Minulla menee aina työpaikassa hyvin, kunnes joku pikkupomo alkaa pätemään
Tulee sitten sanottua suorat sanat, kun mielestäni kukaan ei ole toista parempi. Eikö ne voisi hoitaa vain omat hommansa ja olla puuttumatta toisten asioihin.
Kommentit (23)
Pikkupomo? Tarkoitatko lähiesimiestäsi, jonka tehtäviin kuuluu työskentelyn johtaminen ja joka joutuu vastuuseen, jos sinä töppäät?
Sitähän varten ihmisillä on eri työnimikkeet, että kaikki tietäisivät mitkä tehtävät kellekin kuuluu. Esimiehelle kuuluu johtaminen ja siis asioihin puuttuminen. Ei se tarkoita, että hän on toista ihmistä parempi. Hänellä vain on suurempi sananvalta ja vastuu.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla auktoriteettiongelmaa? Minulla on ja siitä syystä päädynkin aina vaihtamaan työpaikkaa parin vuoden välein. En voi sietää mikromanagerointia.
Vaikuttaisi olevan. Tai arvostan kyllä ihmisiä, jotka ovat sen ansainneet. Joku esimiestensä perseitä nuoleva laiska pikkupomo ei kuulu niihin ihmisiin joita arvostan.
Vaihdetaanko työpaikkaa? Pomoni on jutellut viimeksi kanssani maaliskuussa, sen jälkeen on nähty pari kertaa, mutta häneltä ei liikene sanaakaan.
Minua ärsyttää sellainen pikkupomo joka on tietäväinenmiten joku todella vaikea tilanne pitäisi ratkaista, mutta ei itse käytännössä ole niissä tilanteissa. Täytyisi arvostaa niitä työntekijäitä jotka tekevät vaikeimmatkin työt eivätkä pakene niitä.
Itsensä alttiiksi laittaminen vaatii kuitenkin luonnetta, mutta miksi tehdä sitä jos sitä ei arvosteta?
Tälläinen saa aikaan sen, että kun töissä vaikea tilanne kaikki pakenevat paikalta.
Kuka nyt ehdointahdoin haluaa tulilinjalle.
Jos sitä työn oikeasti tekijää sitten vielä.arvostellaan ja paheksutaan niin on todella typerästi toimittu.
Pitäisi tukea niitä työntekijöitä jotka tekevätne vaikeimmatkin työtehtävät.
Samaa joskus olen kokenut yhdistystoiminnassa. Sitä joka ottaa luottamuspaikan on helppo arvostella sieltä sivusta, että miten tulisi toimia.
Tämä siis yhdistyksissä joissa jokaisella mahdollisuus oikeasti tähän luottamustoimeen.
Hyvä asenne minä oikeassa muut väärässä.
Paras tilanne on jos "esimies" on firman omistajan appiukko.
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää sellainen pikkupomo joka on tietäväinenmiten joku todella vaikea tilanne pitäisi ratkaista, mutta ei itse käytännössä ole niissä tilanteissa. Täytyisi arvostaa niitä työntekijäitä jotka tekevät vaikeimmatkin työt eivätkä pakene niitä.
Itsensä alttiiksi laittaminen vaatii kuitenkin luonnetta, mutta miksi tehdä sitä jos sitä ei arvosteta?
Tälläinen saa aikaan sen, että kun töissä vaikea tilanne kaikki pakenevat paikalta.
Kuka nyt ehdointahdoin haluaa tulilinjalle.
Jos sitä työn oikeasti tekijää sitten vielä.arvostellaan ja paheksutaan niin on todella typerästi toimittu.
Pitäisi tukea niitä työntekijöitä jotka tekevätne vaikeimmatkin työtehtävät.Samaa joskus olen kokenut yhdistystoiminnassa. Sitä joka ottaa luottamuspaikan on helppo arvostella sieltä sivusta, että miten tulisi toimia.
Tämä siis yhdistyksissä joissa jokaisella mahdollisuus oikeasti tähän luottamustoimeen.
Tähän vielä lisäys. Se ihminen joka tarttuu vaikeimpinkiin työtehtäviin ei pidä itseään parempana vaan hänellä on työmoraali.
Hän ei ole täydellinen, mutta kiitosta voisi antaa juuri siitä, että ei valikoi itselleen vain helppoja töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää sellainen pikkupomo joka on tietäväinenmiten joku todella vaikea tilanne pitäisi ratkaista, mutta ei itse käytännössä ole niissä tilanteissa. Täytyisi arvostaa niitä työntekijäitä jotka tekevät vaikeimmatkin työt eivätkä pakene niitä.
Itsensä alttiiksi laittaminen vaatii kuitenkin luonnetta, mutta miksi tehdä sitä jos sitä ei arvosteta?
Tälläinen saa aikaan sen, että kun töissä vaikea tilanne kaikki pakenevat paikalta.
Kuka nyt ehdointahdoin haluaa tulilinjalle.
