Kuinka saada sisko ymmärtämään, että tukahduttaa teini-ikäisensä?

Huolestuttaa ja rasittaa nykyisin siskoni, jonka teiniä hän kohtelee mielettömän yihuolehtivasti ja kuin pikkukoululaista, vaikka kyseessä on tulevana vuonna täysi-ikäistyvä nuori. Nuori on vieläpä fiksu ja elämä mallillaan. Äitinsä takertuu häneen ja he soittelevat ja viestittelevät päivittäin useita kertoja. Siskoni huolehtii vieläkin lapsensa vaatetuksen riittävyydestä, syömisistä ja elää täysin lapsen kautta ja ehdoilla. Pelottaa että hän tipahtaa täysin aktiivisen elämän ulkopuolelle yksityiselämässään, kun lapsi väkisinkin aikuistuu ja itsenäistyy parin tulevan vuoden aikana. Miestä ei ole eikä varmaan helpolla tulekaan; siskoni on yksinhuoltaja ja traumatisoitunut ihmissihteissssaan ja sen verran haastava nainen, ettei miestä ole elämässä ollut sitten lapsen isän jälkeen. Erosta siis yli 10 vuotta. Haluaisin auttaa siskoani löytämään elämäänsä muutakin sisältöä kuin työnsä ja lapsensa, ennenkuikn hän tipahtaa täydelliseen tyhjyyteen yksinäisenä ja katkeroituneena jo alle viisikymppisenä. Tästä on jo pitkään ollut merkkejä, mutta siskoni on äärimmäisekln puolustautuva ja jyrää, jos yritän yhtään keskykustelua aiheesta. Lapsikin varmasti ahdistuu yhä enemmän kun itsenäistymishalu kasvaa ja oma elämä kutsuu. Tästä nuoren näkökulmasta en ole hänelle tietenkään maininnut, koska hän korostaaeb että kokee toimivansa täysin oikein tiiviillä yhteydenpidollaan ja ylihuolehdinnallaan.

Miten ottaa huoli puheeksi kunnioitavasti ja oikeasti auttaa siskoani? En halua loukata vaan helpottaa tilannetta.