Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä muilla käytössä sellaista vanhaa vanuttunutta ja nyppyyntynttä villatakkia?
Mulla on ja aina käyttäisin sitä, mutta kylään tms lähtiessä saa olla tarkkana ettei unohdu päälle :)
Kommentit (34)
On, äidin vanha villatakki.Äiti kuoli kun olin parikymppinen.Siinä oli pitkään äidin tuoksu, tai ainakin kuvittelin niin, se on sellainen turvavaate :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vuonna -87 anopilta joululahjaksi saatu kylpytakki. On niitä uusiakin vuosien varrella hankittu, mutta jotenkin tuo aina hakeutuu päälle. Toki virttynyt ja venynyt harmaa lempparivillatakkikin löytyy, ja tosiaan, menin töihin se päällä eräs tavallistakin hajamielisempi aamu. Onneksi työpaikalle oli sattunut jäämään toinen vähän edustuskelpoisempi.
Vierailija kirjoitti:
On, äidin vanha villatakki.Äiti kuoli kun olin parikymppinen.Siinä oli pitkään äidin tuoksu, tai ainakin kuvittelin niin, se on sellainen turvavaate :)
Ihana. Aikuisilla tyttärillä on mun 30v vanhat yöpuvut käytössä. Turvavaatteita ilmeisesti nekin, vaikka olen jo viiden mummu:)
Mulla on kirpparilta ostetut fleece-pyjamanhousut, harmaat joissa on pinkkejä pupuja. Tai melko harmaita ne puputkin nykyään ovat. Lahkeet ovat puolisääreen ja käänteistään rikki.
En tiedä, mitä olen ajatellut ostaessani ne. Mutta käytän niitä melkein joka ilta.
Mulla on ihana äidin neuloma villatakki. Sieltä täältä parsittu ja yksi nappi irronnut, mutta ah niin kotoisa. Ja lämmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miten voitte pukeutua noin. Itse pidän aina seksikkäitä alusvaatteita ja tiukkoja farkkuja tai housuja ja nättejä paitoja. Tunnen oloni hyväksi niissä, eikä sekään haittaa että mieheni tuijottaa minua, läpsii pyllylle ja huokailee ihastuneena, joka ikinen päivä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten voitte pukeutua noin. Itse pidän aina seksikkäitä alusvaatteita ja tiukkoja farkkuja tai housuja ja nättejä paitoja. Tunnen oloni hyväksi niissä, eikä sekään haittaa että mieheni tuijottaa minua, läpsii pyllylle ja huokailee ihastuneena, joka ikinen päivä.
Ei kaikkea tarvi ymmärtää. Elämä on ihmeitä ja tunteita täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten voitte pukeutua noin. Itse pidän aina seksikkäitä alusvaatteita ja tiukkoja farkkuja tai housuja ja nättejä paitoja. Tunnen oloni hyväksi niissä, eikä sekään haittaa että mieheni tuijottaa minua, läpsii pyllylle ja huokailee ihastuneena, joka ikinen päivä.
Mun ei tarvitse koreilla vaatteilla ynnä muilla hepeneillä. Mun mies tuijottaa, läpsii ja huokailee oli mulla mitä tahansa päällä. Ihmisestä se on kiinnostunut, ei vaatteista.
Jotenkin naurattaa ajatus miehestä huokailemassa ja läpsimässä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
60-luvun friidu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun vanhassa maalaistalossa, jonka varustuksiin kuuluu mm. vaateaitta.
Teen sieltä aika ajoin löytöjä.Tällä hetkellä hipsterimäinen retroasuni koostuu mummon vanuneesta ja kyynärpäistä risaisesta villatakista (väreistä päätellen 70-luvulta), haaroista ja takapuolesta ohuen ohuiksi haipuneisiin mintunvihreisiin "golits" housuihin, jotka sain joululahjaksi teinivuosinani, Osuuspankin mainospipoon, vaarin harmaisiin villasukkiin (useasti parsittuihin; oikeastaan terät pitäisi purkaa kokonaan ja kierrättää vain varret...), reikäisiin
Kontio - kumisaappaisiin (isäni perua).
Välillä käytössä on sellainen perusrintamäkeläinen ruskeankirjava emännänasu. Tietysti myös Aino-tossut.Parasta on, että nämä vaatteet ovat sesongeista riippumattomat, käytössä kesät talvet.
Sitten kun ne kuluvat rätti-ja matonkudeasteelle, niin haen aitasta uudet.Tuosta rintamäkeläisestä emännänasusta tuli mieleeni, että kirpputoreilla käydessäni olen monesti ihaillut sellaisia liivimäisiä napitettavia essuja ja menneiden vuosikymmenten kotinuttuja (miksi niitä kutsutaan?). Yhden sivuilta napitettavan essun ostinkin, veikkaan sen olevan peräisin 60-luvulta. Harkitsin myös yhden 70-lukulaisen, napitettavan kotimekon ostamista, mutta se oli valitettavasti rikkinäinen. Tuontyyppiset vaatekappaleet ovat tosi kivoja!
Niitä sanottiin vaan 60-luvulla kotitakeiksi ja miltei kaikilla rouvasihmisillä oli sellaiset, äidillänikin oli varsinkin siivotessa sellainen. Erikseen tituleerattiin sellaisia oikein leveitä pitkähköjä ja värikkäitä napillisia jakkuja "taiteilijatakeiksi".
Näitä ihanuukisa myydään vieläkin Hakaniemen Hallissa ( elleivät just nyt ole lopettaneet niiden myyntiä)
Tuli tosi haikea olo, kun näin siellä samanlaisen "kotitakin", jota vanha, nyt jo kuollut ystäväni piti.
Ihan tarkoituksella voi laittaa päällensä ihmisten ilmoilla.
Pahimmat tyrkyt pysyvät poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Käytän sitä estoitta joka paikassa
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten voitte pukeutua noin. Itse pidän aina seksikkäitä alusvaatteita ja tiukkoja farkkuja tai housuja ja nättejä paitoja. Tunnen oloni hyväksi niissä, eikä sekään haittaa että mieheni tuijottaa minua, läpsii pyllylle ja huokailee ihastuneena, joka ikinen päivä.
Mistäs sinä tiedät, mitä siellä virttyneiden collarien ja reikäisen villatakin alla on?
Miksi pitäisi pukeutua samoin kuin sinä, jos ei tunne oloaan hyväksi sellaisissa vaatteissa? Seksikäs voi olla monella tavalla, jos sillä seksikkyydellä ylipäätään mitään väliä on. Monenlainen pukeutuminen voi olla nättiä.
Itse en viihdy tiukoissa tai paljastavissa vaatteissa ja tuntisin itseni todella epäseksikkääksi niissä. Epämukavuuteni paistaisi kilometrin päähän.
No on. Äitini vanha villatakki jostain 60-70 -luvulta. Olen siitä saanut kuittiakin häneltä muutamaan otteeseen ettei se muka hänen päälleen mahtunut ala-asteen jälkeen (olen siis jonkun verran häntä hoikempi). :D Mutta edelleen käytössä siis, varsin kestävää laatua. Kuten monet muutkin vaatteet niiltä ajoilta, ihan Suomessa tehtyjä laatuyksilöitä. Ja siis ihan kotona vaan käytän näytä, en sentään julkiselle paikalle lähdelle näyttäytymään äidin, tädin tai jopa isoäidin vanhoissa rytkyissä. :) Vaikka kestävyydeltään parempaa laatua saa tosiaan nykyään hakea, muuten saattavat olla jo vähän riittävästi aikaa nähneitä yksilöitä.