Jos sitä työn oikeasti tekijää sitten vielä.arvostellaan ja paheksutaan niin on todella typerästi toimittu.
Pitäisi tukea niitä työntekijöitä jotka tekevätne vaikeimmatkin työtehtävät.Samaa joskus olen kokenut yhdistystoiminnassa. Sitä joka ottaa luottamuspaikan on helppo arvostella sieltä sivusta, että miten tulisi toimia.
Tämä siis yhdistyksissä joissa jokaisella mahdollisuus oikeasti tähän luottamustoimeen.Tähän vielä lisäys. Se ihminen joka tarttuu vaikeimpinkiin työtehtäviin ei pidä itseään parempana vaan hänellä on työmoraali.
Hän ei ole täydellinen, mutta kiitosta voisi antaa juuri siitä, että ei valikoi itselleen vain helppoja töitä.
Olen töissä julkisella sektorilla. Kun minä tai tiimini onnistumme, vie yksikön päällikkö tai tiimiesimies kunnian ja paistattelee mediassa kertoen, miten on aina osannut ajatella näin hienosti ja tulosta syntyy. Mutta kun tulee takapakkia, joku asiakas valittaa iltapäivälehtiin tms., niin pomot katoavat ja sähköpostilla tulee viesti, että ota yhteyttä toimittajaan, sinä kun asian tunnet. Eli haukut tulevat suoraa sille, joka ei ole asiasta edes päättänyt, on vain organisaatiossa sen verran alempana, että joutuu tottelemaan.
Mulla on vähän sama ongelma. Yleensä vartijat taluttaa mut ulos jo työpaikkahaastattelusta. Minkäs sille voi, mä en vaan kestä noita kouluja käyneitä pikkupomoja. Ps. työmarkkinatukeen pitäisi saada kokemuslisää.
Tämä on juuri niitä tilanteita, joissa pitäisi pysähtyä miettimään, mikä on niissä ilmenevissä ongelmissa se yhdistävä tekijä. On sitten kyse siitä, että työpaikan pikkupomot ärsyttää, työkaverit on tyhmiä, sukulaiset on ääliöitä, kaverit ei osaa ja ymmärrä tai mitä tahansa muuta. Jos tuntuu, että ympärillä on pelkkiä kusipäitä tai tyhmiä ihmisiä, jotka tekee kaiken väärin, kannattaa katsoa peiliin. Sillä, yllätys, yllätys, se ainoa yhdistävä tekijä olet sinä itse. Ja koska sinä olet se ainoa yhidstävä tekijä, löytyy se ratkaisu ongelmaankin sinusta. Eli josku katsoisit ihan vain peiliin ja miettisit, mikä omassa asenteessasi on pielessä, kun koko ajan on niin vaikeaa.
Pikkupomot ovat niitä pahimpia mäkättäjiä. Tosin mulle ei enää mäkättänyt senjälkeen, kun pistin sille jauhot suuhun ja sanoin, että antaa olla niinku viimenen kerta, kun mulle tulee avautumaan turhaan. Tervehditään kyllä, mutta ei sen kummempaa, kyllä mä hommani osaan tehdä ilman pomon puheita.
Onhan noitakin erilaisia.
Yhdessä työpaikassa pikkupomo oli just tollanen julkisuudessa paistattelija ja oman nimensä kiillottaja, joka keräsi kaiken kunnian onnistumisista.
Nyt on pikkupomot niitä jotka joutuvat oikeasti ottamaan vastuuta alaisten töppäilyistä ja siitä että hommat sujuu.
Joo, sama täällä! Minulla on selvästi jonkinlainen auktoriteettiongelma. En voi sietää ollenkaan, jos joku tulee päsmäröimään. Olen ratkaissut asian tekemällä keikkatöitä. Kun työpaikka vaihtuu usein, ei kukaan pikkupomo edes ehdi päsmäröimään. Ja jos ehtii, sanon suorat sanat takaisin.
Asia ei liity suoraan, mutta kerron kuitenkin.
Menin vähän isommaksi pomoksi muutosorganisaatioon, missä eläkkeelle jääneiden pikkupomojen tilalle ei palkattu enää uusia. Monille vanhemmille työntekijöille oli hirveä paikka, kun joku ei ollutkaan enää selän takana sanomassa, kummalla kädellä paperia tulostimeen lisätään. Siitä tuli itselle henkilöstökyselyssä vähän turskaa (ja johtoryhmässä hyvät naurut). Seuraavissa YT:issä sitten päädyimme valmistelemaan työntekijäpuolelle tehokkuus-/nuorennusleikkausta ja vaikka se tietyn ajan kovasti teettikin lisätyötä, niin nykyään rullaa ihan eri malliin. Firma olisi varmaan jo kuollut vanhoilla toimintatavoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää sellainen pikkupomo joka on tietäväinenmiten joku todella vaikea tilanne pitäisi ratkaista, mutta ei itse käytännössä ole niissä tilanteissa. Täytyisi arvostaa niitä työntekijäitä jotka tekevät vaikeimmatkin työt eivätkä pakene niitä.
