Psykoterapia pahensi (hetkellisesti?!?!) oloani

Kun kävin terapiassa, olin istunnon jälkeen aina väsynyt ja itkuinen, ahdistunutkin. Tarvitsin paljon lepoa terapiapäivinä. Ajattelin, että siinä alitajunta jatkaa työtään vielä terapian jälkeenkin ja pyrkii parantamaan minut. Vähitellen vointini koheni, enkä väsynyt enää niin paljon terapiasta kuin alussa.

Vierailija kirjoitti:

Kun kävin terapiassa, olin istunnon jälkeen aina väsynyt ja itkuinen, ahdistunutkin. Tarvitsin paljon lepoa terapiapäivinä. Ajattelin, että siinä alitajunta jatkaa työtään vielä terapian jälkeenkin ja pyrkii parantamaan minut. Vähitellen vointini koheni, enkä väsynyt enää niin paljon terapiasta kuin alussa.

Kiitos viestistäsi! Ihana kuulla että vointisi koheni.

Minä en ole juurikaan aiemmin ollut käyntien jälkeen huonovointisempi. Nyt olen niin voimakkaasti että mietin tosissani että onko minulla "oikeutta" elää vai aiheutanko vain pahaa rakkaimmilleni omalla ahdistuksellani ja lyhyellä pinnallani. Hermostun tosi pienestä enkä ole ikinä ennen ollut tällainen. Ehkä juuri siksi hermostunkin? Pelottaa. Nämä illat ovat pahimpia

Ap

Sulla voi olla vielä hormonitkin sekaisin raskaudesta. Ota seuraavalla terapiakerralla puheeksi nuo tuntemuksesi. Olen itsekin aikanaan ollut tosi ahdistunut eli luulen tietäväni miten ikävältä susta tuntuu. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Sulla voi olla vielä hormonitkin sekaisin raskaudesta. Ota seuraavalla terapiakerralla puheeksi nuo tuntemuksesi. Olen itsekin aikanaan ollut tosi ahdistunut eli luulen tietäväni miten ikävältä susta tuntuu. Tsemppiä!

Kiitos!

Ap

Nostan tämän ketjun vielä ennen palstan sulkeutumista!

Ap

.inkä suuntauksen terapia? Mikä on sun tavoite siellä....mietin vaan, ettei pienen

vauvan äitiä ehkä kannattais viedä kovin syviin vesiin vielä koska hormonit ja vauvanhoito..Kerro tuntemuksistasi terapeutilla.

Onnittelut vauvasta ja hyvää jatkoa

Ehkä alatte terapiassa lähestyä niitä vaikeita aiheita, joita mielesi pelkää käsitellä...

Älä ole niin ankara itsellesi. Et ole taakka läheisillesi vaan äärettömän tärkeä ihminen, joka on herkkä ja tuntee syvällisesti. Itsensä kovettaneethan tässä maailmassa parhaiten pärjäävät. Yritä keskittyä tekemään mukavia asioita ja nauti vauvastasi.

Mä olettaisin, että terapiassa jossain kohtaa olo pahenee monillakin, kun mieli käsittelee niitä epämiellyttäviä asioita. 

Vierailija kirjoitti:

.inkä suuntauksen terapia? Mikä on sun tavoite siellä....mietin vaan, ettei pienen

vauvan äitiä ehkä kannattais viedä kovin syviin vesiin vielä koska hormonit ja vauvanhoito..Kerro tuntemuksistasi terapeutilla.

Onnittelut vauvasta ja hyvää jatkoa

Mullekin sanottiin kun lävin raskausaikana psyk.sh:lla, että vauva-aikana ei suositella aloittamaan psykoterapiaa 🤔 onko terapeuttisi kommentoinut tätä mitenkään ap?

Terapeuttini on vähän ynseä ja jäykkä. Hänen naamastaan näkee selvästi, minkälainen päivä on. Taitaa olla sama ongelma näillä terapeuteilla kuin 'kilteillä kymppitodistus' kasvattajilla yleensä, että on jäänyt näkemättä se elämän rosoisempi puoli ja ei ole aitoa kosketuspintaa eli ymmärrystä siihen vähän nurjempaan elämään.

Mitä virkaa on terapeutilla, joka pelkää vähänkään voimakkaapia tunteita? Kaikkienko tulisi olla semmoisa tasasen lässyttäviä hymisijöitä? Elämään kuuluu kaikenlaiset tunteet ja tunteita on hyvä puhua ulos, aidosti. Pitäisikö terapeutille mennä näyttelemään erittäin tasapainoista ettei hänelle vaan tulisi paha mieli?

Mä olen käynyt nyt 3 kertaa puhumassa psyk.hoitajalle ja onhan se tosi raskaalta tuntunut. Koko elämän patoutuneiden tunteiden ja ajatuksien purkaminen on hyvin vaikeeta ja tuskallista. Se on ihan päinvastaista mitä haluaisin tehdä, eristäytyä ja käpertyä yhä enemmän itseeni. Tapaamisten jälkeen olen sen illan ja seuraavan päivänkin ihan poissa tolaltani, ahdistunut ja ihan sekaisin. Olo on todella epävakaa ja hyvin tuskainen. Mutta rauhoittumisen jälkeen tunnen itseni kuitenkin jotenkin helpottuneeksi ja kevyemmäksi. Tiedän, että puhuminen on hyväksi minulle vaikka se uuvuttavaa ja raskasta onkin. Minulle on ehdotettu psykoterapiaan hakeutumista, mikä tarkoittaa sitoutumista vielä paljon intensiivisempään ja tiivimpään hoitoon. Kolme vuotta jopa kaksi kertaa viikossa käyntejä terapeutilla! Se on kyllä jotenkin käsittämätön ajatus, mutta aion kyllä harkita sitä vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Terapeuttini on vähän ynseä ja jäykkä. Hänen naamastaan näkee selvästi, minkälainen päivä on. Taitaa olla sama ongelma näillä terapeuteilla kuin 'kilteillä kymppitodistus' kasvattajilla yleensä, että on jäänyt näkemättä se elämän rosoisempi puoli ja ei ole aitoa kosketuspintaa eli ymmärrystä siihen vähän nurjempaan elämään.

