bentsoja pitkään.
Mä meen nyt nukkumaan.
Toivottavasti sulla löytyy rohkeutta hakee apua suorilla sanoilla ja toisaalta myös rohkeutta sietää elämään sellasenaan kun se on (myös vierotusoireiden aikaan).
Voimia ja kaikkea hyvää!
-tiedän tunteen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tässä on traumaa takana, niin edelleenkin vahvista omaa levollisuutta ja itseluottamusta! Ne on siellä jossain pieninä määrinä ja voi kasvaa, samalla kuin tapaa ahistus on pienenä siemenenä ja saattaa alkaa kasvaa.
Nyt ei kannata ainakaan järkyttää itseä miettimällä traumoja. Jos niitä on, niin pitää olla täysin valmis ja halukas kohtaamaan kauhukuvat, ennen kuin alkaa penkomaan.
Sussa on voimaa!
:)
-tiedän tunteen
Ei minulla ole varaa käydä yksityisessä terapiassa kun kela ei enää korvaa. Ajattelin jos saisin lähetteen yksityiseltä lääkäriasemalta.
Lääkkeitä eivät enää mielellään uusia kokeile kun niin monesta tullut sivuoireita.
Ainakin minulla hoidot lähtivät rullaamaan sen jälkeen, kun löysin psykoterapeutin. Jos sinulla on jo olemassa psykoterapeutti, niin mene hakemaan lähete psykoterapiaan yksityiseltä psykiatrilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm... no mulla oli sellai "elämä on ohi, kaikki on toivotonta, pelkään vahingoittavani itteeni". Kaikki tollaset joutuu sanomaan ääneen jos haluu apua.
-tiedän tunteen
Ei minulla ole tarvetta vahingoittaa itseäni, olen vain helkkarin väsynyt tähän. Tuntuu että minut jätetty ihan yksin, lääkäri toteaa et voit ihan hyvin, kaikkee kokeiltu, ei apua, heippa. Syö lääkkeitä, mut älä jatkuvasti. Ainiin lääkäri unohti kertoo miten niitä ollaan syömättä jatkuvasti kun illat ja yöt yhtä painajaista ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tässä on traumaa takana, niin edelleenkin vahvista omaa levollisuutta ja itseluottamusta! Ne on siellä jossain pieninä määrinä ja voi kasvaa, samalla kuin tapaa ahistus on pienenä siemenenä ja saattaa alkaa kasvaa.
Nyt ei kannata ainakaan järkyttää itseä miettimällä traumoja. Jos niitä on, niin pitää olla täysin valmis ja halukas kohtaamaan kauhukuvat, ennen kuin alkaa penkomaan.
Sussa on voimaa!
:)
-tiedän tunteen
Ei minulla ole varaa käydä yksityisessä terapiassa kun kela ei enää korvaa. Ajattelin jos saisin lähetteen yksityiseltä lääkäriasemalta.
Lääkkeitä eivät enää mielellään uusia kokeile kun niin monesta tullut sivuoireita.Ainakin minulla hoidot lähtivät rullaamaan sen jälkeen, kun löysin psykoterapeutin. Jos sinulla on jo olemassa psykoterapeutti, niin mene hakemaan lähete psykoterapiaan yksityiseltä psykiatrilta.
Ei minulla ole varaa terapeuttiin jolla kävin. Kelan korvaus loppunut, ja uutta ei saa moneen vuoteen. Ainut toivo on päästä sairaalan psykiatrian polille.
Ja sinne pääsy just evättiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta kyllähän sulla on mahdollista päästä psyk.sairaanhoitajan kanssa juttelemaan,vaikka terapiaan et pääsisikään?
Vierailija kirjoitti:
No mutta kyllähän sulla on mahdollista päästä psyk.sairaanhoitajan kanssa juttelemaan,vaikka terapiaan et pääsisikään?
Ei siellä ole mahdollista saada pitempi aikaista hoitoa. Siellä käydään kuukauden välein noin 5-6 kertaa. Tulijoita niin paljon että ajan saaminenkin voi kestää. Eikä sairaanhoitaja ole osannut auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta kyllähän sulla on mahdollista päästä psyk.sairaanhoitajan kanssa juttelemaan,vaikka terapiaan et pääsisikään?
