Lue keskustelun säännöt.
R- ja s-viat nykynuorilla, miksi niitä ei korjata?
22.11.2017 |
Kävin itse koulun 80-luvulla ja kaikki puheviat korjattiin ala-asteella, jos vain mahdollista oli. Nykyisin esimerkiksi r- ja s-viat vaikuttaa yleisiltä, mistä se johtuu?
Eikö puheopetusta enää järjestetä?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista.
Muistan itsekin, että pienet viat korjaantuivat muutamalla käynnillä. Ihme jos ei tähän Suomessa enää rahat riitä. Meiltä oiottiin hampaatkin 80-luvulla yleisin varoin, ja hyvä niin. Surkea on Suomen tila nyt.
t. ap
Tuossa hampaiden oikomisessa on ilmeisesti ollut paikkakuntakohtaisia eroja paljon. Meillä 1980-luvulla oiottiin vain selvät purentaviat, mutta esteettisistä syistä hoitoa ei todellakaan saanut. Itsellänikin on etuhampaat ihan yksi-risti-kaksi, joka toinen vähän taaempana ja joka toinen edempänä kun eivät kunnolla mahdu vierekkäin, mutta koska purennassa ei sinänsä ole mitään vikaa ei koskaan mistään oikomisesta puhuttukaan.
Ihmettelin kun lapseni joutui koulussa oiontahoitoon. En ollut havainnut suurempaa vikaa. Kisko suuhun yöksi. Täytyy olla kiitollinen että kunta korjasi, vaikka vika oli pienenpieni ja esteettinen ehkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on r-vika ja olin puheopetuksessa ennen koulua (2000-luvulla) neuvolan kautta ja sitten koulussa 1-3 luokilla. Päätin sen lopettaa, kun en oppinut sitä ja en yhtään tykännyt tästä opettajasta. Minua ei kiusattu kyllä ollenkaan, paitsi ala-asteen opettaja. Opettelin itse myöhemmin 15-vuotiaana yhtenä kesänä.
Ei se aina johdu siitä, ettei saisi apua. Kaikki eivät vain opi ja minusta on typerää, että muut kokevat sen jotenkin huonona. On monissa ihmisissä pahempiakin vikoja kuin joku puhevika
Olen törmännyt työelämässä ihmiseen, jonka kanssa oli todella vaikeaa hoitaa asioita puhelimitse puhevian vuoksi. Kyllä näitä puhevikoja olisi syytä korjailla.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on r-vika ja olin puheopetuksessa ennen koulua (2000-luvulla) neuvolan kautta ja sitten koulussa 1-3 luokilla. Päätin sen lopettaa, kun en oppinut sitä ja en yhtään tykännyt tästä opettajasta. Minua ei kiusattu kyllä ollenkaan, paitsi ala-asteen opettaja. Opettelin itse myöhemmin 15-vuotiaana yhtenä kesänä.
Ei se aina johdu siitä, ettei saisi apua. Kaikki eivät vain opi ja minusta on typerää, että muut kokevat sen jotenkin huonona. On monissa ihmisissä pahempiakin vikoja kuin joku puhevika
Niin. Oppiihan suomalainen ranskalaisenkin ärrän. Miksei siis toisinpäin?
Vierailija kirjoitti:
Mä en pysty lainkaan kuuntelemaan Uniikin räppäystä, kun aina pysähdyn siihen ärrään.
Alapeukuttajille tiedoksi: kyse ei ole mistään ilkeydestä, vaan siitä että jään kuuntelemaan sitä ärrää tahtomattani, ja sen jälkeen tuleva räppäys menee ohitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta puheviat olisi syytä korjata, jos se on mahdollista.
Yksi r-vikainen ilmoittautuu. Olin koulussa 90-luvulla ja tuolloin sai puheterapiaa. Ei ollut kuitenkaan motivaatiota. Olin puhunut omalla tyylillä jo vuosia ennen kuin kielijänne leikattiin, enkä jaksanut vaihtaa tyyliä. Suomalaisen r:n kanssa puhuminen tuntui luonnottomalta ja koko ajan piti tarkkailla mitä sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista missä iässä yritin saada pojallemme R-vian takia terapiaa (eskari/eka). Ei käy kun tarvii olla kaksi kirjainvikaa. Kaksi vuotta myöhemmin tuli siskolleen (sen 2v nuorempi) lappu koulusta, että olemmeko harkinneet hänelle puheopetusta R-vikaan ja meidän korviimme tyttärellä oli täydellinen R. Mies sai silloin raivokohtauksen kotona, että mitä vittua tää pelleily on! Onneksemme poikakin sitten myöhemmin sisuuntuneena opetteli itse sen ärrän, ei ehkä täydellistä, mutta sellaisen ettei siihen kiinnitä huomiota.
On hirveää, jos aikuisena on puhevika. Se antaa ihmisestä todella tyhmän kuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos osaa sanoa D kirjaimen, oppii sanomaan R ja S kirjaimenkin.
R - kieli laitetaan kohtaan missä D sanotaa ja painetaan hieman ja puhalletaan ilmaa ulos. Kun pärähtää, otetaan ääni mukaan. Sitten vaan käyttämään sitä kirjainta jokaisen sanan kohdalla, jossa R. Kyllä se siitä jää päälle se sen käyttö.
S- Eiköhän S ala tulla kun sanoo vaikkappa "Atsii"
Meillä oli lapsen puheterapiassa toi "D-kieli" tuttuakin tutumpi harjoitus mutta ei siltikään auttanut oppimaan r-kirjainta. Tosin se r-vika on suhteellisen lievä mutta sen kuitenkin kuulee puheessa. Ei vain saatu korjattua, vaikka orjallisesti tehtiin harjoituksia. R-vika ei lasta itseään haittaa, eikä lapsi ole joutunut kiusatuksikaan asian suhteen.
Tuossa hampaiden oikomisessa on ilmeisesti ollut paikkakuntakohtaisia eroja paljon. Meillä 1980-luvulla oiottiin vain selvät purentaviat, mutta esteettisistä syistä hoitoa ei todellakaan saanut. Itsellänikin on etuhampaat ihan yksi-risti-kaksi, joka toinen vähän taaempana ja joka toinen edempänä kun eivät kunnolla mahdu vierekkäin, mutta koska purennassa ei sinänsä ole mitään vikaa ei koskaan mistään oikomisesta puhuttukaan.