Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen, jos vauva ei suostu syömään ruokaansa ja leikkii ruokapöydässä?
23.11.2017 |
Mikään ei tunnu auttavan. Ei kieltäminen, rauhallinen selittäminen tai hämääminen.
Ruokapöydässä kaikki muu kiinnostaa paitsi syöminen. Syöttötuolissa ei voi istua paikallaan hetkeäkään, vaan pitää kiivetä sen päälle seisomaan. Ruoka menee suuhun vain jos se on 6 kk-ikäiselle tarkoitettua sileää kaupan mössöä tai jotain yhtä tiettyä mieleistä sormiruokaa ja vaikka saisinkin vauvan syömään näitä ruokia, niin samaan aikaan pitää räpeltää käsissä jotain muuta tai muuten vain huitoa käsillään ja muussata ruokaa käsissä tai heitellä tavaroita lattialle. Jos ei ole mieleistä ruokaa, niin syljetään syliin, muussataan pöytään, heitetään lattialle tai ei suostuta edes maistamaan. Omalla lusikalla syöminen on sitä, että otetaan ruokaa ja heitetään lattialle tai sotketaan lusikalla pöytään. Sormiruokailu on ruoalla leikkimistä käsin.
Ja jos jotain tavaraa ei saa käsiinsä, jonka näkee esim. pöydällä, niin huudetaan kuin palosireeni. Uusimpana tapana on veden juominen, jos ei saa vettä ruokapöydässä, niin minkäänlainen yhteistyö ei suju. Ottaa hörpyn, alkaa leikkiä pullolla, otan pois, vaatii saada takaisin ja taas uudestaan. Syömisestä ei tule yhtään mitään ja vatsa täyttyy vedellä.
Jätänkö vauvan nälkään vai syötänkö kiltisti vain niitä muutamaa ruokaa, jotka maistuvat samalla keksien kaiken maailman sirkuskikkoja, että saan hämättyä avaamaan suunsa ruoalle? Ei ole kivaa siivota rahalla ostettua ruokaa lattialta roskiin.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos jotain tavaraa ei saa käsiinsä, jonka näkee esim. pöydällä, niin huudetaan kuin palosireeni. Uusimpana tapana on veden juominen, jos ei saa vettä ruokapöydässä, niin minkäänlainen yhteistyö ei suju. Ottaa hörpyn, alkaa leikkiä pullolla, otan pois, vaatii saada takaisin ja taas uudestaan. Syömisestä ei tule yhtään mitään ja vatsa täyttyy vedellä.
Anna huutaa. Huono vanhempi ei ole se, jonka lapsi huutaa, vaan se, joka ei uskalla laittaa rajoja huudon pelossa. Huutamalla ei saa lelua eikä vettä. Jos jotain tarvitsee takavarikoida, niin sitten niin, huudosta riippumatta. Tarvitset tuota taitoa vielä monesti, nyt on hyvä aika harjoitella. Säästät teitä molempia paljolta, kun opitte asian ajoissa. Takaan, että opettelu on aivan hirveää vaikka 3- tai 5v:n kanssa.
9
Jaa että vauvaa ruvetaan urakalla huudattamaan?
Tarvitseeko tuota ihan aikuisten oikeasti kysyä? Todella?
Ei aleta urakalla huudattaa. Arki tuo kyllä ihan urakoimattakin eteen tilanteita, joissa on vain pidettävä pää kylmänä, vaikka pieni huutaa. Eikä kukaan kiellä rauhoittelamasta lasta, kun häntä harmittaa. Mutta siitä pidetään kiinni, että aikuinen ei pelkää harmituksesta nousevaa metakkaa ja säännöistä pidetään kiinni. Lasta autetaan pääsemään yli mielipahasta, mutta säännöt pysyvät voimassa. Lujasti, mutta lempeästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyseessä on tosiaan vauva, niin ei vauva välttämättä ymmärrä kieltämisen päälle. Jos ruoka ei kelpaa niin älä pakota. Et varmaan itsekään tykkäisi jos sinut pakotettaisiin syömään inhokkiruokaasi?
Anna vauvan rauhassa tutustua ruokiin, sotkeakin saa. Sormiruoasta sellainen huomio, että jos lapsi osaa pinsettiotteen, anna pieniä paloja. Lapsi tykkää harjoitella otetta ja napsia pikkuisia asioita sormilla suuhun. Isot palat saavat helpommin kyytiä - ne lentävät lattialle tai ne tulevat mössötetyksi pöytää vasten tai nyrkissä.
Meillä ruokapöydässä oli ainoastaan kynttilä ruokalautasten lisäksi.
