Lue keskustelun säännöt.
Ahdistus ja stressi ja fyysiset oireet pätkätöiden takia
25.11.2017 |
En tiedä, mikä minua nykyään vaivaa. En jaksa nykyään mitään. Koko ajan väsyttää ja mieli on alakuloinen. En kai koe olevani varsinaisesti masentunut. Ehkä se on enemmän sellaista ahdistuneisuutta. Menetän hermoni jokaisesta pienestä syystä. Tänä aamuna olin ollut alle 5 minuuttia ylhäällä, kun menetin hermoni sen takia, että otin lehtipinosta paperia ja se pino kaatui. Aloin rääkyä vollottaa. Aamun aikana olen menettänyt hermoni senkin takia, että keksi murentui paketista ottaessani ja vesi tuli hanasta liian kuumalla. Tämmöistä elämäni on nykyään koko ajan. Asun onneksi yksin.
Koen itseni koko ajan huonoksi ihmiseksi. Kuvittelen muiden vihaavan minua ja puhuvan pahaa. Pidän itseäni ällöttävänä ja rumana. Hävettää liikkua ihmisten ilmoilla.
Rinnassa on ahdistava ja puristava tunne koko ajan. Välillä sydän muljahtelee ja sydän tykyttää. Minulla on vuorotellen kylmä ja kuuma. Kärsin migreenistä ja sekin on pahentunut viime aikoina. Pari vuotta sitten minulla oli migreeni pari kertaa vuodessa, nyt monta kertaa kuussa ja ennakko- ja jälkioireiden kanssa yhteen migreeniin menee 3-5 päivää. Päätäni särkee kaikkina muinakin päivinä. En ole muistanut pitää särkypäiväkirjaa tässä kuussa, mutta viime kuussa päätä särki joka päivä. Tällä hetkellä ei särje, mutta päässäni kihelmöi oudosti siinä kohdalla, missä migreenikipu aina tuntuu (pään vasemmalla puolella). Kun kosken siihen kohtaan, tuntuu kuin muurahaiset leviäisivät koko päähän. Sitä on jatkunut monta päivää.
Mahani on kipeä ja turvonnut. Tuntuu, että mikään ruoka ei sovi. Maha on vuorotellen löysällä ja kovalla.
Murehdin ja stressaan asioita. Stressaan määräaikaisia työsuhteitani. Olen ollut tällä työnantajalla 5 vuotta ja koskaan en ole tiennyt jatkosta kuin 3 kuukauden pätkissä. Olin yhdessäkin samassa työyksikössä 2 vuotta ja kirjoitin sinä aikana 13 työsopimusta ketjussa. Nytkin on kauhea stressi, koska kuukauden päästä yksi sopimukseni loppuu ja pelkään, että jään työttömäksi. En uskalla ottaa asuntolainaa tai muuttaa isompaan asuntoon, vaikka haluaisin. Tykkään työstäni, työkaverit on kivoja ja en koe itse työhön liittyvän mitään stressiä. Töissä on aina kiire, mutta jollain tavalla jopa tykkään kiireestä ja tällaisiin asioihin liittyen minulla on hyvä stressinsietokyky. Tykkään mennä töihin ja en koe varsinaisesti kärsiväni mistään työuupumuksesta. Stressaan vain tätä pätkätyöläisen elämää. Kerran minulla oli puolen vuoden työsopimus ja silloin olin kuin eri ihminen.
Voiko tällaisen asian kanssa mennä työterveyteen? En oikein tiedä, mitä voisin tehdä.
Kommentit (31)
Kiitos sinulle vastauksesta. Todellakin tuntuu, että kohta tulee joku burn out. En edes tiedä, johtuuko tämä vain töistä vaan voiko taustalla olla jotain muutakin. Alkaa jo kyllästyttää, että koko ajan ottaa hermoon joku asia ja sitten tulee joskus tiuskittua. Tuntuu kuin aivot kävisivät ylikierroksilla. Töissä tuntuu, että joka suunnalta tulee koko ajan jotain vaatimuksia ja pyyntöjä ennen kuin on edellisiinkään ehtinyt perehtyä.
Ikävä kuulla, että sinullakin on ollut samanlaista. Ei tämä ole mitään mukavaa. En ole kokeillut koskaan rentoutumisharjoutuksia ym. Ehkä niistä voisi olla jotain apua. Usein tulee tehtyä rauhallisia kävelylenkkejä metsään ja sekin rauhoittaa.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkäikäisiä olette? Itse olen pienipalkkainen mutta vakituinen suhde. Silti en uskalla ostaa omistusasuntoa pienituloisuuden takia. n35
Alallasi ei ole työpaikkoja koskaan auki, koska et hae muualle töihin?
Tuttua.
