Miksi ihmiset haluaa aina näpäyttää sitä jolla muutenkin vaikeaa ja huonommat lähtökohdat?

se on helpompaa kiusata sitä jo kerran lyötyä.. 

Koska on niin heikko ettei pärjää muille kuin niille joilla menee sillä hetkellä huonosti ja on muutenkin vaikeaa. Ehkä vielä niin tyhmäkin ettei tajua että itse voi joutua myöhemmin samaan tilanteeseen

Voitko kertoa jonkin esimerkin? En keksi yhtään tällaista tilannetta, jossa minä haluaisin näpäyttää tuollaista ihmistä. Muuten kyllä tekee mieli välillä näpäytellä. 

Olen miettinyt onko tämä juuri suomalaisten ominaispiirre vai onko vastaavaa muilla kansoilla

Ehkäpä näpäytyksen kohde on laiskotellut tai muuten vaan ihan itse sählännyt ja mieluusti lykkäisi muitten kontolle tilanteensa. Suuttuu sitten kun joku kertoo miten asiat oiekasti ovat.

On tottunut tasapäistävään koululaistokseen ja yllättyy sitten kun aikuisten elämässä tuo ei jatkukaan -ahkeruudesta ja älykkyydestä voi saada ison palkinnon, laiska selittelijä jumiutuu kunnan vuokra-asuntohelvettiin tappelemaan sossun kanssa.

Ihmiset ovat itsekkäitä pelkureita joilla on naamiona ystävällinen rooli.

Yhteiskuntamme todelliset hyvikset näet vain jos olet kurjassa asemassa.

Monella ihmisellä on rooli jota hän vetää. Voi esittää hyvinkin kunniallista, mutta totuus on toinen.

Kun kohdalle tulee henkilö jolla ei mukana kaverijoukkoa tälläinen uskoo voivansa ilman seurauksia päästä pahan luonteensa valloilleen.

Siksi usein jälkeenpäin jonkun hirveyden paljastuttua ihmiset toteavat: -Ei olisi ikinä uskonut, hän oli niin tavallinen, kunnollinen, ystävällinen.

Ystäväni Mari on näpäyttelijä. Marin elämä on hyvin tylsää eikä hänellä ole kykyä empatiaan. Hän on hyvin itsekäs ja tekee kaiken vain omaa etuaan ajatellen. Hän tietää sen itsekin.

Kokoomuslainen arvomaailma yllättävän monella: Itse ollaan ns.hyvistä perheistä, terveitä, älykkäitä jne. Elämän lähtökohdat siis kunnossa. Oma menestys on heidän mielestä aina itse ansaittua ja muiden epäonnistumiset aina omaa syytä. Vihataan "kommareita" ja ylpeinä ajatellaan ettei itselle voi ikinä tapahtua mitään ikävää, esim.vakava sairaus tai työttömyys. Elävät omassa kaikkivoipaisuuskuplassa ja halveksivat etenkin köyhiä...

Vierailija kirjoitti:

Kokoomuslainen arvomaailma yllättävän monella: Itse ollaan ns.hyvistä perheistä, terveitä, älykkäitä jne. Elämän lähtökohdat siis kunnossa. Oma menestys on heidän mielestä aina itse ansaittua ja muiden epäonnistumiset aina omaa syytä. Vihataan "kommareita" ja ylpeinä ajatellaan ettei itselle voi ikinä tapahtua mitään ikävää, esim.vakava sairaus tai työttömyys. Elävät omassa kaikkivoipaisuuskuplassa ja halveksivat etenkin köyhiä...

Persut potkii alaspäin, kokkarit nuolee ylöspain. Ihan sama mitä jossain korsossa tapahtuu, granissa on hyvä olla.

Nykyajan mentaliteetti on syö tai tule syödyksi...Heikompia halveksitaan ja esim. työttömiä vihataan ihan yleisesti. Moni ihminen luulee olevansa jotenkin toisten yläpuolella ja jotkut ovat vaan täysin empatiakyvyttömiä

Siksipä ei haittaa vaikka kaikki ihmiset kuolisi ydinsotaan.

Vierailija kirjoitti:

Voitko kertoa jonkin esimerkin? En keksi yhtään tällaista tilannetta, jossa minä haluaisin näpäyttää tuollaista ihmistä. Muuten kyllä tekee mieli välillä näpäytellä. 

Minä, minä, minä.

Eiköhän kaikkein eniten näpäytyksiä ja haukkumisia osakseen saa se, joka tekee jotain ja on jollain tavalla näkyvässä roolissa. En ole huomannut että vaikeassa asemassa olevia tai huonommista oloista tulevia haukuttaisiin muita enemmän. Ainakaan muut ei hauku kuin ne, jotka ovat nippa nappa niiden huonoimpien yläpuolella omilla tuloillaan ja tulosiirroillaan. Raharikkaat kyllä ymmärtävät että raha ei tule ja pysy helpolla.