Sormiruokailuun kuuluu kuitenkin seuraavat asiat:
- Annan vauvan itse päättää mitä ruokia hän haluaa maistaa tai syödä
- Anna lapsen sylkeä ulos kaikki mitä hän ei halua syödä. Älä toru häntä tästä.
- Anna lapsen leikkiä ruualla
- Ole kärsivällinen, äläkä hoputa lasta
- Älä houkuttele vauvaa syömään enemmän, kuin hän haluaa
Vierailija kirjoitti:
Sormiruokailuun kuuluu kuitenkin seuraavat asiat:
- Annan vauvan itse päättää mitä ruokia hän haluaa maistaa tai syödä
- Anna lapsen sylkeä ulos kaikki mitä hän ei halua syödä. Älä toru häntä tästä.
- Anna lapsen leikkiä ruualla
- Ole kärsivällinen, äläkä hoputa lasta
- Älä houkuttele vauvaa syömään enemmän, kuin hän haluaa
Tämän ohjeen mukaan olen yrittänyt toimia ja lopputulos on: lempiruoka menee alas ja kaikki herkut, mutta muut lentää lattian kautta roskiin.
Epäilen jo, että vauvalla on aistiyliherkkyys suussa, jolloin vain tietty koostumus menee alas. En usko, että kyse on mausta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruasioita kirjoitti:
Etkä anna sitä vettä takaisin vaikka vaatii koska ei oikeasti ole jano. Haluaa vaan leikkiä ja hyppyyttää sua.
Pienet leikkivät aina. Ei siitä voi kostonkierrettä tehdä.
Ruokapöytä ja ruoka ei kuulu leikkimiseen. Tavat on opittava.
Kyllä ne kuule oppii sitten kun aika on.
Ei vauvoilla ole vielä "järkeä" millä he käsittelee asioita eikä ymmärrystä.
Oletko nähnyt vauvaa joka toimii kuin aikuinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sormiruokailuun kuuluu kuitenkin seuraavat asiat:
- Annan vauvan itse päättää mitä ruokia hän haluaa maistaa tai syödä
- Anna lapsen sylkeä ulos kaikki mitä hän ei halua syödä. Älä toru häntä tästä.
- Anna lapsen leikkiä ruualla
- Ole kärsivällinen, äläkä hoputa lasta
- Älä houkuttele vauvaa syömään enemmän, kuin hän haluaaTämän ohjeen mukaan olen yrittänyt toimia ja lopputulos on: lempiruoka menee alas ja kaikki herkut, mutta muut lentää lattian kautta roskiin.
Epäilen jo, että vauvalla on aistiyliherkkyys suussa, jolloin vain tietty koostumus menee alas. En usko, että kyse on mausta. Ap
Älä nyt mitään herkkyyksiä tähän vedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melkein taapero on jo. Nostan kyllä pois pöydästä, jos ei näytä mitään menevän suuhun ja sanon, että ei sitten syödä, mutta tästä tulee kamalan huono omatunto, jos vauvalle jääkin nälkä. Sormiruokailua on kuitenkin yritetty jo lähes puoli vuotta ja mikään kasvis ei mene alas, ei pasta ei riisi ei peruna, ei kala tai kana ymsyms. Tuntuu ihan turhalta koko sormiruokailu, jos on olemassa vain kaksi-kolme lempiruokaa, joita voi syödä. Aina en tosiaan jaksa sitä turhaa kokkailua, niin annan sitten sosetta. Edelleenkään ei mene edes 8 kk soseet alas, eikä mikään itsetehty sose.
Ja painoa ei ole koskaan tullut ns. tarpeeksi, niin senkin takia olen sitten antanut niitä soseita, jotka maistuvat sen sijaan, että olisin yrittänyt kasvattaa yli puolivuotiasta pelkällä maidolla, kun sormiruoka ei maistu.
Kiitos vinkeistä, pitänee hankkia nuo valjaat. Onko niissä joku turvamekanismi, jos meneekin ruokaa väärään kurkkuun? Ap
Syötät mitä syö, kyllä se kouluun mennessä jo syö nakkeja ja pottuja.
Ihan turha olla hysteerinen minkään muotikikkojen kanssa, itse en syöttänyt sormiruokaa ja lapsi sotki tukkansakin kun itse söi, joten syötin niin kauan että jaksoi syödä nätisti. En katsonut kauheasti ikää vaan taitoja ja yritin syöttää niin että tulee kaikki vitamiinit ja niissä kaupan mössöissähän on kaikki.
Nyt vauva on 22v lihaksikas nuori mies ja ihan hössöttämättä maalaisjärjellä kasvatettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sormiruokailuun kuuluu kuitenkin seuraavat asiat:
- Annan vauvan itse päättää mitä ruokia hän haluaa maistaa tai syödä
- Anna lapsen sylkeä ulos kaikki mitä hän ei halua syödä. Älä toru häntä tästä.
