Lue keskustelun säännöt.
En ulkoile lasten kanssa ja ovat kotihoidossa
15.11.2017 |
Ulkoillaan siis ehkä kerran viikossa jos sitäkään. Päivät menee niin nopeaan kun isoin pitää viedä kouluun, sitten pienimmän ruokailut kestää aina tunnin, päivä unet rytmittää päivän ja illalla ei vain enään jaksa.
Esikoisen kanssa ulkoilin joka päivä n.3 tuntia, mutta nyt ei vaan enään aika riitä edes koirien viemiseen.
Kommentit (68)
Meillä ei ekaluokkalainen mennyt pyörällä kouluun. Olisi varmasti jäänyt auton alle. Muutenkin ekaluokkalainen on pieni menemään kouluun itse, ellei matka ole sopivan lyhyt ja turvallinen!
Muuten, pelastin palstamammojen lapsia liikenteessä, samalla kun saatoin omaani. Eivät raukat aina uskaltaneet ylittää suojatietä yksin ja suorastaan odottivat apuani. Saitko minulta puhelun? Kerroin, että lapsesi meinasi jäädä auton alle ja sanoin, että ehkä ei kuitenkaan pyörällä vielä menisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä lasten vanhemmat ovat aikuisia, jotka ovat käyneet peruskoulun ja yleensä heillä on myös korkeakoulututkinto. Jos ei ole käynyt edes peruskoulua, en ymmärrä, miten kehtaa tulla palstalle kirjoittamaan vanhemman ominaisuudessa.
Mikä ihmeen oletus tuo on "yleensä vanhemmilla on korkeakoulututkinto"? Mikä ihmeen kriteeri se korkeakoulututkinto on vanhemmuudelle?
Ap, se on aikoa, ei aijoa. En aio, eikä en aijo. Mutta joo, kimppaan tuolla ruoan etukäteen valmistukselle. Itse tein kotiäitinä aikoinaan, että aamupalan jälkeen kiehautin perunat ja sammutin levyn, ne olivat kypsiä silloin kun aamupäivän olimme ulkona. Siihen kylkeen joku pakkasesta sulatettu valmis kastike tms. Huomaatko, tuossa v a l m i s, sulatettu pakkasesta. Vaatii viikonloppuisin vähän viitseliäisyyttä tehdä silloin isoja satseja ruokaa pakastimeen ja sieltä sitten sulattelet. Ulkoa tullessa lounas, päiväunet tai muuta puuhailua sisällä, välipala ja taas ulos. Päivällinen, ilta sisällä tai vielä isän kanssa ulkona, iltapuuhat, iltapala ja nukkumaan. Tuossa siis pääpiirteittäin runko, minkälainen päivä oli meillä, kolme lasta ja joka toinen vuonna syntyneet. Olihan tuossa savottaa, mutta jos haluat helpolla päästä, niin pidä vaan se oma tyylisi. Opeta nyt ensiksi ne lapsesi syömään vähän nopeammin, sunnuntain perhelounaat ovat sitten asia erikseen. Ehtiikö se sun koululaisesi syömään koulussa? Kuinkahan ennen vanhaan hiihdettiin 10 km kouluun ja painavampien kantamuksien kanssa kuin se sun pikku pikku koululainen??
Organisointikysymys. Meilläki oli jossain välissä muka niin kiireellistä etten ehtinyt lasten kans päivällä ulkoikla, tosin silloinkin yleensä isä ulkoili illalla ainakin isomman kanssa. Nykyään ehditään päivittäin ulos, ellei ole kerhopäivä tai muuta erityistä ohjelmaa heti aamupäivälle, vaikka mukana on vauva(jota myös imetän). Lapset siis kohta 4v, 2,5v ja 2kk vauva.
Oliko siis se nuorin tämä reilu vuoden ikäinen jolla ei syöminen toimi? Voisko olla mahdollista et imetyksiä rajais jonkiverran jollon kiinteät ehkä maistus paremmin?Toki se on oma valinta imetätkö 24/7 vai miten mut nyt kuulostaa siltä et imetyksiä kannattais rajata. Mites yöt? Olisko jostain unikoulusta apua jos omatkin yöunet kärsii niin paljom että et kykene päivän aikana ulos.
