Lue keskustelun säännöt.
Meillä on 11v ja 8v lapset, ja mieheni
24.11.2017 |
sanoi tänään, että hän odottaa aikaa kun elämä helpottuu ja ei tarvitse huolehtia lapsista. Mä olen ihmeissäni. Mielestäni se aika on jo nyt. Tietenkin on kaikenlaista puuhaa, mutta olen hyvin erimieltä tästä hänen kanssaan. Mitä huolehtimista tässä nyt vielä on?
Kommentit (63)
Kuinka kauan tuon ikäiset voi olla yksin kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, meillä ei 8v halua olla kuin hetken yksinään.
Tuo kaikki riippuu lapsista, vanhemmista ja asuinpaikasta.
Meillä on tuon ikäiset. 11v on liikunnallinen ja ei ole kotonakaan pitkään paikallaan. 8v käy kavereita ja ovat aika vilkkaita keskenään. Ainakin vauhtia kotona riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka varsinainen käsillä hoitaminen helpottuu, lapsista huolehtii kuitenkin aina, jopa sittenkin kun he ovat isoja, joten ei aloittajan miehellä ihan heti ole tiedossa kovin rauhallista ja seesteistä aikaa. Viimeksi jännitin itse omien lasteni kohdalla saako poika yliopistolta hakemansa assarin paikan ja pääseekö tyttö isosta tentistä läpi. Sitten kun lapset ovat isoja ja itse päättävät asioistaan niin saa huolehtia ehkä jopa enemmän kun ei voi enää kieltää eikä komentaa.
kyllä tietty näinkin ,että kuolemassa vasta loppuu murehtiminen. Mutta ihan oikeasti, kyllä yli 10 vuotiaat lapset ovat keskimäärin helppoja verrattuna pikkulapsiaikaan. Pienten lasten hoito vie yleensä henkisesti ja fyysisesti tosi paljon voimia, valppaana saa olla 24/7. Ei mun ainakaan tarvii koululaisten kanssa murehtia paljon mistään, voin nukahtaa rauhassa vaikka he olisivat hereillä, voin juoda lasillisen tai kaksi viiniä, voin lähteä lenkille/kauppaan/kaverin kanssa kahville koska haluan, saan rauhassa kotona lukea kirjaa, käydä suihkussa, laittaa ruokaa jne jne... Tällaiset kaikki piti erikseen järjestää kun lapset oli pieniä. Nykyään voin rentoutua uimarannalla pelkäämättä että he hukkuvat. Voin joulupöydässä keskittyä omaan syömiseen ja jutteluun, voin kulkea kadulla heidän kanssaan pelkäämättä että joku ryntää autotielle, päivittäin ei kukaan saa itkuraivareita, ei edes viikottain. Kellään ei ole ollut korvatulehdusta vuosiin ja nuhakuumeinen lapsi pärjää kotona hetken itsekseenkin. Osaavat hoitaa kaverisuhteitaan eikä minun tarvitse sopia Nico- Nellan äidin kanssa leikkitreffejä. Lapset tykkäävät katsella samoja tv-ohjelmia kuin mekin, ei tarvitse katsoa non-stoppina ryhmä Hau tai Nalle Puh ohjelmia. Tehdään yhdessä asioita, jotka ovat kaikista oikeasti mukavia, esim. eri urheilulajit, sen sijaan että istuisimme hiekkalaatikolla hakkaamassa lapiolla ämpäriä...
