suklaariippuvuus , miten teillä>?

sokerirotta kirjoitti:

Kertokaa rehellisesti paljonko menee päivässä ,viikossa.

Itsellä jokailtainen suklaalevy aina, koitan kompensoida etten sitten syö muuta ruokaa niin paljoa.

Nyt on vaikea kysymys. Ostan patukoita, ettei muka ole niin paljon, mutta niitähän menee sitten useampi.

Sain suklaakalenterin mieheltäni. Voisin vetää sen kerralla heti tai vasta jouluna.

En tiedä tarkkaileeko hän tilannetta, on muuten niin kiva, ja arvostan hänen lahjojaan. Mutta ens viikon perjantaina, joulukuun 1., sen näkee. Lievä stressi.

Syönnehkä 4-6 viikon välein. Ja sitten menee puoli levyä.

Olin nuorena suklaariippuvainen. Vieroitun itseni siitä salmiakilla. Sen jälkeen riippuvuus loppui.

Eihän nykysuklaa edes maistu kovin hyvältä. Ainakaan Fazerin. Lidlin jotkut suklaat ovat hyviä kerran vuodessa. En ymmärrä, miksi joku söisi suklaata joka päivä.

Minulla oli paha sokerikoukku. Jokailta piti syödä jotain hyvää. Nyt loppui kuin seinään, en saa alas mitään makeaa, ehkä yhen palan suklaata ym. Tämä raskaus saa minut himoitsemaan ruokaa koko ajan, mikään makea ei maistu.

Koitin monesti päästä eroon tuosta koukusta, mutta annoin liian helposti periksi. Jospa tästä alkaisi parempi elämä kun enää ei tee mielikään!

Moggagulli maistuu, oma löytyy. t. thuwaggi

Lidlin 36 sentin suklaalevyt ovat liian suuri houkutus. Ja varsinkin se hasselpähkinä jonka kanssa voi vielä uskotella itselleen että pähkinät ovat terveellisiä.

Joo. Tonttusuklaat on s**tanasta. Mies just viikonloppuna katsoi pitkään ja totesi sekä itse mietin samaa samalla hetkellä, kun heräsin ja menin heti ekana kaivaan ekan pikkupatukan pussista, että jaaha, aamu alkaa heti yhdellä, kuin alkoholistilla... Töistä tullessa nappaan pussista heti yhden, toisen, kohta kolmannen...

Äidilläni itse asiassa taitaa olla oikeasti alkoholismi ja hänen veljensä on kuollut maksakirroosiin. Olen miettinyt itsekin, että onneksi en juo alkoholia ollenkaan. Olisin varmaan itsekin hyvin potentiaalinen alkoholisti, kun onnistun suklaaseenkiin addiktoitumaan näin pahasti.

Voiko tällainen muuten oikeasti olla "sukuvika"? Meillä on aika moni äidin puolen suvusta sellainen, että alkoholia kuluu todella reippaasti. Monella luulen, että on ihan ongelmajuomista. Itselläni taas on ehkä jotain syömishäiriötyylistä käyttäytymistä. En laihduta, enkä oksentele tms. mutta olen kausittain kovin koukussa eri herkkuihin. Yhdessä vaiheessa ne oli esim. dominokeksit tai sipsit. Pötkö dominoa saattoi mennä hetkessä, kun vaikka joku ahdisti tai kiukutti.  

Vierailija kirjoitti:

Joo. Tonttusuklaat on s**tanasta. Mies just viikonloppuna katsoi pitkään ja totesi sekä itse mietin samaa samalla hetkellä, kun heräsin ja menin heti ekana kaivaan ekan pikkupatukan pussista, että jaaha, aamu alkaa heti yhdellä, kuin alkoholistilla... Töistä tullessa nappaan pussista heti yhden, toisen, kohta kolmannen...

Äidilläni itse asiassa taitaa olla oikeasti alkoholismi ja hänen veljensä on kuollut maksakirroosiin. Olen miettinyt itsekin, että onneksi en juo alkoholia ollenkaan. Olisin varmaan itsekin hyvin potentiaalinen alkoholisti, kun onnistun suklaaseenkiin addiktoitumaan näin pahasti.

Voiko tällainen muuten oikeasti olla "sukuvika"? Meillä on aika moni äidin puolen suvusta sellainen, että alkoholia kuluu todella reippaasti. Monella luulen, että on ihan ongelmajuomista. Itselläni taas on ehkä jotain syömishäiriötyylistä käyttäytymistä. En laihduta, enkä oksentele tms. mutta olen kausittain kovin koukussa eri herkkuihin. Yhdessä vaiheessa ne oli esim. dominokeksit tai sipsit. Pötkö dominoa saattoi mennä hetkessä, kun vaikka joku ahdisti tai kiukutti.  

Ongelmasyöminen poikkeaa juomisesta, kun juomisen voi lopettaa kokonaan, mutta syömiseen pitää löytää keskitie.

AA:n ohjelman pohjalta, on myös OA, overeaters anonyymit.

Mulla sama. Iltasin on pakko saada sokeria (yleensä syön suklaata, joskus keksejä tai karkkia). Menee noin 100-200g ehkä kuutena päivänä viikossa. Yhden päivän viikonloppuna pystyn yleensä himmaamaan, kun en kehtaa syödä miehen edessä kokonaista suklaalevyä.. eli joo piilottelen suklaan syömistä, mikä varmaan on joku riippuvaisuuden merkki.

Oon yrittäny syödä muuten vähemmän (piilo)sokeria. Esimerkiksi maustettuja jukurtteja en syö, tai valkoista leipää jne. Kai sekin jotain merkkaa, niin ainakin haluan uskotella itselleni.

Haluan lapsia jossain vaiheessa ja nyt oon päättäny, että heti kun teen positiivisen raskaustestin, niin lopetan sokerin syömisen. Toivottavasti kävis samoin siis kun aiemmalle raskaana olevalle kommentoijalle.

Minulla loppui suklaan syöminen pahaan päänsärkyyn. Sen jälkeen suklaa ajatuksenakin on ollut etova.

Joka ilta töiden jälkeen on saatava suklaapatukka kahvin kanssa :) lisäksi pieni määrä salmiakkia tai muuta.

Mulla meni ennen autolla ajaessa työmatkoilla suklaata hillittömät määrät. Ja vyötäröllähän se näkyi lopulta. Ei auttanut mitkään konstit, että söis ruokaa ennen kuin lähtee ajamaan tms. Piti olla jotain suklaata  ja sillä selvä. Jossain vaiheessa päätin, en oikein tiedä mistä se ajatus lähti, että enää ei autossa syödä ollenkaan koskaan mitään, paitsi purkkaa saa jauhaa. Suklaan syönti väheni huomattavasti. Enää tulee syötyä aterian jälkkärinä kahvin kanssa makea pala, esim rivi fazerin sinistä tai joku konvehti tai patukka. Mutta sen on loputtava viimeistään silloin kun kahvi on juotu, eli ei voi vetää koko levyä. Ja tämä muuten näkyy nyt taas siinä vyötärössä... :)

Mulla menee joka ilta levy suklaata, syön sen ihan hetkessä. Menis toinen ja ehkä kolmaskin ihan helposti perään, mutta koitan pysyä siinä yhdessä. Päivisin syön normaalisti (aika paljonkin) tavallista ruokaa eikä makeanhimo vaivaa. Iltaisin tuntuu, että ”kuolen” jos ei oo sitä suklaata. Suklaan tilalta kelpaa leivokset. Karkkia en niin välitä syödä mutta menee nekin paremman puutteessa. Ahdistaa.