Itsensä alttiiksi laittaminen vaatii kuitenkin luonnetta, mutta miksi tehdä sitä jos sitä ei arvosteta?
Tälläinen saa aikaan sen, että kun töissä vaikea tilanne kaikki pakenevat paikalta.
Kuka nyt ehdointahdoin haluaa tulilinjalle.
Jos sitä työn oikeasti tekijää sitten vielä.arvostellaan ja paheksutaan niin on todella typerästi toimittu.
Pitäisi tukea niitä työntekijöitä jotka tekevätne vaikeimmatkin työtehtävät.Samaa joskus olen kokenut yhdistystoiminnassa. Sitä joka ottaa luottamuspaikan on helppo arvostella sieltä sivusta, että miten tulisi toimia.
Tämä siis yhdistyksissä joissa jokaisella mahdollisuus oikeasti tähän luottamustoimeen.Tähän vielä lisäys. Se ihminen joka tarttuu vaikeimpinkiin työtehtäviin ei pidä itseään parempana vaan hänellä on työmoraali.
Hän ei ole täydellinen, mutta kiitosta voisi antaa juuri siitä, että ei valikoi itselleen vain helppoja töitä.Olen töissä julkisella sektorilla. Kun minä tai tiimini onnistumme, vie yksikön päällikkö tai tiimiesimies kunnian ja paistattelee mediassa kertoen, miten on aina osannut ajatella näin hienosti ja tulosta syntyy. Mutta kun tulee takapakkia, joku asiakas valittaa iltapäivälehtiin tms., niin pomot katoavat ja sähköpostilla tulee viesti, että ota yhteyttä toimittajaan, sinä kun asian tunnet. Eli haukut tulevat suoraa sille, joka ei ole asiasta edes päättänyt, on vain organisaatiossa sen verran alempana, että joutuu tottelemaan.
Luuseri haukkuu toista luuseria.
Et sinä eikä pomosi ole asemassa jossa voi itseään kehua tippaakaan. Kumpikin olette suojatyöpaikassa ja elätte rehellisten työtätekevien selkänahasta revityillä rahoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää sellainen pikkupomo joka on tietäväinenmiten joku todella vaikea tilanne pitäisi ratkaista, mutta ei itse käytännössä ole niissä tilanteissa. Täytyisi arvostaa niitä työntekijäitä jotka tekevät vaikeimmatkin työt eivätkä pakene niitä.
Itsensä alttiiksi laittaminen vaatii kuitenkin luonnetta, mutta miksi tehdä sitä jos sitä ei arvosteta?
Tälläinen saa aikaan sen, että kun töissä vaikea tilanne kaikki pakenevat paikalta.
Kuka nyt ehdointahdoin haluaa tulilinjalle.
Jos sitä työn oikeasti tekijää sitten vielä.arvostellaan ja paheksutaan niin on todella typerästi toimittu.
Pitäisi tukea niitä työntekijöitä jotka tekevätne vaikeimmatkin työtehtävät.Samaa joskus olen kokenut yhdistystoiminnassa. Sitä joka ottaa luottamuspaikan on helppo arvostella sieltä sivusta, että miten tulisi toimia.
Tämä siis yhdistyksissä joissa jokaisella mahdollisuus oikeasti tähän luottamustoimeen.Tähän vielä lisäys. Se ihminen joka tarttuu vaikeimpinkiin työtehtäviin ei pidä itseään parempana vaan hänellä on työmoraali.
Hän ei ole täydellinen, mutta kiitosta voisi antaa juuri siitä, että ei valikoi itselleen vain helppoja töitä.Olen töissä julkisella sektorilla. Kun minä tai tiimini onnistumme, vie yksikön päällikkö tai tiimiesimies kunnian ja paistattelee mediassa kertoen, miten on aina osannut ajatella näin hienosti ja tulosta syntyy. Mutta kun tulee takapakkia, joku asiakas valittaa iltapäivälehtiin tms., niin pomot katoavat ja sähköpostilla tulee viesti, että ota yhteyttä toimittajaan, sinä kun asian tunnet. Eli haukut tulevat suoraa sille, joka ei ole asiasta edes päättänyt, on vain organisaatiossa sen verran alempana, että joutuu tottelemaan.
Luuseri haukkuu toista luuseria.
Et sinä eikä pomosi ole asemassa jossa voi itseään kehua tippaakaan. Kumpikin olette suojatyöpaikassa ja elätte rehellisten työtätekevien selkänahasta revityillä rahoilla.
Ai sinustakin lääkärit ovat tarpeettomia?
Onko sulla auktoriteettiongelmaa? Minulla on ja siitä syystä päädynkin aina vaihtamaan työpaikkaa parin vuoden välein. En voi sietää mikromanagerointia.