En odota että tästä elämä erityisesti helpottuisi lasten kasvaessa. Toki sydämessä murehtii, miettii miten koulussa, kaverisuhteissa yms. menee, ja edelleen aikuiset lapsetkin on siellä sydämessä, mutta konkreettisesti elämä on nyt helppoa, eli minulla ei ole kiire saada heitä aikuisiksi, pidän elämästäni & lapsistani nytkin. Ja pidin kyllä pikkulapsistakin, mutta silloin kieltämättä usein väsytti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka varsinainen käsillä hoitaminen helpottuu, lapsista huolehtii kuitenkin aina, jopa sittenkin kun he ovat isoja, joten ei aloittajan miehellä ihan heti ole tiedossa kovin rauhallista ja seesteistä aikaa. Viimeksi jännitin itse omien lasteni kohdalla saako poika yliopistolta hakemansa assarin paikan ja pääseekö tyttö isosta tentistä läpi. Sitten kun lapset ovat isoja ja itse päättävät asioistaan niin saa huolehtia ehkä jopa enemmän kun ei voi enää kieltää eikä komentaa.
kyllä tietty näinkin ,että kuolemassa vasta loppuu murehtiminen. Mutta ihan oikeasti, kyllä yli 10 vuotiaat lapset ovat keskimäärin helppoja verrattuna pikkulapsiaikaan. Pienten lasten hoito vie yleensä henkisesti ja fyysisesti tosi paljon voimia, valppaana saa olla 24/7. Ei mun ainakaan tarvii koululaisten kanssa murehtia paljon mistään, voin nukahtaa rauhassa vaikka he olisivat hereillä, voin juoda lasillisen tai kaksi viiniä, voin lähteä lenkille/kauppaan/kaverin kanssa kahville koska haluan, saan rauhassa kotona lukea kirjaa, käydä suihkussa, laittaa ruokaa jne jne... Tällaiset kaikki piti erikseen järjestää kun lapset oli pieniä. Nykyään voin rentoutua uimarannalla pelkäämättä että he hukkuvat. Voin joulupöydässä keskittyä omaan syömiseen ja jutteluun, voin kulkea kadulla heidän kanssaan pelkäämättä että joku ryntää autotielle, päivittäin ei kukaan saa itkuraivareita, ei edes viikottain. Kellään ei ole ollut korvatulehdusta vuosiin ja nuhakuumeinen lapsi pärjää kotona hetken itsekseenkin. Osaavat hoitaa kaverisuhteitaan eikä minun tarvitse sopia Nico- Nellan äidin kanssa leikkitreffejä. Lapset tykkäävät katsella samoja tv-ohjelmia kuin mekin, ei tarvitse katsoa non-stoppina ryhmä Hau tai Nalle Puh ohjelmia. Tehdään yhdessä asioita, jotka ovat kaikista oikeasti mukavia, esim. eri urheilulajit, sen sijaan että istuisimme hiekkalaatikolla hakkaamassa lapiolla ämpäriä...
En odota että tästä elämä erityisesti helpottuisi lasten kasvaessa. Toki sydämessä murehtii, miettii miten koulussa, kaverisuhteissa yms. menee, ja edelleen aikuiset lapsetkin on siellä sydämessä, mutta konkreettisesti elämä on nyt helppoa, eli minulla ei ole kiire saada heitä aikuisiksi, pidän elämästäni & lapsistani nytkin. Ja pidin kyllä pikkulapsistakin, mutta silloin kieltämättä usein väsytti.
Minkä ikäiset lapset? Itse en koe noin 8v kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka varsinainen käsillä hoitaminen helpottuu, lapsista huolehtii kuitenkin aina, jopa sittenkin kun he ovat isoja, joten ei aloittajan miehellä ihan heti ole tiedossa kovin rauhallista ja seesteistä aikaa. Viimeksi jännitin itse omien lasteni kohdalla saako poika yliopistolta hakemansa assarin paikan ja pääseekö tyttö isosta tentistä läpi. Sitten kun lapset ovat isoja ja itse päättävät asioistaan niin saa huolehtia ehkä jopa enemmän kun ei voi enää kieltää eikä komentaa.