Itselläni ei pää enää kestänyt 3viikon työsopimuksia sote alalla joita jaksoin 4 vuotta. Välillä saattoi olla parin viikon työttömiä jaksoja, jolloin luulin kuolevani. Sitä pelkoa persiissä ei voi paeta vaan se pakottaa varpailleen töissä. Sulle nakitetaan kaikki, porukka käyttää huonoa asemaasi surutta hyväkseen. Vain vessassa voit hengittää rauhassa. Et voi olla saikullakaan koska muuten tilallesi otetaan toinen. Olen lisäksi yh, huolehdin yksin lasten asiat.
Stressini kasvoi niin suureksi, että jouduin saikulle ja meinasin päätyä osastohoitoon itse. Tilalleni uusi työntekijä.
Mitä hit*oa te yksinasuvat (perheettömät) stressaatte siitä jatkuuko työt vai ei? Jos ei jatku, niin entäs sitten? Eikö yksi ihminen muka pärjää väliaikaisesti ja tilapäisesti vähemmällä? Tuosta ap:n aloituksesta tuli mieleen, että olisi parasta kun työsopimusta ei enää uusittaisi. Tulisi pakko lepo ja motivaatio etsiä uusi, pysyvämpi työpaikka tai muu ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ne määräaikaisuudet ja pätkätyöt tekee ihmisille. Ei ole varmuutta tulevaisuudesta. Ei voi hankkia mitään mihin pitäisi ottaa iso laina. Jatkuva ahdistava epävarmuus ja pelko tulojen vähenemisestä.
Kannatta hakea apua ajoissa , sitä nopeammin toipuu .
Työpaikkaa en ole vaihtanut, koska muuten tykkään tästä työstä ja työpaikasta. Minulla onneksi ei ole ollut kertaakaan työtöntä jaksoa tässä välillä. Kurjaa kuulla, että muilla on. Se tuo varmasti lisää stressiä ja huolta. Kaikki koulukaverini ovat jo vaihtaneet työpaikkaa. Aina löytyy nuoria ja vastavalmistuneita, jotka jaksavat tätä epävarmuutta muutaman vuoden. Sitten tulee uudet tilalle.
Tuokin on tuttua, että koko ajan saa olla varuillaan. Missään paikassa ei tunne itseään oikeaksi työntekijäksi ja ei koe olevansa samassa arvossa muiden kanssa. Minäkin stressaan sairastumisia ja olen tullut kipeänä töihin. Kotiin jäädessä murehdin ja poden syyllisyyttä. Tuntuu kuin siitä saisi miinuspisteitä. Koko ajan tuntuu, että pitää suorittaa ja olla täydellinen.
Tämä on ilmeisesti julkisten ja pienipalkkaisten alojen vitsaus. Ymmärtääkseni tämä on aika yleistä.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi olla hyvä mitata jotain arvoja. Olen miettinyt sitäkin, jos on joku tauti. Hiuksiakin lähtee paljon ja olen vähän kalpea.
Ja ei se työttömyys yksineläjällekään ole helppoa. Yhtä lailla yksinkin tarvitsee ruokaa ja rahaa asumiseen ja vapaa-aikaan. Olen ollut työttömänäkin ja ei sekään kivaa ollut. Ja ei noin vaan löydä uutta työtä. Pätkätyöt on epävarmuudesta huolimatta parempi vaihtoehto.
Ap.
Pätkätyö varmasti suurin ongelma. Käytätkö hormonaalista ehkäisyä? Jos on käyttänyt pitkään, voi valmiste olla epäsopiva, kun hormonitoiminta muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä hit*oa te yksinasuvat (perheettömät) stressaatte siitä jatkuuko työt vai ei? Jos ei jatku, niin entäs sitten? Eikö yksi ihminen muka pärjää väliaikaisesti ja tilapäisesti vähemmällä? Tuosta ap:n aloituksesta tuli mieleen, että olisi parasta kun työsopimusta ei enää uusittaisi. Tulisi pakko lepo ja motivaatio etsiä uusi, pysyvämpi työpaikka tai muu ratkaisu.
Kahden ihmisenkin on helppoa, jos ei mitoita menojaan yli, kun ei ole yhden tulojen varassa. Ei tarvitse olla yksi im-yksiössäkään työttömänä.
Mieti nyt, onko työ todellakin niin hyvä, kun sinua vuodesta toiseen kyykytetään ja entiset koulukaveritkin ovat paikan jättäneet.
Yritä löytää vakituinen työpaikka tai edes pidempi määräaikaisuus muualta. Kukaan ei tule sinua kiittämään siitä, että olet sinnitellyt terveytesi uhalla tuollaisessa paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua juttua.
Keväällä meni edellinen työpaikka nurin, nyt teen keittiöalalla pätkätöitä (sijaisuuksia) ympäriinsä, laskin että olen ollut jo melkein kymmenessä eri paikassa.
En koskaan tiedä töistä etukäteen kuin hyvässä lykyssä kuukauden.
Välillä on ollut 2-3 viikkoa ettei minnekään ole tarvittu, kauhea stressi ja puhelimen päivystys että joko soitettaisiin.
Pärjään juuri ja juuri, kun saan muutaman satasen enemmän kuin pelkillä tuilla.
