Kuuluuko töiden olla pakkopullaa?

No, mulla se on tuollaista ollut ne 20 vuotta mitä olen töitä valmistumiseni jälkeen tehnyt. Eipä se työ useimmille mitään herkkua taida olla, useimpien täytyy vaan se sietää että saa rahaa elääkseen. Ja siihen jännitykseen ja ahdistukseen tavallaan turtuu, niin ettei siitä välitä enää.

Kyllä on pakkopullaa! ollut kohta jo 30 v, ei inspaa yhtään lähtee aamusin, koko ajan ootan vaan eläkeikää :/ pitäs vielä n.10 v jaksaa :(

Sun kokemus kuulostaa lähinnä sosiaalisten tilanteiden pelolta ja/tai yleistyneeltä ahdistuneisuus häiriöltä, joihin on molempiin saatavissa apua :) Mulle työ ei ole laisinkaan pakkopullaa, kun olen löytänyt itselleni mieluisan alan ja työkaverit, sekä esimies ovat kaikki tosi mukavia ja ollaan kaikki suhteellisen samalla aaltopituudella eli tulemme hyvin juttuun keskenään ja toiselta voi aina kysyä apua, jos epäröi omaa ammattitaitoaan.

Eiköhän se suurimmalle osalle ole sitä pakkopullaa. Minullakin kestää pitkän aikaa sopeutua uuteen ympäristöön. 10 vuoden päästä et jännitä enää yhtään, takaan sen. No, välillä jännittää kun pitää hoitaa joku tosi ikävä juttu asiakkaan kanssa (liittyvät yleensä reklamaatioihin, asiakkaat vihaisia jne), mutta senkin olen oppinut, että se ikävä juttu on parasta hoitaa alta samantien, muuten se jännittää vielä enemmän. Ja kun se on hoidettu, pyyhin sen mielestäni. Siis ihan niin, että kun tulee mieleen että kamala mikä tilanne, niin totean itselleni, että joo, se on nyt hoidettu, se siitä.

Hae apua tuohon jännittämiseen. Se syö voimavaroja vapaa-ajanjutuitakin jos joutuu koko ajan jännittää. Noin muuten, se on omasta päästä kiinni miten viihtyy työssään. Jos koko ajan ajattelee että on se työ vaan hirveetä paskaa, niin sitä se myös on. Jos ajattelee että olen täällä nyt tämä jana, ja hoidan homman kerrallaan, mitä minulle kuuluu, enkä mieti poispääsyä koko ajan, niin työn teosta katoaa paine ja vitutus.

Up

Itse olen onnellisessa asemassa ja kivoissa töissä. Mutta tiedostan hyvin, että ei kaikki työ vain ole kivaa ja kivoissakin töissä on paljon sellaista, mikä pitää vain tehdä, jotta on palkkansa ansainnut. Tietysti on hyvä, jos löytää sen oman alansa ja tavoittele unelmiaan, mutta yhtä aikaa olisi hyvä muistaa, että jonkun pitää tehdä ne vähemmän inspiroivammat työt, jotka eivät usein ole kenenkään suuri unelma. Eikä siinäkään ole mitään väärä tai epäonnistunutta, jos sellaista työtä tekee.

Mutta tilanteesi kuulostaa siltä, että jos  kokeilisit saada keskusteluapua, niin ainakin nuo työpaikan sosiaaliset tilanteet voisivat vähän helpottua/voisit oppia stressaamaan niistä vähemmän?

Aloittajan tuntemukset ovat tuttuja minullekin. Ainoa huono asia tässä paikassa on sosiaaliset tilanteet. Vaikka niitä onkin vähemmän kuin muissa ammateissa, niin silti ahdistun paljon jo pelkästä ihmisen näkemisestä. Täydellisintä on se kun saa yksin tehdä, eli kun työpari on eri huoneessa eikä näe minua.

Siivooja olen.

Käyn jo julkisella keskustelemassa. Yksi osa ongelmaa on se että pitäisi olla ulospäinsuuntautunut ja tiimityötaitoinen ja en ole kumpaakaan. Tämän vuoksi olen jäänyt aina työelämässä yksin. Apua ei myöskään nyky Suomessa saa jos ei maksa itse kaikkea.

Ap