Mitä virkaa on terapeutilla, joka pelkää vähänkään voimakkaapia tunteita? Kaikkienko tulisi olla semmoisa tasasen lässyttäviä hymisijöitä? Elämään kuuluu kaikenlaiset tunteet ja tunteita on hyvä puhua ulos, aidosti. Pitäisikö terapeutille mennä näyttelemään erittäin tasapainoista ettei hänelle vaan tulisi paha mieli?

Minä en kyllä menisi jäykälle, ynseälle ja ailahtelevaiselle terapeutille.

Minä kyllä vaatisin parempaa terapeuttia sinulle.

Löytyisi isällinen vanhempi 'äiti' tai mies, jolla on kokemusta elämästä.

Ei ole hyvä, jos sinä teet työn eikä terapeutti ota vastuuta siitä, miltä kotona tuntuu.

Pitääkö nykysuomessa käydä toisella terapeutilla samaan aikaan, jotta jaksaa käydä virkaterapeutilla.

Kiitos, kun olette vastanneet! <3 Palaan tähän vielä. Ap

sun täytyy saada tohon ongelmaan apua, sen takia kun sulla on pieni vauva. ihminen voi vaihtaa terapeuttia, ja tietysti ongelmien purkaminen aiheuttaa erilaisia tunnetiloja, esim. suru, ahdistus, masennus, uupumus, kiihtyneisyys... Sun pitäisi saada joku kotiin, esim kotihoitaja, joka huolehtis kodista? ja voisit keskittyä vauvaan. onko suomessa muuten mahdollista saada sellaista "lastenvahtia" vauvalle, jos äiti haluaa vaikka nukkua päiväunia? en tiedä, onkohan sellaista, ja saako siitä yhteiskunnan tukea? voisiko tuollaiset asiat ratkaista tilannettasi?

Psykoterapiahan voi olla samantyyppinen kokemus henkisesti, kun huonokuntoinen ihminen aloittaa kuntoilun, esim lenkkeilyn tai kuntosalin, siinähän kroppa on kipeä ja väsynyt ja nälkäinen pitkän aikaa..ja ihmiselle voi tulla kaikenlaisia tuntemuksia, kuten unettomuuttakin, vaikkei se ole välttämättä vaarallista. niin psykoterapiahan on vähän kuin mielen kuntoon laittamista, eli psyykekin väsyy ja uupuu, sekä ilmenee uusia tunteita, joita ehkä on tukahdutettu aiemmin. niin kuin treenatessa ihmisestä joka on ollut huonokuntoinen, tuntuu että löytyy ihan uusia lihaksia ja outoja kolotuksia... niin olisko nuo sitten mielen prosessissa samaa...

Kuinka kauan olet käynyt terapiassa ja kuinka usein käyt? Onko kyse oikeasti psykoterapieutista vai "vain" terapiahoitajan tapaamisista?

Onko sinulla lääkitystä - voimakas ahdistus usein helpottuu lääkkeellä, mutta toki terapiaakin tarvitaan.

Ehdottomasti otat tuon tunteen esille seuraavassa terapiatapaamisessa, koska terapeutin pitää tietää, miten terapia sinuun vaikuttaa. Kuten moni tässä on sanonutkin, asioiden prosessointi voi aiheuttaa ahdistusta ihan siinä missä huonokuntoiselle liikunnan aloittaminen, mutta sen pitäisi helpottaa, kun alat saada "päätäsi järjestykseen".

Vierailija kirjoitti:

.inkä suuntauksen terapia? Mikä on sun tavoite siellä....mietin vaan, ettei pienen

vauvan äitiä ehkä kannattais viedä kovin syviin vesiin vielä koska hormonit ja vauvanhoito..Kerro tuntemuksistasi terapeutilla.

Onnittelut vauvasta ja hyvää jatkoa

Kognitiivinen. Tavoite on päästä eroon elämää rajoittavasta ahdistuksesta (aiemmin masennuksesta) ja pakko-oireista. Aloitin terapian jo raskaana ollessani, jolloin terapia oli "kevyempää" ja sitä silloin hämmästelinkin.

Kiitos!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Älä ole niin ankara itsellesi. Et ole taakka läheisillesi vaan äärettömän tärkeä ihminen, joka on herkkä ja tuntee syvällisesti. Itsensä kovettaneethan tässä maailmassa parhaiten pärjäävät. Yritä keskittyä tekemään mukavia asioita ja nauti vauvastasi.

Kiitos kauniista sanoistasi! Minäkin olen yrittänyt pärjätä kovettamalla itseni mutta en halua olla sellainen enkä tiedä kuinka pitkälle se edes kantaisi. Olen melko herkkä ja empaattinen ja haluaisin pitää nämä ominaisuudet mieluummin voimavaranani kuin heikkoutetani.

Ap