kyllä tietty näinkin ,että kuolemassa vasta loppuu murehtiminen. Mutta ihan oikeasti, kyllä yli 10 vuotiaat lapset ovat keskimäärin helppoja verrattuna pikkulapsiaikaan. Pienten lasten hoito vie yleensä henkisesti ja fyysisesti tosi paljon voimia, valppaana saa olla 24/7. Ei mun ainakaan tarvii koululaisten kanssa murehtia paljon mistään, voin nukahtaa rauhassa vaikka he olisivat hereillä, voin juoda lasillisen tai kaksi viiniä, voin lähteä lenkille/kauppaan/kaverin kanssa kahville koska haluan, saan rauhassa kotona lukea kirjaa, käydä suihkussa, laittaa ruokaa jne jne... Tällaiset kaikki piti erikseen järjestää kun lapset oli pieniä. Nykyään voin rentoutua uimarannalla pelkäämättä että he hukkuvat. Voin joulupöydässä keskittyä omaan syömiseen ja jutteluun, voin kulkea kadulla heidän kanssaan pelkäämättä että joku ryntää autotielle, päivittäin ei kukaan saa itkuraivareita, ei edes viikottain. Kellään ei ole ollut korvatulehdusta vuosiin ja nuhakuumeinen lapsi pärjää kotona hetken itsekseenkin. Osaavat hoitaa kaverisuhteitaan eikä minun tarvitse sopia Nico- Nellan äidin kanssa leikkitreffejä. Lapset tykkäävät katsella samoja tv-ohjelmia kuin mekin, ei tarvitse katsoa non-stoppina ryhmä Hau tai Nalle Puh ohjelmia. Tehdään yhdessä asioita, jotka ovat kaikista oikeasti mukavia, esim. eri urheilulajit, sen sijaan että istuisimme hiekkalaatikolla hakkaamassa lapiolla ämpäriä...
En odota että tästä elämä erityisesti helpottuisi lasten kasvaessa. Toki sydämessä murehtii, miettii miten koulussa, kaverisuhteissa yms. menee, ja edelleen aikuiset lapsetkin on siellä sydämessä, mutta konkreettisesti elämä on nyt helppoa, eli minulla ei ole kiire saada heitä aikuisiksi, pidän elämästäni & lapsistani nytkin. Ja pidin kyllä pikkulapsistakin, mutta silloin kieltämättä usein väsytti.
Minkä ikäiset lapset? Itse en koe noin 8v kanssa.
Enkä minä lapsen ollessa murrosikäinen. Ikinä en ole murehtinut niin paljoa kuin odottaessa teiniä kotiin yömyöhään tai setviessä ei-niin-fiksuja tempauksia. Hyvä ettei siinä paineessa puristunut timantiksi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt mieheltäsi miksi hän pitää tuota vaihetta noin rasittavana?
No onhan se (myös) rasittavaa vaikka lapset maailman tärkeimpiä olisi (ja varsinkin silloin!). Mitä sitä jeesustelemaan. Eikä mies ilmeisesti mistään vaiheesta puhunut vaan yleensä ottaen siitä, että lapsissa on sitten joskus huomattavasti vähän huolehtimista ja silloin elämä helpottuu. Olen hänen kanssaan samaa mieltä, ettei se aika ole vielä jos on tuon ikäisiä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tekemistä tuon ikäisten kanssa on?
No, kyllä on tekemistä. Ei voi lähteä omille menoilleen ilman lapsenvahtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 11v voi hetken hoitaa pienempiään.
On liian pieni vahtimaan muita 11v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, jos vertaa lähes aikuisiin lapsiin, niin tuossa kohtaa on hommaa kellon ympäri.
Meillä tuon ikäiset ja on tekemistä kyllä. Ihan kaikkea arjen askaretta. On ruuanlaittoa ja pyykkiä ja huolehtimista.
Ehkä tässä vain nähdään asiat eri tavoin, ja onhan tuon ikäisten kanssa paljon kaikkea tekemistä.
Oletko kysynyt mieheltäsi mitä hän tulevaisuudelta odottaakaan?
Onhan nuo vielä pieniä. Se helpottuu, kun lapset haluavat hautautua omaan huoneeseensa, eli 13 v eteenpäin.