Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kyvyttömyys nauttia mistään
21.11.2017 |
Onko teillä ja miten jaksatte elämää? En vain enää jaksa, kun ahkeruuden tuloksista ei voi nauttia ja paperilla hyvät saavutukset ovat tunnetasolla yhdentekeviä. Mikään ei palkitse eikä millään ole väliä, teen vain sitä mikä "kuuluu" tehdä
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
On sama juttu. En tiedä mitä sitä edes yrittäisi tehdä kun mikään ei tyydytä. Olen toki masentunut, mutta jos hetkeksi "piristyn", masennun uudestaan kun tulee taas sama tunne ettei missään ole järkeä.
Kauan sulla on ollut tuo olotila?
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kans yksi. Olen jo lopettanut tulevaisuudesta unelmoinnin, vuosia sitten. Enkä tässäkään hetkessä ole kellekään mitenkään hyödyllinen, joten päällä myös se, etten tunne itseäni edes tarpeelliseksi. Vaikka ei sekään minulle mitään merkitsekään. Eli en siis tee sitäkään, mitä ns. kuuluisi. Päivään kuuluu miettiä mitä tänään syön, senkin skippaan välillä kokonaan. En ole erityisen onneton, mikään ei vaan ole aikoihin tuntunut minkään arvoiselta.
Täälläkin yksi. Enimmäkseen suoritan elämää, en nauti mistään ja olen kroonisen väsynyt. Pinna on tiukalla joka päivä, en poistuisi kotoa minnekään jos ei olisi pakko ( lapset, koira, sairas isä, kaupassa käynti yms.).
Kaikki enimmäkseen ärsyttää, en kylläkään näytä sitä kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin yksi. Enimmäkseen suoritan elämää, en nauti mistään ja olen kroonisen väsynyt. Pinna on tiukalla joka päivä, en poistuisi kotoa minnekään jos ei olisi pakko ( lapset, koira, sairas isä, kaupassa käynti yms.).
Kaikki enimmäkseen ärsyttää, en kylläkään näytä sitä kenellekään.
Sullon masennus.
Juu, tuo on masennuksen alku. Ensin elämänhuuma realisoituu sellaiselle järkevälle tasolle ja sitten laskee masennukseksi.
Ottakaa pieneen masennukseen reseptivapaita mäkikuismatabletteja tai -uutetta. Ne auttaa monia ja auttoi minuakin pääsemään reippaan askelen tuolta suosta ylöspäin. Nyt jo taas jotkus asiat ilahduttaa ja hymyilyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrotko lisää mäkikuismasta? Tiedän siitä vain sen, että voi heikentää muiden lääkkeiden tehoa. Se ei haittaa, en syö lääkkeitä. Kiinnostaa teho ja sen alkamisen nopeus, hinta ja annostus, haitat jne. Kiitos jos jaksat vastata.
Itellä ollut sama olotila n.4 vuotta. En ole mitään diagnoosia saanut, mutta pari vuotta sitten oli kyllä niin masentunut olo että huh. Nykyään mikään ei vain tunnu oikein miltään, mutta silti useimmiten "peruspirteä" olo. Jaksan nähdä kavereita ja naurankin paljon, ei ole niin uupunut olo enää.
Mutta esim. opiskelupaikan saanti tai muutto kivalle paikkakunnalle eivät kolauttaneet... Tai pienemmätkään onnistumiset.
On myös todella, TODELLA vaikea ihastua tms. Asun ihanan miehen kanssa (olemme superhyvä match ja tiedän, että hän on juuri sellainen kuin haluan ja haluan kyllä olla hänen kanssaan), mutta sellainen tunne puuttuu. Toki välitän hänestä jne., mutta jos tiedätte, miltä ihastuminen/rakastuminen rintakehässä tuntuu - sitä ei ole 2 vuoden aikana ollut. Sama kaava ollut muutamassa edellisessäkin suhteessa, tosin he eivät olleetkaan ihan minuntyyppisiä sitten lopulta.
Vähän tuntuu, ettei elämällä ole mitään väliä, vaikka en itsetuhoinen tai -inhoinen olekaan. Millään ei vaan ole merkitystä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sama juttu. En tiedä mitä sitä edes yrittäisi tehdä kun mikään ei tyydytä. Olen toki masentunut, mutta jos hetkeksi "piristyn", masennun uudestaan kun tulee taas sama tunne ettei missään ole järkeä.
Kauan sulla on ollut tuo olotila?
AP
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko lisää mäkikuismasta? Tiedän siitä vain sen, että voi heikentää muiden lääkkeiden tehoa. Se ei haittaa, en syö lääkkeitä. Kiinnostaa teho ja sen alkamisen nopeus, hinta ja annostus, haitat jne. Kiitos jos jaksat vastata.
Mulla oli luokkakaverina Kuisma Mäki. Hän ei kyllä millään lailla vaikuttanut lääkkeiden tehoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä oli tuollainen olo n. 25 vuotta. Olin sairas ja työkyvytön erinäisten kiputilojen takia. Olin niin pohjalla, että ns. luovutin. En yrittänyt enää skarpata. Poltin pilveä n. 2kk päivittäin pieniä määriä iltaisin. Kivut hävisivät, sain uutta ajateltavaa ja yhtäkkiä tuntui kuin tulisikin kiire "elää", tutkia asioita, miettiä, tehdä kaikkea mikä OIKEASTI tekee iloiseksi. Nukuin hyvin, ensimmäistä kertaa ilman painajaisia, tulin sosiaalisemmaksi, koska asioita, joista puhua, olikin yhtäkkiä todella paljon ja sain jopa lopetettua säännöllisen alkoholin käytön. Ymmärsin, että alitajuisesti olin tuntenut syyllisyyttä omasta syrjäytyneisyydestäni ja olin yrittänyt olla yhteiskunnalle mieliksi. Sen oivaltaminen auttoi paljon.
En todellakaan suosittele ketään tekemään samoin, itse olin vaan niin hälläväliä asenteella siinä vaiheessa, että en kokenut, että minulla olisi mitään menetettävää.
Ehkä olin vain loman tarpeessa omasta elämästäni.
Alue: Aihe vapaa
On sama juttu. En tiedä mitä sitä edes yrittäisi tehdä kun mikään ei tyydytä. Olen toki masentunut, mutta jos hetkeksi "piristyn", masennun uudestaan kun tulee taas sama tunne ettei missään ole järkeä.