G: Millä rv:llä kerroit
Kommentit (12)
tokasta 12
Toisessa raskaudessa haluttiin kertoa esikoiselle ennen muita. Ja töissäkin raskaus vaikutii asioihin, siksi " vasta" viikolla 12.
Olen sen mallinen että viikolla 16 raskaus näkyy jo kilometrin päähän.
Pomolle oli mun mielestä reilua kertoa, sillä pahoinvointi oli aika valtaisaa (kaksoset täälläkin) ja olin töissä tekemisissä ruuan kanssa. Olisi muuten varmaan ollut hieman selittelemistä oksenteluissa. Tuleville isovanhemmille kerrottiin myös miltei heti.
Sitä paitsi huvittavaa tässä oli se, että kun kertoi reilusti lähipiirille ja työkavereille, niin juoruilu ei päässyt vauhtiin. Loppujen lopuksi asia pysyi ' salassa' näin paljon paremmin. Tai siis ainakin pienen piirin tiedossa. Muutenkaan en oikein ymmärrä, miksi tällaista asiaa olisi pitänyt panttailla omana tietona. Kuitenkin olin erityisen pahoinvoiva ja väsynyt alkuajan ja nyt ihmiset tiesivät tähän syyn, eikä kukaan ihmetellyt käytöstäni.
En ymmärrä, miksi se pitäisi salata? Jos tulee keskenmeno, niin eikö silloin päinvastoin hyvistä ystävistä ja sukulaisista olisi tukea? Työkaverit on sitten eri juttu, kerroin n. rv 15.
Joku onneton sitten tosin lauloi iloisen perhetapahtuman kaikille työpaikalla...Levisi sitten itsekseen etiäpäin.
ja kavereille, sukulaisille ja töissä vasta rv20. ;D
ja lopuille vasta kun huomasivat, kuten naapurinrouva rv38. ;D
1. kerralla rv 5+, eli heti plussattuani
2. kerralla samoin, meni kesken rv 6+2
3. kerralla taas heti plussattuani rv 5+, mutta meni taas kesken rv 11+2
4. kerralla kerroin läheisille (siskot, äiti ja isä) heti plussattuani rv 5+,
kavereille ja muille kerroin " vasta" rv 12
5. kerralla kerroin taas läheisille heti plussattuani rv 5+, muille vasta rv 13-16
Seuraavaksi ajattelin olla kertomatta ollenkaan, olisi hauskaa nähdä milloin ihmiset huomaa itse.. ja uskaltavat siitä kysyä. (läheisille kerron kyllä heti plussattuani) En ole vielä raskaana.
pääosin sen takia että olen pelännyt keskenmenoa. Ensimmäiset 3 kuukautta vuosin verta, eikä huvittanut hehkuttaa kaikille: Olen raskaana, mutta en sitten kuitenkaan tiedä olenko raskaana.
t: 6
Eli minusta oli vain hyvä, että olin kertonut ystävilleni jo alussa.
Sain heti kaavinnasta kotiin tultuani lohduttavia viestejä ja kukkalähetyksiä kotiin. Tuli ihana olo kaiken sen tuskan keskellä, kun ymmärsin että ystäväni välittävät minusta ja jakavat suruni.
Olisi ollut hirveää, jos kukaan ei olisi tiennyt ja olisin joutunut näyttelemään että kaikki on hyvin.
t. 12
Vierailija:
pääosin sen takia että olen pelännyt keskenmenoa. Ensimmäiset 3 kuukautta vuosin verta, eikä huvittanut hehkuttaa kaikille: Olen raskaana, mutta en sitten kuitenkaan tiedä olenko raskaana.t: 6
- Parille kaverille ja minun sisaruksille ja isovanhemmille ensimmäisen ultran jälkeen eli joskus vk 7-8.
- Tuttaville, työihmisille ja miehen sukulaisille viikolla 13.
EN missään tapauksessa tahtonut, että mahdollinen keskenmeno tulisi tuttavuuksien taikka miehen sukulaisten tietoon.
minulla näkyy myös heti. Olen pitkä, kapea ja hoikka, joten mahan turvotus ja pienetkin liikkeet painossa näkyvät heti. Moni on varmaan jo taas ehtinyt moneen kertaan arvailla onko meille tulossa vai ei, kun välillä maha turpoaa reippaasti, etenkin menkkojen aikaan ;).
En halua kertoa kovin aikaisin, että sukulaiset pysyvät kasassa. En nimittään yhtään välitä siitä huolehtimisesta, häsäämisestä ja hääräämisestä, joka helposti alkaa. Itse olen realisti ja rauhassa odottelen ilman suurempaa metakkaa. Toisaalta osa sukulaisista on myös sellaisia sammakkosuita, etten olisi lainkaan varma, että esimerkiksi keskenmenon yhteydessä saisin mitään kovin rakentavaa kommenttia.
ja töissä vasta joskus 6kk:della, masu kun ei ikinä näkynyt ennen sitä.
Aina heti kun olen itse tiennyt, niin olen hihkunut kaikille ilouutisen :)
Aika alussa, heti kun menkat vain jäivät pois ja samana päivänä tein positiivisen raskaustestin :)