Ekaluokkalaisella matkaa siis max alle 3km, koska ei saa kyytiä? Eihän se ihan lyhyt matka ole mutta pyörä alle ja kyllä siihen matkaan tottuu. Voisko pienin nukkua ne päikkärit ulkona, jolloin ehtisit ulkoilla sen oletetun keskimmäiset kanssa? Reilu 1 vuotiashan ei varsinaisesti ulkona touhuamist hirveästi kaipaa tähän vuoden aikaan ,mut ei raitis ilma hänellekään pahitteeksi olis.
Eikö sua ihtiä ahista tuo jatkuva sisällä olo? Jos ei ja tää tilanne on mielestäsi ok ja täysin hallinnassa, miksi teit tämän aloituksen? Ja miksi notkut täällä av lla jos muutenkin on päivät niin tiukkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä juuri luin :-O ? onko joku tosiaan näin avuton?! Kaksi lasta ja ihan ulapalla vanhemmuuden kanssa. Ei mikään ihme kun tuttavani taivasteli neuvolatyön muuttuneen viime vuosien saatossa ja puhisi turhautumistaan. Kuulemma niin pihalla moni, mutta en tajunnut asian todella olevan ihan näin pahalla mallilla. Tämä avaus kyllä puhuu tuttavan sanojen puolesta.
Kolme lasta enkä ole ulapalla.
Kyllä olet melko pahasti jos et millään kykene ulkoilemaan lapsien tai koiran kanssa.
Voi hyvänen aika kun ei enää kouluunkaan osata mennä itse. Miten voi olla mahdollista että me on päästy sinne aikanaan? Nykyisin matkatkin on ihan mitättömiä. Äitini käveli ja hiihti 8 km suuntaansa. Minulla sentään oli vaan pari kilometriä ja kyllä se saatiin paarustettua jo ekaluokalla. Ne arat ja pienetkin.
Ihan on itse luotuja ongelmia. Eikä voi olla kovin liikunnallinen lapsi jos ei jaksa kävellä kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, se on aikoa, ei aijoa. En aio, eikä en aijo. Mutta joo, kimppaan tuolla ruoan etukäteen valmistukselle. Itse tein kotiäitinä aikoinaan, että aamupalan jälkeen kiehautin perunat ja sammutin levyn, ne olivat kypsiä silloin kun aamupäivän olimme ulkona. Siihen kylkeen joku pakkasesta sulatettu valmis kastike tms. Huomaatko, tuossa v a l m i s, sulatettu pakkasesta. Vaatii viikonloppuisin vähän viitseliäisyyttä tehdä silloin isoja satseja ruokaa pakastimeen ja sieltä sitten sulattelet. Ulkoa tullessa lounas, päiväunet tai muuta puuhailua sisällä, välipala ja taas ulos. Päivällinen, ilta sisällä tai vielä isän kanssa ulkona, iltapuuhat, iltapala ja nukkumaan. Tuossa siis pääpiirteittäin runko, minkälainen päivä oli meillä, kolme lasta ja joka toinen vuonna syntyneet. Olihan tuossa savottaa, mutta jos haluat helpolla päästä, niin pidä vaan se oma tyylisi. Opeta nyt ensiksi ne lapsesi syömään vähän nopeammin, sunnuntain perhelounaat ovat sitten asia erikseen. Ehtiikö se sun koululaisesi syömään koulussa? Kuinkahan ennen vanhaan hiihdettiin 10 km kouluun ja painavampien kantamuksien kanssa kuin se sun pikku pikku koululainen??
Opeta lapsi syömään nopeammin? Just. Olen opettanut sanomaan kiitos, ottamaan vain sen mihin koskevat, ruokaa ei koskaan haukuta, kyynerpäitä ei pöydälle, viemään omst astiat sivuun ruoksiöun jälkeen... Syöminen ja sen nopeus on itsestä kiinni, en voi pakottaa tai opettaa nielemään nopeammin. Vai pitäisikö käyttää sitä samaa metodia kuin ennen vanhaan, ottaa nenästä kiinni niin että suu aukeaa?
Ennen vanhaa oli paljon huonommin asiat ja nykyään tiedetään paremmin.
Koulu ei suosittele edes 2 luokkalaisten pyöräilyä kouluun. Koulutie on 2km pitkä eikä kävelytietä ole koko matkaa.
