Loukkaantumisen sivuuttaminen parisuhteessa

Siis mitä pitää kertoa?

Täh?

Siis, jos olet itse ottanut tavaksi sivuuttaa kumppanin loukkaantumisen eri tilanteissa, tai kumppani sivuuttaa omasi, niin millä tekosyillä näin tapahtuu. Vai onko tämä niin harvinainen ilmiö, että minä vain saan siitä iloita?

Mistä sitten onkaan kyse niin veikkaan osasyylliseksi epäselvää kommunikointia.

Jos tarkoitat sivuuttamisella sitä, ettei huomaa jos puoliso loukkaantuu, niin syitä voi olla monia. Ehkä ei tosiaankaan huomaa, ei välitä, ei halua kiinnittää siihen huomiota, tai pitää vain helpompana olla huomaamatta.

Eihän sille mitään mahda, jos ei kertakaikkiaan huomaa. Mutta jos joku haluaisi miettiä niitä monia mahdollisia syitä?

Mutta siis, jos puhutaan ihmisestä, joka kuvittelee haluavansa olla toisen kanssa suhteessa tulevaisuudessakin. Niin mikä laittaa ajattelemaan, ettei toisen loukkaantumisesta tarvitse piitata? Kun eihän siitä piittaamattomuudesta ainakaan voi mitään hyvää seurata. Niin miksi sitten kuitenkin sellaiseen turvautuu? Yrittääkö totuttaa toisen - ja jos, niin mihin?

Pahoittelut, jos ulosannissa on selkeyttämisen varaa. On vain hiukan sekava olo ja ahdistus pyrkii pintaan.

Kyykyttäminen tietenkin. Sivuutettu on alistettu ja sivuuttaja kuvittelee johtavansa.

Siinäpä se, kun oma kyykyttäjäni uskottelee ainakin minulle, että minä se kuvittelen johtavani, kun kerran menen loukkaantumaan turhista. Sivuuttaa sitten minkä tahansa tunteenilmaisun ihan suvereenisti. Ja ihmettelee sen jälkeen, miksi olen taas apeana.

En vain osaa päättää, että uskotteleeko se itselleenkin, vai onko se oikeasti sitä mieltä, että suhteessa täytyy aina olla johtaja, joten sen on parasta olla hän, vaikka sitten huijaamalla.