- Anna lapsen leikkiä ruualla
- Ole kärsivällinen, äläkä hoputa lasta
- Älä houkuttele vauvaa syömään enemmän, kuin hän haluaaTämän ohjeen mukaan olen yrittänyt toimia ja lopputulos on: lempiruoka menee alas ja kaikki herkut, mutta muut lentää lattian kautta roskiin.
Epäilen jo, että vauvalla on aistiyliherkkyys suussa, jolloin vain tietty koostumus menee alas. En usko, että kyse on mausta. Ap
Totuttelua. Ei tarvitse olla mitään aistiyliherkkyyttä, sileään tottunut vauva vain tulkitsee ruoassa olevan möykyn roskaksi. Yhden tuollaisen "roskiensihtaajan" opetin muutamassa viikossa siten, että laitoin muuten sileään ruokaa yhden, ihan pienen, kiinteämmän ruoanpalan. Toki vauva reagoi, mutta aika usein ikään kuin vahingossa nielaisi. Ettei hän tulisi epäluuloiseksi, niin noita muruja oli alkuun vain se yksi. Muutamaa päivää myöhemmin laitoin toisen murusen, jonka tarjosin muutamaa lusikallista ekan jälkeen. Vauvan havaittua, ettei olekaan tiedossa tukehtumiskuolemaa, vaikka palasen nielaiseekin, hän oppi hyvin pian syömään karkeammaksi soseutettua ruokaa.
Kyllä se siitä, usko vain itseesi ja lapseen, ap.
9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sormiruokailuun kuuluu kuitenkin seuraavat asiat:
- Annan vauvan itse päättää mitä ruokia hän haluaa maistaa tai syödä
- Anna lapsen sylkeä ulos kaikki mitä hän ei halua syödä. Älä toru häntä tästä.
- Anna lapsen leikkiä ruualla
- Ole kärsivällinen, äläkä hoputa lasta
- Älä houkuttele vauvaa syömään enemmän, kuin hän haluaaTämän ohjeen mukaan olen yrittänyt toimia ja lopputulos on: lempiruoka menee alas ja kaikki herkut, mutta muut lentää lattian kautta roskiin.
Epäilen jo, että vauvalla on aistiyliherkkyys suussa, jolloin vain tietty koostumus menee alas. En usko, että kyse on mausta. Ap
Näin voi hyvinkin olla, nappulat jää kurkkuun ja yökkäyttävät. Hampaat on hyvä olla olemassa että saa purtua sapuskat sopivan kokoisiksi. Hän ehtii syödä palasia vielä 80-vuotiaaksi, annat nyt vaan sitä mitä syö ja terveellistä ja mieti muita asioita, kuten aktivointia ja ulkona käyntiä kun on noin vilkas tapaus. Meette vaikka vauvamuskariin ja vauvauintiin ja lopetatte tuon ruoan kanssa hifistelyn.
Saanko tarkemmat tiedot niin teen lastensuojeluilmoituksen. Ei tuollainen saisi olla äitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saanko tarkemmat tiedot niin teen lastensuojeluilmoituksen. Ei tuollainen saisi olla äitinä.
Päinvastoin, tässähän on juuri äiti joka yrittää tehdä kaiken oikein. Mutta saa vähän relata, ei kaikki mene oppikirjan mukaan ja ei tarvi niin hirveesti yrittää. Kunhan lapsia saa energiaa jossain muodossa, rakkautta ja touhuja niin hyvin menee.
Vierailija kirjoitti:
Saanko tarkemmat tiedot niin teen lastensuojeluilmoituksen. Ei tuollainen saisi olla äitinä.
Juu, lastensuojelu saa taas päivän naurut, kun tehdään taas ihan idiooteista jutuista lasuja. Säästäpäs nyt niitä viranomaisia niihin oikeisiin töihin turhien ilmoitusten sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli ihan samanlaista. Tosi rankkaa, kun ei se aina auta vaikka miten tekisi kaiken oikein. Meillä oli joku esine pöydässä katseltavana. Jäi pois itsestään kun lapsi kasvoi.
Nyt lapsi 4v ja muitakin ongelmia. Tutkimuksiin menossa. Yliherkkyyksiä ym. Autismin kirjoa.
Mielestäni jaksat tosi hyvin. Tsemppiä kovasti.
Siis 6kk vanha vauva? Eihän tuollainen nyt parhaimmillaankaan syö kuin muutaman lusikallisen.
Mun lapsi söi aina melko nätisti, mutta vähän. Se oli se muutama lusikallinen, suu aukesi kuin linnunpojalla. Sitten kun lakkasi aukomasta suutaan, tiesi että on ihan turha yrittää enempää ja tyydyin sitten siihen.