Lopultahan asiat ovat kiinni priorisoinnista, minulla on ykkös sijalla turvallisuus ja viimeisellä ulkoilu. Miksi kökittää lapsia hiekkalaatikolla kun se ei sovi tämän hetkiseen tilanteeseen. Ap
Hyvin ehdit kuitenkin kirjoitella tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai asiat saa laittaa sellaseen tärkeysjärjestykseen minkä itse kokee parhaaksi.
Miten korkealla tärkeysjärjestyksessä on tämä av lle kirjoittelu? Korkeamma kuin ulkoilu?
Vierailija kirjoitti:
Organisointikysymys. Meilläki oli jossain välissä muka niin kiireellistä etten ehtinyt lasten kans päivällä ulkoikla, tosin silloinkin yleensä isä ulkoili illalla ainakin isomman kanssa. Nykyään ehditään päivittäin ulos, ellei ole kerhopäivä tai muuta erityistä ohjelmaa heti aamupäivälle, vaikka mukana on vauva(jota myös imetän). Lapset siis kohta 4v, 2,5v ja 2kk vauva.
Oliko siis se nuorin tämä reilu vuoden ikäinen jolla ei syöminen toimi? Voisko olla mahdollista et imetyksiä rajais jonkiverran jollon kiinteät ehkä maistus paremmin?Toki se on oma valinta imetätkö 24/7 vai miten mut nyt kuulostaa siltä et imetyksiä kannattais rajata. Mites yöt? Olisko jostain unikoulusta apua jos omatkin yöunet kärsii niin paljom että et kykene päivän aikana ulos.
Ekaluokkalaisella matkaa siis max alle 3km, koska ei saa kyytiä? Eihän se ihan lyhyt matka ole mutta pyörä alle ja kyllä siihen matkaan tottuu. Voisko pienin nukkua ne päikkärit ulkona, jolloin ehtisit ulkoilla sen oletetun keskimmäiset kanssa? Reilu 1 vuotiashan ei varsinaisesti ulkona touhuamist hirveästi kaipaa tähän vuoden aikaan ,mut ei raitis ilma hänellekään pahitteeksi olis.
Eikö sua ihtiä ahista tuo jatkuva sisällä olo? Jos ei ja tää tilanne on mielestäsi ok ja täysin hallinnassa, miksi teit tämän aloituksen? Ja miksi notkut täällä av lla jos muutenkin on päivät niin tiukkaa?
Mulla jäikin nyt paljon tekemättä tän palstan takia... Tein aloituksen koska kaipasin vähän tällästä keskustelua jossa toinen toistaan parempi äiti ohjeistaa minua toimimaan paremmin. Joten surkuhupaisaa miten kapeat näkökulmat ihmisillä on, heitätte kivillä vaikka tuskin teilläkään kaikki niin täydellistä on. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tälläinen on meidän päivä
7.oo herätys, imetän, juon kahvin, autan koulaista. Vaatteet niskaan.8.00 kouluun kauheella kiireellä autolla.
8.15 kotona aamupala kahdelle muulle, syömisessä menee tunti.
9.15 pesen hampaita, sänkyjen petaukset, päivävaatteet lapsille, tiskit pois koneesta, uudet koneeseen, pyykit pois telineeltä ja kaappeihin, likaisia vaatteita lattialta, lelujen keräystä jne. Siivousta. Pyllyn pesua ja lasten kanssa neuvottelua.
11.00 kuppi kahvia, asioiden hoitoa netissä..wilmaa, sähköpostia, laskuja....imetystä, vaipanvaihtoa, nenän niistoa, lounas johon menee taas tunti.
12 koululainen nopeasti autolla että pienin pääsee päiväunille. Nukahtanut 12.30 siivoilen, käyn vessassa, pyykit kuivumaan, aamutiskit pois tieltä.
13.15 pienin herää, itkee, rauhoittelen. Imetän. Välipalan syöminen kestää tunnin.
14.45 vaipanvaihtoa, välipalojen siivousta, naamojen pyyhkimistä.
15.00 lähdetään koirien kanssa ulos JOS ehditään ruoan pitäisi kuitenkin olla valmis 16.00 joten kiirettä pitää pukemisessa, riisumisessa...
