Lue keskustelun säännöt.
Kahvittelu on kamalaa
17.11.2017 |
Minut valtaa aina pakokauhu jos joudun kyläpaikkaan, jossa pitää istua aloillaan kahvipöydässä enemmän kuin 5min.
Samaten esimerkiksi ylioppilas juhlat ovat helvetti maanpäällä.
Pitää istua, hymyillä ja vielä vähän istua.
Ellen saa näprätä vaikka puhelinta (mikä luetaan epäkohteliaaksi ko. tilaisuuksissa) tunnen suoranaista ahdistusta ja tekisi vain mieli itkeä.
Muita joilla on samanlainen levottomuus?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tarkoittaa ainoastaa, että et viihdy seurassa. Onko sun sit pakko kahvitella ihmisten kanssa, jotka ei kiinnosta sua? Vai kiinnostaako niiden jutut? Tuntui, että eihän tuollaisia oireita voi tulla jos keskustelu tuntuu tärkeältä.
Luitko aikaisemman kommenttini siitä ettei kyse ole pelkästään kahvilla istumisesta.
Tämä vastaus ihmiselle, joka yrittää auttaa on jotenkin... ärsyttävä. Onko jännittämisellä yhteys sosiaalisiin taitoihisi. Pelkään, koska et osaa keskustella ystävällisesti niitä näitä. Jotakin itsekeskeisyyttäkin tuossa kommentissa on. Olet persoonaltasi vielä kehittymätön näkemään omaa asemoitumistasi muihin. Pidä tunkkis tärisijä.
Tuntuipa pahalta lukea tekstisi. Toivottavasti et ole yleensä noin ilkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tarkoittaa ainoastaa, että et viihdy seurassa. Onko sun sit pakko kahvitella ihmisten kanssa, jotka ei kiinnosta sua? Vai kiinnostaako niiden jutut? Tuntui, että eihän tuollaisia oireita voi tulla jos keskustelu tuntuu tärkeältä.
Luitko aikaisemman kommenttini siitä ettei kyse ole pelkästään kahvilla istumisesta.
Tämä vastaus ihmiselle, joka yrittää auttaa on jotenkin... ärsyttävä. Onko jännittämisellä yhteys sosiaalisiin taitoihisi. Pelkään, koska et osaa keskustella ystävällisesti niitä näitä. Jotakin itsekeskeisyyttäkin tuossa kommentissa on. Olet persoonaltasi vielä kehittymätön näkemään omaa asemoitumistasi muihin. Pidä tunkkis tärisijä.
Tuntuipa pahalta lukea tekstisi. Toivottavasti et ole yleensä noin ilkeä.
En ole, koska yleensä ei ole tarvetta. Kommentoin tuohon otsikkosi mukaan keskeismmäksi tulkitsemaani ongelmaan ja sitten saan vastaukseksi, että vastaukseni ei kelpaa, koska en ole riittävän tarkkaan perehtynyt ketjussa kuvaamasi ongelmatiikkaan. Kuvittelepa toisin päin. Mitä ajatuksia tällainen sinussa herättäisi? Kahvittelu on kamalaa, avaudut, ja sitten kun joku kommentoi juuri sitä asiaa, vastaat vittuillen, että muustakin on kysymys, luitko nyt riittävän tarkkaan. Siis mitäh? Olisko pitänyt joku kokonaisvaltainen psykoanalyysi tehdä? Mielstöni tuo reaktiosi kertoo itsekeskeisyydestä. Pahoittelen, mutta väitämättä ed. viestissäni kirjoittamani asiat tulee mieleen sinusta. Olin itse aikoinani jännittäjä, ja huomasin, etä jännitys liittyy usein tilanteisiin, joihin en ole henkisesti sitoutunut. Kuvittelin, että voisin auttaa myös muita, mutta kuten sanoin, pidä tunkkis ja tärise menemään puolestani.
Kerro kahvikavereille joku hauska juttu
Vierailija kirjoitti:
Ylioppilasjuhlat kirjoitetaan yhteen. Onko sinua tutkittu? Minä menisin pitkin seiniä siksi, että joku ei osaa rauhoittua ja olla paikoillaan edes puolta tuntia.
Joillain on paniikkihäiriö.
T. Syön lääkkeitä siihen, ei vie kokonaan pois mutta helpottaa jonkin verran
Yksi näkökulma on, että Suomessa lasten taitoihin toimia juuri tuollaisissa sosiaalisissa tilanteissa panostetaan todella vähän. Nykyisin vielä vähemmän kuin omassa lapsuudessani oletetaan lasten viitsivän olla aikuisten kanssa ja opettelevan "sosiaalista käytöstä". Jos ei viitsi istua rauhassa, on heti tarjolla viihdykettä. En itse käynyt kertaakaan lapsena ravintolassa, en siis kertaakaan. Elin sinänsä ihan kivan, turvallisen lapsuuden, mutta sain vaikutelman, että kaikki sosiaalinen kanssakäyminen on rasittavaa ja vasta kotona voi olla rennosti. Kaikki ravintolat, elokuvat ja muu olivat "joitain muita varten". Joskus mietin, onkohan suomalaisten rakkaus metsään ja ylipäänsä luontoon sitä, että muut ihmiset koetaan niin väsyttäviksi. Vasta aikuisena olen alkanut ihmetellä, eikö muiden seurasta voi nauttia luontevasti! Äidille kun soittelen, niin edelleen hänen suurin huvinsa on kytätä toisia ihmisiä ja toisaalta vältellä suoraa kanssakäymistä. Miksi tämä on niin vaikeaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on ihan vaan sun päässäsi. Siis ajattelussa. Aikuisen ihmisen tulee voida sietää vähän ikäviäkin tilanteita, jo pelkästä kohteliaisuudesta. Mietipä vaikka niitä rooleja toisin päin - sä olet kutsunut kylään henkilön, josta kovasti pidät ja tää tyyppi vain näpräisi puhelintaan ja hortoilisi ympäri kämppää. Oisko kiva?
Viihdytkö kumminkin vaikka 2-3 hengen seurassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä sitten ihmeessä ainakaan kahvia nauti. Se piristää liikaa. Vaihda vaikka kamomillateehen tai kaakaoon... Ja kokeile kahvittelua esim. uimahallireissun päätteeksi kun väsyttää riittävästi.
Muista että sinun ei tarvitse tykätä kahvittelusta. Joskus on kohteliasta hörpätä ne kahvit, mutta esim. kavereitten kanssa ei ole mikään pakko kahvitella. Voit sanoa heille ihan suoraan että paikallaan olo ei ole sun parasta osaamisalaa.
Paniikinomainen kännykkänäppylä syndrooma?
Erittäin pahanlaatuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa hermostuneelta ja rauhattomalta.
Olen luonteeltani erittäin rauhallinen, mutta pitkään istuminen ahdistaa, koska tulee fyysisesti huono olo. Olen lyhyt, enkä saa monissa tuoleissa jalkoja lattialle. Lisäksi on niskahartiavaivoja. Magnesium ja liikunta auttavat, mutta silti jossain vaiheessa on noustava ylös.