Syy, miksi et ole mennyt luokkakokouksiin ?

Sattui juuri samaan aikaan töihin liittyvä kokousmatka, ja siellä piti olla pönöttämässä oman posterin vieressä juuri luokkakokouspäivänä. Harmitti kyllä hieman, koska olisin ihan mielelläni mennyt luokkakokoukseenkin.

Ei kannata mennä. Itse menin, koska ajattelin sen olevan kiva idea verestää kivoja peruskoulumuistoja.

Mutta eih. Siellä oli TÄSMÄLLEEN samat klikit kun joku 15 vuotta sitten. Pienet kuppikunnat kokoontuivat ja menivät omiin nurkkiinsa jutusteleen ja mä en löytänyt paikkaa, niinkuin en peruskouluaikoinakaan. Mun sen aikaiset ystäväni eivät siis tulleet paikalle.

Jos vielä tulisi kutsu, niin nyt tietäisin paremmin ja olisin menemättä.

Kukaan ei muistaisi minua, LOL. Tai korkeintaan nolona nysväkkeenä. Tuntuisi oudolta mennä sellaiseen porukkaan ja katsoa hämmentyneitä ja vaivautuneita ilmeitä, et pitäiskö mun tuntea tuo. Ja selittää, et kyllä mä olen se sama nolo nysväke, ulkokuori on tosin muuttunut ja olen vaativassa (ja näkyvässäkin) duunissa, mut se on vain hämäystä. Siinä porukassa mä olisin vapaaehtoisesti taas nolo nysväke. Heh.

Ei ollut mitään kehuskelemista.

En halua nähdä vanhoja luokkakavereitani. Siinä syytä kerrassaan.

Vierailija kirjoitti:

Olin koulukiusattu.En halua nähdä niitä ihmisiä  enää koskaan.

Minulla sama juttu. Se, että minun ei enää ole pakko olla niiden henkilöiden kanssa tekemisissä, aiheuttaa minussa joka viikko syvää tyytyväisyyttä.

Ne sen aikaiset ihmiset joita haluan nähdä ovat edelleen ystäviäni. Muita ei ole mitään kiinnostusta nähdä.

Suurimmasta osasta luokkalaisia tuli elämäm kouluja amiksia

Olen lihonnut ja teen paskaduunia. En kehtaisi mennä.

Molemmilla kerroilla oli työeste. Vahinko, sillä olisi ollut hauska nähdä kouluaikaiset ihastukset ja kaverit, sekä kertoa kiusaajille mitä teen työkseni. AV-palstalle kirjoittelusta ja mt-ongelmista (eikö ne ole sama asia?) olisin pysynyt vaiti.

En päässyt! Juuri samalle päivälle osui eräs tapahtuma, jota olin järjestämässä enkä tietenkään voinut perua kun tapahtumaa oli järjestelty puoli vuotta. Harmitti kyllä, sillä vaikka jotkut luokkalaiseni kiusasivat minua koulussa, olisin ollut kiinnostunut tietämään mitä heille kuuluu tänä päivänä. Ehkä sitten seuraavaan luokkakokoukseen, jos sellainen joskus pidetään.

Olen Suomen epäonnistunein ihminen, luuserien luuseri.

En tiedä onko pidetty, mut eipä oo kutsuttu, ois meillä ollu jo luokkakokous jos niitä pidettäs, on ikää sen verran jo.

Mut vähän sama kun pikkujoulut töissä, miksi haluaisin nähdä ihmisiä joiden kanssa mun vaan on täytynyt/täytyy viettää aikaa??

Monikaan luokkakaveri tai työkaveri ei ole mun kaveri muuten, toki tosi mukavaa on joidenkin tyyppien kans ollut koulussa/töissä, mut eipä oo sit tullut pidettyä yhteyttä enää.

Eli en osallistuisi vaikka kutsuttaisiin.

Liian pitkä matka eikä mitään muuta syytä matkustaa kyseiselle paikkakunnalle. Perheeni ei enää asu siellä, parhaat kaverit ovat muuttaneet pois ja matkustaminen kestää aina vähintään seitsemän tuntia. Tavallaan olisi ollut ihan kiva nähdä tyyppejä, mutta ei kuitenkaan niin paljon jaksanut innostaa, että olisin halunnut "tuhlata" tapaamiseen koko viikonlopun ja yöpyä hotellissa. Ehkä jos tapaaminen olisi ollut kesällä, mutta se oli joskus keskellä talvea.

Ei oo koskaan kutsuttu ja vaikka kutsuttaisiin, en menisi. Kaikki muut siellä kertoisivat miten ovat naimisissa ja heillä on lapsia. Mitä minä kertoisin? Siitä että olen keskivaikeasti masentunut enkä ole koskaan käynyt edes treffeillä saati että olisin saanut suhteen. Kärsin myös sosiaalisten tilanteiden pelosta joten vaikka mut kutsuttaisiinkin, en menisi mistään hinnasta.

Ei kiinnosta yksikään ihminen siitä porukasta. Ihan sama vaikka olisivat kuolleet, ei liikuttaisi pätkääkään. Pitäkää tunkkinne, idiootit.

Yhtäkään ei ole edes järjestetty.

En ollut suosittu seuralainen ja olisi ollut tod näkösesti ryypiskely bileet ja minä absolutistina kuulemma ihan turhake kutsua? Voisin minä kuskina olla jos ees kysyisivät, mutta eipä minulla ole todellisia ystäviä ollutkaan, aina kallistuvat alkoholiin, luuserit

Ei huvittaisi nähdä porukkaa, joista suurinta osaa en edes muista ja nekin pari, jotka muistaa tekivät lapsuudesta yhtä helvettiä kiusaamisellaan. Tiedän myöskin heidän olevan todellisia epäonnistujia elämässä, ei järkevää koulutusta tai työtä. Ei minulla akateemisella ole mitään yhteistä niiden luusereiden kanssa.

M28