Niinä päivinä kun käydään kaupassa niin jää rästiin tehtäviä jotka tehdään muina päivinä. Sitten on paljon vaihtuvia hommia kuten lakanoiden vaihdot, vessan pesut, koirien kynnet, iltaisin on synttäriä, treenejä.....sängyssäkin pitäisi olla jo klo.20.00
Lapset riekkuu iltaisin kyllä, päivisin ne leikkii yhdessä, lukee kirjoja, tekee legoilla..
Koirat vie aamuisin ja iltaisin mies, myös päivällä jos en ehdi.
Ap
On huonosti organisoitu.
Tässä ehtisi hyvin kävellä koko porukalla kouluun. Tai koululainen yksin. Siitä sitten puistoon.
Aamupalat syötynä ja lounas valmisteltuna.
Koko porukka syö klo 11. Myös äiti. Koululainen kävelee yksin kotiin.
Muut nukkuu.
Pyykit viikonloppuisin. Wilmat ym ei vie mitään aikaa. Äitikin ehtii nukkua.
Välipala. Leikkimistä. Päivällinen.
Koira ulkoilee mukana. Illalla pidempään
Tässä taas huomaa että muuta ei ehdi. Mutta palstailla ehtii aina
Minkä ikäisiä nää nuoremmat siis on? En jotenkin hahmota kun imetät ja sit ollaan ruokapöydässä yli 3 h päivässä jossa yksivuotias kiipeilee ja sotkee.
Onko 1-vuotias nuorin ja sit on joku taapero koululaisen ja tän 1-vuotiaan välissä?
Vai onko sulla ihan pieni vauva ja yksivuotias?
Tuntuu että sulla menee johonkin ihme säätämiseen ja noihin ruokailuihin ihan tolkuttomasti aikaa. Miten joku wilmakin yhden ekaluokkalaisen kanssa ottaa joka päivä aikaa? Mulla on kolme lasta ja kännykässä sovellus josta tsekkaan muun toiminnan ohessa, ei mene kyllä ihmeitä sen kanssa.
Ja toi syöminen on ihan hulluutta. Ruokahan on ihan kylmää jos sen kanssa tunnin sotkee ja leikkii. Joku kylmä puurokin on ihan karseaa, ajatuskin että sitä on tunti lähmitty sormilla pöydän pintaan. Kai 1-vuotiasta voi vielä osittain syöttää jos ruokailu ei muuten suju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Organisointikysymys. Meilläki oli jossain välissä muka niin kiireellistä etten ehtinyt lasten kans päivällä ulkoikla, tosin silloinkin yleensä isä ulkoili illalla ainakin isomman kanssa. Nykyään ehditään päivittäin ulos, ellei ole kerhopäivä tai muuta erityistä ohjelmaa heti aamupäivälle, vaikka mukana on vauva(jota myös imetän). Lapset siis kohta 4v, 2,5v ja 2kk vauva.
Oliko siis se nuorin tämä reilu vuoden ikäinen jolla ei syöminen toimi? Voisko olla mahdollista et imetyksiä rajais jonkiverran jollon kiinteät ehkä maistus paremmin?Toki se on oma valinta imetätkö 24/7 vai miten mut nyt kuulostaa siltä et imetyksiä kannattais rajata. Mites yöt? Olisko jostain unikoulusta apua jos omatkin yöunet kärsii niin paljom että et kykene päivän aikana ulos.
Ekaluokkalaisella matkaa siis max alle 3km, koska ei saa kyytiä? Eihän se ihan lyhyt matka ole mutta pyörä alle ja kyllä siihen matkaan tottuu. Voisko pienin nukkua ne päikkärit ulkona, jolloin ehtisit ulkoilla sen oletetun keskimmäiset kanssa? Reilu 1 vuotiashan ei varsinaisesti ulkona touhuamist hirveästi kaipaa tähän vuoden aikaan ,mut ei raitis ilma hänellekään pahitteeksi olis.
Eikö sua ihtiä ahista tuo jatkuva sisällä olo? Jos ei ja tää tilanne on mielestäsi ok ja täysin hallinnassa, miksi teit tämän aloituksen? Ja miksi notkut täällä av lla jos muutenkin on päivät niin tiukkaa?Mulla jäikin nyt paljon tekemättä tän palstan takia... Tein aloituksen koska kaipasin vähän tällästä keskustelua jossa toinen toistaan parempi äiti ohjeistaa minua toimimaan paremmin. Joten surkuhupaisaa miten kapeat näkökulmat ihmisillä on, heitätte kivillä vaikka tuskin teilläkään kaikki niin täydellistä on. ap
Lapset ja koirat tarvitsevat ulkoilua päivittäin. Se on fakta. Eikä se asia muutu, vaikka kuinka koitat väittää muuta.