Nyt saan kuukaudesta ja palkasta riippuen vielä tukia päälle.
Eihän tämä mitään elämää ole, ala on raskas ja palkka surkea eikä sillä pärjää ellei Kelalta saisi vielä osan.
Ei tässä mitään suunnitella eikä perhettä perusteta.
Silti tämä on tyhjää parempi, en todellakaan halua työkkärin rääkkäämäksi.
Kannattaa lukea Juha Siltalan kirja Työelämän huonontumisen lyhyt historia. Se antaa perspektiiviä nykyiseen työelämään ja avaa asioita ymmärrettäviksi. Varoitan kyllä, että kirja maalaa aika lohduttoman kuvan nykymenosta, mutta itsessään kirja on kyllä hyvä.
Ja meitä pätkätyösuhteiden ja epävarmuuden kanssa kipuilevia on paljon. Itse olen ollut 10 vuotta vuokratyösuhteessa. Epävarmuus on saanut minut pelaamaan varman päälle elämässä ja olen pyrkinyt koko työurani rakentamaan taloudellista turvaa itselleni, jotta pärjäisin vaikka eräänä päivänä ei enää olisi töitä. Nyt on velaton asunto, sijoituksia ja käteistä. Se on vaatinut toisinaan asioista tinkimistä ja suunnitelmallisuutta, mutta nyt voin hengittää vapaammin ja henkinen liikkumavara on isompi.
Vatsan ongelmat ja väsymys voi olla hoitamaton IBS. Siihen auttaa onneksi FODMAP-ruokavalio.
Toivottavasti se on vain stressimaha mikä kiukuttelee.
Kantsii muuten tosiaan ne kilpirauhaset tutkituttaa!
Kannabista lääkärit määräävät ulkomailla tuollaiseen ahdistukseen ja huonoon oloon. Uni ja ruokahalutkin ovat sitten hyvät.
Kohentaa kuntoa kun vielä siihen päälle ulkoilee.
Tälläistä olen lukenut, mutta tuskin saat Suomessa reseptiä vaivoihisi.
Muuta Espanjaan jossa työtilannekin on parempi.
Nostanpa tätä keskustelua. Kiitos kaikille vastauksista.
Olen täällä edelleen samoissa tunnelmissa. Sopimusta on jäljellä 3 päivää ja ei ole minkäänlaista tietoa jatkosta. Eivät ole kuulemma ehtineet miettiä asiaa vielä. Migreeni on ollut 2 kertaa tällä viikolla. En uskalla olla pois töistä irtisanomisen pelossa. Ihan kamalaa olla töissä, kun päässä jyskyttää ja välillä jotuu käydä vessassa oksentamassa. Lääke auttaa, mutta se on kolmiolääke ja olosta tulee tokkurainen. Tässä ei ole mitään järkeä. Irtisanoisin itseni, mutta olin ennen tätä työpaikkaa pitkään työttömänä ja se oli vielä pahempaa.
ap.
Surullista luettavaa. Älkää uhratko omaa terveyttänne ja hyvinvointianne töihin! Keksikää itsellenne jokin muu identiteetti kuin ahkera ja tunnollinen työntekijäidentiteetti. Ihmisen itsetunto on aika heikoilla jäillä, jos hän rakentaa oman ihmisarvonsa nykyajan silppuiseen ja epävarmaan työmaailmaan.
Niin helposti nykyään työt lähtee alta, joten muistakaa, vika ei ole teissä, vaan ahneudessa, resurssien ahtaudessa, työelämän järjettömyydessä. Työt voitaisiin järjestää niin, että niitä olisi useimmille ja vakituisessa työsuhteessa olevat ihmiset ei uupuisi työtaakan alle. Mutta on helpompaa palkata vähemmän jengiä ja väsyttää pätkätyöläiset hyväksymään ties mitä sontaa. Vika ei ole teissä, vaan järjestelmässä ja nykyajan koventuneissa arvoissa.
On omituiset ajat, kun neloskaljan myynti koskettaa kansanedustajia enemmän kuin työttömien ruoskinta ja presidenttiehdokas kertoo kirkkain silmin ettei kaikille ihmisille kuulu ihmisoikeudet.
Oi ihan kun mun kirjottama! Syy vaan eri! Mulla on strssi jäänyt päälle, eli en saa hengitysharjoiteluillakaan enää itseäni rauhalliseksi. Sydämentykytykset ihan kamalia. Mulla ei elämäntilanne anna periksi jättää kaikkea ja paeta "rauhan ja rakkauden tyyssijaan" hakemaan happea. Jos jaksan pinnistää vielä vähän niin ulkoiset puitteet helpottaa vähän. Takana kahden vuoden totaalikaaosta ihmissuhde, perhe, työ ja raha asioissa. Uniongelmat vaivaa myös. Ratkaisua en osaa antaa jos noi rentoutumis/itsehypnoos/hengitysjutut on tuttuja? Tai sitten otat siis lepoa jos pystyt, koska onhan noi siis ehdottonasti saikun syitä. Seuraava on burn out.