Vierailija kirjoitti:

Kokoomuslainen arvomaailma yllättävän monella: Itse ollaan ns.hyvistä perheistä, terveitä, älykkäitä jne. Elämän lähtökohdat siis kunnossa. Oma menestys on heidän mielestä aina itse ansaittua ja muiden epäonnistumiset aina omaa syytä. Vihataan "kommareita" ja ylpeinä ajatellaan ettei itselle voi ikinä tapahtua mitään ikävää, esim.vakava sairaus tai työttömyys. Elävät omassa kaikkivoipaisuuskuplassa ja halveksivat etenkin köyhiä...

Katselenpa peiliin ja lähipiiriäni -sukulaisia, kavereita, avioliiton kautta sukuun tulleita.

Menestyneet ovat ahkeria, eivät selittel vaan tekevät.

Ne keitä elämä potkiin päähän ovat laiskoja, vika muka aina muissa, tekosyitä piisaa.

Otos on pieni mutta suunta aivan selvä: maallinen hyvä tulee omasta ahkeruudesta ja jos sitä ei ole niin huonosti käy. Selitykset lähinnä naurattavat.

Mutu-asteella veikkaisin, että nämä näpäyttelijät ovat mahdollisesti itse sellaisia henkilöitä, jotka ovat itse kasvaneet turvallisessa ja tasapainoisessa lapsuudenkodissa, olleet jo peruskoulussa suosittuja ja opettajien kannustamia/kehumia, menneet siitä sitten lukioon ja sieltä korkeakouluihin, ja saaneet sieltä hyviä kokemuksia/ystäviä, jotka ovat kehittäneet itsetuntoa (ja joita voi sitten muistella lämmöllä vanhemmalla iällä). Sitten kun nämä ihmiset menevät valmistumisen jälkeen työelämään, ja mahdollisesti kohtaavat siellä ensimmäistä kertaa elämässään ihmisen, jolla on rankempi lapsuus takana, he juuri näpäyttelevät näitä ihmisiä ja kenties suunnilleen juoksevat karkuun. Nämä henkilöt ovat ikäänkuin kasvaneet tietynlaisen kuplan sisällä, jos heillä ei huonommista lähtökohdista olevia ihmisiä ole aikaisemmin omissa sosiaalisissa piireissään koskaan ollut. Ja sitten eivät osaa kohdata näitä asiallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Koska on niin heikko ettei pärjää muille kuin niille joilla menee sillä hetkellä huonosti ja on muutenkin vaikeaa. Ehkä vielä niin tyhmäkin ettei tajua että itse voi joutua myöhemmin samaan tilanteeseen

Saman olen huomannut, että toisten lyttääjät tuppaavat olemaan sieltä yksinkertaisimmasta päästä. Ihan koulutetuissakin ihmisissä on heitä, jotka eivät hahmota syy-seuraussuhteita (esim.30 000 vapaata työpaikkaa ja 100 000 työtöntä -> töitä ei riitä kaikille) ja joiden maailmankuva on muutenkin lapsenomaisen konkreettinen ("miten joku voi tuollaisesta lannistua, enhän MINÄKÄÄN ole koskaan tehnyt niin!").

Toisaalta pitkäaikaistyöttömien kanssa töitä tehneenä on sanottava, että kyllä sieltäkin löytyy niitä pahansuopia päähänpotkijoita. Vanhemmat työttömät ovat herkästi vähättelemässä ja kyykyttämässä nuorempiaan ja auta armias, jos joku innostuu esim. opiskelemaan verkkosivujen tekoa. Kun kaikenlainen kehittävä tekeminen ja edes jotenkin eteenpäin pyrkiminen kun on merkki siitä, että "on olevinaan" ja "kuvittelee olevansa muita parempi".

Tämähän on suoraan Jane Austenin Emmasta. Siinähän varakkaan ylemmän keskiluokan perheen lellityttö, Emma, nolaa sen köyhän vanhanpiian julkisesti. Emma saa kuitenkin torut sulhasehdokkaaltaan.

Ehkä huono itsetunto, usein molemminpuolinen väärinymmärrys.  Vaikeina aikoina kuten nyt pitäisi vähentää lapsekkuutta ja näpäyttelyä.  Ajatelkaas jos pommisuojakin olisi täynnä näitä näpäyttelijöitä, miten vaikeaksi tulisi pelastustoimen työ.  Luunapit vaan lentäisivät.

Yrittävät korostaa omaa erinomaisuuttaan. Ja omaavat yleensä huonon itsetunnon.

Koska se on hauskaa ja voi omahyväisesti ajatella, että onneksi en ole noin huonossa asemassa. Voi huokaista helpotuksesta, että onneksi minun elämäni ei ainakaan ole noin paskaa.