Vierailija kirjoitti:
Tälläinen on meidän päivä
7.oo herätys, imetän, juon kahvin, autan koulaista. Vaatteet niskaan.8.00 kouluun kauheella kiireellä autolla.
8.15 kotona aamupala kahdelle muulle, syömisessä menee tunti.
9.15 pesen hampaita, sänkyjen petaukset, päivävaatteet lapsille, tiskit pois koneesta, uudet koneeseen, pyykit pois telineeltä ja kaappeihin, likaisia vaatteita lattialta, lelujen keräystä jne. Siivousta. Pyllyn pesua ja lasten kanssa neuvottelua.
11.00 kuppi kahvia, asioiden hoitoa netissä..wilmaa, sähköpostia, laskuja....imetystä, vaipanvaihtoa, nenän niistoa, lounas johon menee taas tunti.
12 koululainen nopeasti autolla että pienin pääsee päiväunille. Nukahtanut 12.30 siivoilen, käyn vessassa, pyykit kuivumaan, aamutiskit pois tieltä.
13.15 pienin herää, itkee, rauhoittelen. Imetän. Välipalan syöminen kestää tunnin.
14.45 vaipanvaihtoa, välipalojen siivousta, naamojen pyyhkimistä.
15.00 lähdetään koirien kanssa ulos JOS ehditään ruoan pitäisi kuitenkin olla valmis 16.00 joten kiirettä pitää pukemisessa, riisumisessa...
Niinä päivinä kun käydään kaupassa niin jää rästiin tehtäviä jotka tehdään muina päivinä. Sitten on paljon vaihtuvia hommia kuten lakanoiden vaihdot, vessan pesut, koirien kynnet, iltaisin on synttäriä, treenejä.....sängyssäkin pitäisi olla jo klo.20.00
Lapset riekkuu iltaisin kyllä, päivisin ne leikkii yhdessä, lukee kirjoja, tekee legoilla..
Koirat vie aamuisin ja iltaisin mies, myös päivällä jos en ehdi.
Ap
Tuollaistahan se on, jos noudattaa neuvolan ohjeita esim. imetyksestä ja haluaa pitää kodin edes jonkinlaisessa järjestyksessä tiskien ja pyykkien osalta.
Jos koululainen kävelisi kouluun, pitäisi äidin ja koululaisen herätä n. 45min aikaisemmin. Eikö koululainen muuten ole oikeutettu koulukyytiin jos matka kävellen kestää noin kauan suuntaansa?
No mitäs ap sitten tänne tulit avautumaan? On annettu neuvoja, millä sun arkesi vähän nopeutuisi/sujuvoituisi, mutta ei kelpaa. Kumminkin on aikaa tänne kirjoittaa, olisit senkin ajan ollut ulkona niiden lastesi kanssa, ja koiraa unohtamatta, jalat ristissä raukka joutuu olemaan koko päivän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Organisointikysymys. Meilläki oli jossain välissä muka niin kiireellistä etten ehtinyt lasten kans päivällä ulkoikla, tosin silloinkin yleensä isä ulkoili illalla ainakin isomman kanssa. Nykyään ehditään päivittäin ulos, ellei ole kerhopäivä tai muuta erityistä ohjelmaa heti aamupäivälle, vaikka mukana on vauva(jota myös imetän). Lapset siis kohta 4v, 2,5v ja 2kk vauva.
Oliko siis se nuorin tämä reilu vuoden ikäinen jolla ei syöminen toimi? Voisko olla mahdollista et imetyksiä rajais jonkiverran jollon kiinteät ehkä maistus paremmin?Toki se on oma valinta imetätkö 24/7 vai miten mut nyt kuulostaa siltä et imetyksiä kannattais rajata. Mites yöt? Olisko jostain unikoulusta apua jos omatkin yöunet kärsii niin paljom että et kykene päivän aikana ulos.