Ei siellä ole mahdollista saada pitempi aikaista hoitoa. Siellä käydään kuukauden välein noin 5-6 kertaa. Tulijoita niin paljon että ajan saaminenkin voi kestää. Eikä sairaanhoitaja ole osannut auttaa.
Kyllä monet käyvät useita vuosiakin,itseni mukaan lukien. Vähän epäilen kyllä etteikö pääsisi..mutta jos et ole saanut apua edes,niin eihän sulla ole muita vaihtoehtoja kuin opetella itse hoitamaan itseäsi? Siihen siellä terapiassakin tähdätään ja psyk.sh voi korkeintaan antaa työkaluja. Kukaan ei voi sinua napista painamalla parantaa eivätkä ne lääkkeet paranna,auttavat pahimman yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta kyllähän sulla on mahdollista päästä psyk.sairaanhoitajan kanssa juttelemaan,vaikka terapiaan et pääsisikään?
Ei siellä ole mahdollista saada pitempi aikaista hoitoa. Siellä käydään kuukauden välein noin 5-6 kertaa. Tulijoita niin paljon että ajan saaminenkin voi kestää. Eikä sairaanhoitaja ole osannut auttaa.
Kyllä monet käyvät useita vuosiakin,itseni mukaan lukien. Vähän epäilen kyllä etteikö pääsisi..mutta jos et ole saanut apua edes,niin eihän sulla ole muita vaihtoehtoja kuin opetella itse hoitamaan itseäsi? Siihen siellä terapiassakin tähdätään ja psyk.sh voi korkeintaan antaa työkaluja. Kukaan ei voi sinua napista painamalla parantaa eivätkä ne lääkkeet paranna,auttavat pahimman yli.
Täällä niin pitkät jonot ettei terveyskeskuksen psykiatrisella sairaanhoitajalla vuosia käydä. Eikä tuolla ole mitään työkaluja/ apuja antaa. Se jankuttanu vaan lääkkeistä ja nyt kun nekään ei sovi, ei se oikeen osannu muuta.
Jos osaisin hoitaa itteeni niin hoitaisin. Aina vain sanottu et koeta kestää ei se ole vaarallista, kyllä se joskus loppuu. Sitten käsketään hengittää hitaasti keksimään muuta tekemistä jne. Mutta mikään niistä ei auta silloin kun kohtaus päällä. Eikä noilla ohjeilla paniikkikohtauksista kokonaan eroon pääse. Niillä hoidetaan vain oireita.
Ei minulle ole koskaan kerrottu miten näistä pääsee kokonaan eroon, tai miten näitä sais ees vähemmäks.
Itse kuunnellut meditaatio videoita joka päivä netistä ym. Mut ei niistä apua ole ollut.
Vierailija kirjoitti:
Jos osaisin hoitaa itteeni niin hoitaisin. Aina vain sanottu et koeta kestää ei se ole vaarallista, kyllä se joskus loppuu. Sitten käsketään hengittää hitaasti keksimään muuta tekemistä jne. Mutta mikään niistä ei auta silloin kun kohtaus päällä. Eikä noilla ohjeilla paniikkikohtauksista kokonaan eroon pääse. Niillä hoidetaan vain oireita.
Ei minulle ole koskaan kerrottu miten näistä pääsee kokonaan eroon, tai miten näitä sais ees vähemmäks.
Itse kuunnellut meditaatio videoita joka päivä netistä ym. Mut ei niistä apua ole ollut.
Ehkä sun kannattaa lähestyä tätä nyt niin että hyväksyt, että sulla on tuollainen taipumus ja koskaan et kokonaan pääse niistä. Toki ne voivat loppua kokonaan tai olla vuosikausia ettet niistä kärsi,mutta se on positiivinen yllätys eikä oletus. Ei ole olemassakaan mitään hoitomuotoa,mikä lopettaisi kohtaukset. Keskity vain siihen hengittelyyn ja huomion keskittämiseen muualle ja hyväksy. Tottahan se on että et siihen kuole. Tuolla pelkäämisellä vain pahennat tilannetta,lopeta se. Et ole vain uhri. Varmasti tuo hengittely yms.auttaa eli lievittää oireita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos osaisin hoitaa itteeni niin hoitaisin. Aina vain sanottu et koeta kestää ei se ole vaarallista, kyllä se joskus loppuu. Sitten käsketään hengittää hitaasti keksimään muuta tekemistä jne. Mutta mikään niistä ei auta silloin kun kohtaus päällä. Eikä noilla ohjeilla paniikkikohtauksista kokonaan eroon pääse. Niillä hoidetaan vain oireita.
