Lue keskustelun säännöt.
Miten voisin puhua?
21.11.2017 |
Minulla on ollut jo jonkin aikaa paljon asioita, mitkä painaa mieltä. Tuntuu, että mikään ei oikein suju. Opiskelen ensimmäistä vuotta korkeakoulussa ja käyn samalla töissä. Tosin nyt en ole ollut koko syksynä töissä, koska en ole ehtinyt tai jaksanut. Lisäksi se työ ja töissä oleminen ahdistaa, koska en kauhean hyvin viihdy siellä. Tuntuu, että olen huono, sielläkin. Opiskelut nyt sujuu jotenkuten, mutta tuntuu, että kaikki vaatii tosi paljon työtä, olen todella saamaton.
Millaista se olo sitten on. Usein kaikki tuntuu todella vaikealta ja huomaan surevani ihan pieniäkin asioita. Aamuisin on vaikeaa lähteä mihinkään. Itken usein kotona, koska on niin paha olo. Mutta pahin kaikista on yksinäisyys. Se on tunne, mistä ei tunnu pääsevän yli. Yksinäisyys ahdistaa eniten illalla. Tuntuu, että kaikilla muilla on kavereita tai ystäviä, keiden kanssa viettää aikaa. Minulla ei ole ollut moneen vuoteen. Sekin harmittaa, koska tuntuu, että monta vuotta elämästäni on mennyt sen takia hukkaan. Miksen minä voinut olla onnellinen, kuten muutkin?
En ole puhunut näistä asioista kenellekään, koska en oikeasti tiedä, miten. Haluaisin kyllä puhua. Kavereille en voi, koska tuntuu, ettei olla niin läheisiä. Äiti asuu muualla, enkä halua puhelimessa kertoa näistä. Isä asuu lähellä ja on sellainen, jolle voisi puhua. Lisäksi se on psykiatri. Toisaalta ehkä ihan hyvä, mutta toisaalta ahdistaa, jos se ei vaikka ymmärräkään. Kuulemma omien läheisten ongelmien kuunteleminen on vaikeinta lääkäreillekin. Sitten se oikea ammattiapu. Mitä terveyskeskuksessa sanottaisiin, jos haluaisin varata ajan ihan vain jutellakseni jollekin? Eipä noita aikojakaan varmaan olisi kuin ehkä keväällä. En usko olevani masentunut, koska oloni ei ole mikään tasaisen masentunut.
Ehdotuksia, kenelle puhuisin, ja miten?
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kysy neuvoo tk tai kouluterveydestä. Lopettaa sen työnteon ja keskittyisi vain kouluun.
Mitä sanon, kun soitan terveyskeskukseen?
Puhu sun isän kanssa ainakin heti alkuun, vaikka tuntuisi vaikealta. Kyllä hän varmasti ymmärtää. Voisi kuitenkin olla molemmille fiksua, että juttelisit jonkun vieraamman ihmisen kanssa, joten voisit pyytää häneltä vain aluksi apua ja kysyä neuvoa mihin voit mennä asiasta juttelemaan.
Kaipaatko ystäviä vai onko se vaan sellainen yleinen yksinäisyyden tunne? Itse tunnen usein yksinäisyyttä, vaikka tiedän, että niin halutessani mulla seuraa ja kavereita ja ystäviäkin riittäisi, mutta olen itse luonteeltani sellainen erakkomainen, etten oikein osaa olla kovin läheisesti ihmisten kanssa tekemisissä. Tästä huolimatta koen välillä yksinäisyyttä, mutta se on helpottanut kun on ymmärtänyt sen, lähteekö se yksinäisyys loppujen lopuksi kuitenkin omasta halusta vai onko kyseessä se, ettei oikeasti ole kavereita.
Mitä ikäluokkaa olet? Jossain iässä asiat muuttuu nopealla tahdilla ja kaveripiirikään ei aina pysy perässä, välillä on ihan hyvä tuuletella omaa kaveripiiriään ja kokeilla hankkia uusia kavereita. Jos jaksat, niin kokeile vaikka jotain uutta harrastusta tai sitten jos tykkäät kirjotella netissä, niin jotain keskustelupalstoja. Ainakin "ennen vanhaan" keskustelufoorumeitten kautta oli helppo saada kavereita, kun ensin oli tutustuttu netissä ja sitten miitattiin. Netissä on helpompi avautua asioista, ja sitten kun tapaa livenä nämä tyypit, niin onkin helppo olla kun jo tuntee kaikki pimeämmätkin puolet.
No kysy neuvoo tk tai kouluterveydestä. Lopettaa sen työnteon ja keskittyisi vain kouluun.