Joskus kun oli vähän isompi, söi kyllä, mutta pöydässä istuminen oli tylsää. Annoin juosta yhden kierroksen keittiö-olohuone-reittiä ja joka kierroksella meni uusi lusikallinen.
Jossain vaiheessa oli kiinnostunut omista lapsuudenkuvistaan. Tässä kohtaa taisi olla jo parivuotias, mutta tykkäsi katsella omia vauvakuviaan tietokoneelta. Annoin istua siinä tietokoneen edessä ja katsella niitä nuoruuskuviaan, ja lapoin samalla ruokaa suuhun.
Me ei käyty vielä 2-vuotiaan kanssa missään fine dining -ravintoloissa, joten niiden pöytätapojen kanssa ei ollut nöpönuukaa. 5-vuotiaana kun meni päiväkotiin, osasi jo hyvin istua pöydässä ja intoutui siellä jopa ottamaan lisää, vaikka kotona oli vielä pieniruokainen. Minulle oli tärkeämpää, että lapsi kuitenkin syö hyvin ja monipuolisesti. Ei ollut koskaan nirso, ne määrät vaan oli pieniä tosi pitkään eikä koskaan ole ollut sellainen, joka syö huvikseen, vaan vasta kun kova nälkä vaivaa.
Samat reseptit ei toimi kaikille lapsille, pitää löytää ne jutut mitkä auttaa oman lapsen kanssa.
No hyvänen aika se on vauva. Täällä intona kommentoidaan että ota luulot pois siltä pikku pirulaiselta.
Anna leikkiä, syötä samalla. Jos ei onnistu niin sano että no niin, kiitos ruuasta ja lähdette pöydästä. Kyllä se isompana sitten syö paremmin.
Siis järkyttäviä neuvoja täällä. Kyseessä on vauva. Leikki on vauvan työtä ja vauva voi ihan hyvin leikkiä syödessäänkin. Varsinaisia pöytätapoja kerkee opetella hieman myöhemminkin. Näpertäminen ja säheltäminen, lusikalla sörkkiminen, pullon tai lusikan heittely on kaikki kehittävää toimintaa vauvalle. Sormiruokaileva vauva välillä mössää ruokiaan ja maistaa niitä sitten omaan tahtiin, lapsen leikkiessä ruoalla voit syötyään lisäksi jotain mistä hän pitää. Ne piltin 6kk soseet on ihan hyviä ravitsemuksellisesti, anna niitä vaan. On toki mahdollista, että vauvallasi on aistiyliherkkyyttä, mutta on myös mahdollista, että hän kehittyy hiukan keskimääräistä hitaammin tässä suhteessa ja oppii kyllä syömään karkeampaa aikanaan.
Niin ja hanki valjaat tuoliin, kyllä ne saa auki, jos ruoka menee väärään kurkkuun. Isompi riski on, että vauva tippuu tuolistaan pääedellä kuin tukehtuminen.
Täälä varmaa ehotellaa imetysfanaatikot että imetä äläkä anna ruokaa :,D
Mun lapsi söi jo isoja annoksia ton ikäsenä koska alotin jo ennen 3kk ikää :) kannatti kun ei allergioita tullu :))
Eli älä anna maitoa vaan pelkkää oikeeta ruokaa. Se litku vaan pilaa oikean ruuanhalun mutta ei täytä raukan mahaa ollenkaan..
Vierailija kirjoitti:
Täälä varmaa ehotellaa imetysfanaatikot että imetä äläkä anna ruokaa :,D
Mun lapsi söi jo isoja annoksia ton ikäsenä koska alotin jo ennen 3kk ikää :) kannatti kun ei allergioita tullu :))
Eli älä anna maitoa vaan pelkkää oikeeta ruokaa. Se litku vaan pilaa oikean ruuanhalun mutta ei täytä raukan mahaa ollenkaan..
No höpö höpö, ei ole kukaan ehdottanut, ettei ruokaa enää tarjottaisi. Ruokaa tarjotaan aina säännöllisin väliajoin, söi tai ei. Ei kannata luoda paineita toisille noilla puheilla, että kyllä meillä vaan syötiin tuolloin jo niin hyvin ja paljon. Vauvat ovat erilaisia ja kaikki kyllä varmasti ajallaan oppii syömään. Ja kyllä vauvalle pitää antaa myös maitoa. Ei pidä laittaa vauvaa maitolakolle, kun ei syö. Toki ei kannata myöskään ennen ruokaa tankata sitä lasta täyteen maidolla, vaan tarjota maito ruoan jälkeen.
Ruokapöytä ja ruoka ei kuulu leikkimiseen. Tavat on opittava.