Ei minulle ole koskaan kerrottu miten näistä pääsee kokonaan eroon, tai miten näitä sais ees vähemmäks.
Itse kuunnellut meditaatio videoita joka päivä netistä ym. Mut ei niistä apua ole ollut.Ehkä sun kannattaa lähestyä tätä nyt niin että hyväksyt, että sulla on tuollainen taipumus ja koskaan et kokonaan pääse niistä. Toki ne voivat loppua kokonaan tai olla vuosikausia ettet niistä kärsi,mutta se on positiivinen yllätys eikä oletus. Ei ole olemassakaan mitään hoitomuotoa,mikä lopettaisi kohtaukset. Keskity vain siihen hengittelyyn ja huomion keskittämiseen muualle ja hyväksy. Tottahan se on että et siihen kuole. Tuolla pelkäämisellä vain pahennat tilannetta,lopeta se. Et ole vain uhri. Varmasti tuo hengittely yms.auttaa eli lievittää oireita.
Tiedän ettei näistä pääse koskaan kokonaan. Mutta kun olisi edes sama tilanne kuin oli aiemmin, eli satunnaisia kohtauksia 1-2kk välein. Näin meni monta vuotta, viime keväänä jokin muuttui. En tiedä mikä, yritin pohtia pääni puhki muutta en tiedä vastausta.
Ikinä ei ole ollut näin huono tilanne, että kohtauksia joka ilta. Haluan entisen olon takaisin, kukaan ei vain osaa tai halua auttaa, lääkärin mielestä voin ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos osaisin hoitaa itteeni niin hoitaisin. Aina vain sanottu et koeta kestää ei se ole vaarallista, kyllä se joskus loppuu. Sitten käsketään hengittää hitaasti keksimään muuta tekemistä jne. Mutta mikään niistä ei auta silloin kun kohtaus päällä. Eikä noilla ohjeilla paniikkikohtauksista kokonaan eroon pääse. Niillä hoidetaan vain oireita.
Ei minulle ole koskaan kerrottu miten näistä pääsee kokonaan eroon, tai miten näitä sais ees vähemmäks.
Itse kuunnellut meditaatio videoita joka päivä netistä ym. Mut ei niistä apua ole ollut.Ehkä sun kannattaa lähestyä tätä nyt niin että hyväksyt, että sulla on tuollainen taipumus ja koskaan et kokonaan pääse niistä. Toki ne voivat loppua kokonaan tai olla vuosikausia ettet niistä kärsi,mutta se on positiivinen yllätys eikä oletus. Ei ole olemassakaan mitään hoitomuotoa,mikä lopettaisi kohtaukset. Keskity vain siihen hengittelyyn ja huomion keskittämiseen muualle ja hyväksy. Tottahan se on että et siihen kuole. Tuolla pelkäämisellä vain pahennat tilannetta,lopeta se. Et ole vain uhri. Varmasti tuo hengittely yms.auttaa eli lievittää oireita.
Paniikkikohtauksessa hengittämiseen ja huomion keskittäminen muuhun vain lisäävät paniikkia. Tätä yrittänyt vuosi kaudet mutta ei vain toimi. Nyt harjoituksen kautta auttanut se että alkaa hengittämään rauhallisesti jo ennen kohtausta. Mutta ei sekään kohtauksia poista tai vähennä.
Sinäkö yrität väittää ettei paniikkikohtauksiin ole hoitoa? Mitä psykoterapeutit sitten tekee? Huijaa ihmisiltä rahat kun väittävät että siihen saatavana apua? Eikö hoidossa keskitytä juuri siihen mikä alunperi aiheuttanut kohtauksen.....
Alue: Aihe vapaa
Luen kyllä, mutta paniikki iskee viimeistään sängyssä. Jos illalla on tekemistä enkä panikoi, paniikki tulee kun pitäs mennä nukkumaan.