Meillä on 11v ja 8v lapset, ja mieheni
sanoi tänään, että hän odottaa aikaa kun elämä helpottuu ja ei tarvitse huolehtia lapsista. Mä olen ihmeissäni. Mielestäni se aika on jo nyt. Tietenkin on kaikenlaista puuhaa, mutta olen hyvin erimieltä tästä hänen kanssaan. Mitä huolehtimista tässä nyt vielä on?
Kommentit (63)
Riippuu miten myöhäisestä illasts on kyse.
Meillä juuri tuon ikäiset lapset. Ovat jonkun hetken päivällä kotona keskenään. Iltaisin on isovanhempi seurana jos vanhemmat eivät ole kotona.
Äiti on kyllä täysin ulalla, jos luulee, että nyt ollaan jo helpossa vaiheessa. Lapsethan ovat todella pieniä. Kaikki on vielä edessä, eikä huoli lopu koskaan. Mies on ilmeisesti kyllästynyt lapsiperhearkeen, enkä ihmettele. Niin käy monelle.
Lapset todella pieniä vai. Kyllä nuo ovat isoja lapsia.
Aika kiinni tuon ikäisissä yhä on.
Vierailija kirjoitti:
Äiti on kyllä täysin ulalla, jos luulee, että nyt ollaan jo helpossa vaiheessa. Lapsethan ovat todella pieniä. Kaikki on vielä edessä, eikä huoli lopu koskaan. Mies on ilmeisesti kyllästynyt lapsiperhearkeen, enkä ihmettele. Niin käy monelle.
Pieniä ovat alle 3v.
No. On nuo pieniä. Ehkä muutaman vuoden päästä isoja.
On tuon ikäisten kanssa vielä vanhemmat tosi kiinnni. Iltamenoille tarvitaan lastenhoitajaa. Ja miksei päivämenoillekin.
Kyllä tuon ikäiset pärjää keskenään useamman tunnin kotona. Meillä on 8v kaksoset, ja ovat koulun jälkeen useamman tunninkin keksenään, ja illallakin pärjäävät. Meillä ei ole mitään syytä heitä yöksi jättää kotiin, mutta jos olisi, niin tietenkin sitten pitäisi olla joku vahtimassa.
Kyllä se elämä on helpompaa kun lapset osaa liikkua itse, ulkonakin, menee kouluun ja kavereille, leikkivät tuntejakin ulkona keskenään, käyvät itse vessassa, syövät itse, pukevat ja riisuvat, pesevät hampaansa... osaavat sanoa jos jotain on vialla, osaavat ottaa syötävääkin kaapista. Elämä on huomattavan helppoa siihen verrattuna kun olivat vauvoja tai taaperoita.
Mahtaako ap:n mies olla jotenkin ylihuolehtiva?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä jätettiin lapset välillä yöksi keskenään kun vanhempi aloitti koulun. Nuorempi oli silloin 6
Onneksi ei tullut tulipaloa, koska istuisitte murhasta.
No eivät istuisi. Ihmisen voi tappaa ihan tahallaankin, ilman että se katsotaan murhaksi. Tsiisus taas näitä palstajuristeja.
Minulla on 17 v sairas lapsi. Kyllä minä huolehdin ja hoidan. 8v on vielä kyllä tosi pieni, tarvitsee aikuisen läheisyyttä ja apua hyvin paljon. Sääliksi käy lapsia, jos olet tosissasi.
Meillä kyllä 11v on mielestäni pieni. Siis toki osaa kaiken mitä muutkin ikäisensä, mutta kyllä vanhempia tarvitaan moneen.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt mieheltäsi miksi hän pitää tuota vaihetta noin rasittavana?
Minä voisin sanoa ihan samoin, eikä mieleenikään ole tullut että tämä vaihe olisi erityisen rasittava. Ihan normaalia mukavaa lapsiperhearkea. Syödään, viedään harrastuksiin, kysellään kokeisiin jne.
Silti odotan sitä aikaa kuntöiden jälkeen voisin (ilman etukäteisjärjestelyjä) lähteä kaverin kanssa kahville pariksi tunniksi, voisin katsoa K16 leffaa olkkarissa la iltapäivällä tai vaikka harrastaa seksiä olohuoneen matolla la iltapäivällä. Voitaisiin lähteä miehen kanssa matkakohteeseen, joka kiinnistaavain meitä.
Minusta ap:n miehen kommentti on positiivinen. Hän selvästi osallistuu arkeen ja toisaalta odottaa myös tulevaa elämänvaihetta.
Mun mielestä tyhjenevän kodin odottaminen on ikävää. En itse näe siinä mitään hyvää. Parasta aikaa tämä kun lapset pieniä.
Varmaan ap:n mies huolehtii kaikesta ja ap itse rilluttelee.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ap:n mies huolehtii kaikesta ja ap itse rilluttelee.
No, itse asiassa päinvastoin. Mies tekee pitkää päivää ja minä huolehdin lähes kaiken. Ap
No. On siinä vielä täyteen lasten omatoimisuuteen matkaa.
Kuinka te toimitte iltojen kanssa, ovatko tämän ikäiset yksikseen?