Ahdistava riippuvaisuus miehestä

Olen huomannut lähiaikoina, että olen ripustautunut avopuolisooni, en siis mitenkään tarkoituksella, vaan ihan yhtäkkiä käynyt näin. En osaa oikein tehdä enää edes omia päätöksiäni ilman häntä, käymme kaikkialla lähes poikkeuksetta yhdessä ja huomaan vähän kuin "loukkaantuvani" hänen itsenäisistä päätöksistään ja menoista. Olen homannut myös ahdistuvani siitä, jos hän on liikenteessä ilman minua, joka varmaan johtuu luottamukseen jo hyvän aikaa sitten tulleesta säröstä ja siitä, että itselläni ei ole yhtä paljon menoa ja melskettä.

Tiivis yhdessäolo ei siis haittaa minua, nautin mieheni seurasta valtavasti, mutta eihän tuo nyt normaalia ole. Millähän sitä oppisi vaan olemaan? Korjaantuuko luottamus oikeasti ajan kanssa, vai olenko ikuisesti jotenkin epäileväinen? Ei huvita jankata miehelle jatkuvasti mitään epäluottamuslausettakaan, kun se vain loukkaa häntä ja syytä siihen ei ole.