Ekaluokkalaisella matkaa siis max alle 3km, koska ei saa kyytiä? Eihän se ihan lyhyt matka ole mutta pyörä alle ja kyllä siihen matkaan tottuu. Voisko pienin nukkua ne päikkärit ulkona, jolloin ehtisit ulkoilla sen oletetun keskimmäiset kanssa? Reilu 1 vuotiashan ei varsinaisesti ulkona touhuamist hirveästi kaipaa tähän vuoden aikaan ,mut ei raitis ilma hänellekään pahitteeksi olis.
Eikö sua ihtiä ahista tuo jatkuva sisällä olo? Jos ei ja tää tilanne on mielestäsi ok ja täysin hallinnassa, miksi teit tämän aloituksen? Ja miksi notkut täällä av lla jos muutenkin on päivät niin tiukkaa?Mulla jäikin nyt paljon tekemättä tän palstan takia... Tein aloituksen koska kaipasin vähän tällästä keskustelua jossa toinen toistaan parempi äiti ohjeistaa minua toimimaan paremmin. Joten surkuhupaisaa miten kapeat näkökulmat ihmisillä on, heitätte kivillä vaikka tuskin teilläkään kaikki niin täydellistä on. ap
No ei todellakaan ole meilläkään täydellistä, todella harvoin itseasiassa. Usein aikataulut pettää jonkin kiukkikohtaukset takia, maidot ja ruuat on pitkin pöytää ja en ehdi heti siivota kun imetän pienintä ymsyms. Onhan sitä hässäkkää varmasti välillä jokaisessa pikkulapsiperheessä. Koitin vain tässä keksiä jotai mistä voisi olla helpotust teidän arjessa, jos siis apua kaipasit. Jos et kaivannut, asia ok :)
En vain ihan ymmärrä että mikä tämän aloituksen kirjoittamisen motiivi on, kun et ilmeisesti halua etkä kaipaa muutosta tilanteeseen? Jos lapset voivat hyvin, saavat riittävästi ruokaa, rakkautta ja unta, ei toimintatapasi tarvi sitten kuulua muille.
Samat koiralle, ne vaan vaativat pakosti sen ulkoilun, että voivat elää kunnollista koiranelämää...
Miks ton päivällisen pitää olla vslmis klo 16? Jos lapset on syöneet välipalaa tunnin klo 14. Ei ne nyt klo 16 vielä tarvii ruokaa.
Valmistelet sen ruoan sen tunnin aikana kun lapset syö välipalaa. Otat sen kiipeilijän siihen keittiöön syöttötuolissa ja hommaat siihen syöttötuoliin valjaat. Kuorit prrunat veteen ja valmistat sen mitä ikinä valmistatkaan valmiiksi.Näin ehditte välipalan jälkeen hyvin ulos ja syötte klo 17. Jos mies on nälkäinen , niin napsauttaa systeemit lämpiämään kun tulee kotiin ja viikkaa vaikka niitä pyykkejä sillä aikaa kun ulkoilette. Vois se ruokakin maistua lapsille paremmin.
Jos ulkoilisit, niin oma unen laatusi voisi parantua niin ettei se olisi enää katkonaista. Ja sitten riittäisi ehkä määrällisesti vähemmän nukkumista.
Myös lasten ruokahalu voisi ulkoilemalla parantua.
Jonkun välipalan voisi nauttia myös ulkona. Se voisi olla lapsista hauskaa ja ruoka maistuisi paremmin.
Tsemppiä. Vaikuttaa että olet passiivisuuden kierteessä, josta on vaikeaa päästä pois.
Pienten kanssa kotona olo on oikeasti aikamoista säätämistä, jos meinaa mitään ehtiä. Kaikki vaatii ennakointia ja koko ajan pitää olla asialla. Koko ajan on kiire. Tai sitten voi laittaa plörinäksi kuten AP. Päivässä tehdään välttämättämät kotihommat ja syödään.
Meillä 1,5-vuotias ja 5-vuotias. Ulos lähdetään aamupalan jälkeen. Ruoka valmistellaan etukäteen joko edellisenä iltana tai aamulla niin että ulkoilun jälkeen on max vartissa ruoka valmista. Nuoremman päiväunien aikaan valmistelen iltaruokaa ja teen pieniä kotihommia. Välipalan jälkeen käydään ulkona, kirjastossa tms. Ja taas tullaan melkein valmiiseen pöytään.
Ehkä tottumiskysymys, mutta meillä lapset hyppii seinillä jos päivään ei kuulu virikkeitä kodin ulkopuolella.