Miesten halu osallistua perheen kuluihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan normaali tilanne ja kaikkein yleisin tilanne. Harvalla edes on varaa elättää koko perhettä. Äitiysloma ja siihen kenties muutama kuukausi hoitovapaata päälle on ihan riittävän pitkä aika pois töistä tulojen menetyksen suhteen. Muutenkin sitten tarvii jo tuulettumista.

Miten jollekin raha voi olla omaa lasta tärkeämpi :( Ei noin pieni kuulu vielä hoitoon...

No se asuntokin olisi ihan kiva maksaa ja on muitakin pakollisia kuluja. Joskus vain tilanne on valitettavasti se, että rahat eivät riitä.

Ongelma voi joskus olla tällainenkin. Kun ensimmäinen lapseni syntyi ex-vaimoni kanssa, jouduin olosuhteiden tähden tekemään todella huonopalkkaista hanttihommaa lapsen syntymän aikaan. Palkkani oli 1100e käteen kuukaudessa. Silloinen vaimoni meni lapsesta sekaisin, ja möykkäsi että hän hoitaa lasta vähintään 3 vuotta kotona, pidin minä siitä tai en. Sanoin naiselle että minun tämän hetkin palkalla ei tätä perhettä elätetä päivääkään, ja säästötkin riittävät juuri ja juuri äitiysloman ajan, ja sen jälkeen on laarin pohjatkin kaavittu. Äitiysloman jälkeen nainen ei mennyt töihin, ja minulle jäi vaihtoehto että joko minä velkaannun, tai sitten hän. Asioiden noin ollessa valinta oli helppo. Rouva velkaantui oikein rajusti, ja minä en, koska pystyin pitämään pienellä palkallani vain itseni pinnalla, en silloista vaimoani. Vaimoni oikein raivosi minulle että kuulemma jätin hänet rahallisesti yksin lapsen syntymän ja äitiysloman jälkeen. Näin tietysti pakon edessä teinkin, mutta omaa osuuttaan tapahtumaketjuun hän ei suostunut ikinä näkemään. Luottamus suhteessa oli tuhoutunut, ja eroonhan se myöhemmin johti, mutta ei se vika aina miehessä ole, jollei perhettä suostu elättämään.

Suomeen pitäisi saada perheverotus. Silloin olisi mahdollista elättää perhettä yhden ihmisen tuloilla, jos palkka olisi vähän kovempi. Siis niin, että 4500 €/kk tulot verotettaisiin niin kuin kyseessä olisi kahden ihmisen 2250 €/kk tulot.

Me keskustelimme näistä asioista jo ennen kuin aloimme seurustella ja haluni hoitaa lapsi kotona oli osasyy, miksi mies minusta ylipäätään kiinnostui. Meillä oli siis tässä kohtaa selkeä, yhteinen arvopohja ja alusta asti rahat on olleet yhteiset, vaikka mies on tienannut niistä valtaosan.

En muista että kertaakaan mies olisi valittanut lapseen menevästä rahasta. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla tuntemillani perheillä on yhteiset rahat, ei välttämättä yhteiset tilit, mutta ei kukaan "elätä" ketään, vaan eletään ja sen tililtä maksetaan kenen tilillä sattuu olemaan rahaa. Niin mun vanhemmat tekee, ja minä teen mieheni kanssa. Meillä menee jokatapauksessa joka penni eikä riitäkään, joten turhaahan siinä olisi kysellä kuka elättää. Kun multa loppuu rahat tililtä ja pitää ruokakauppaan mennä, niin kyllä siinä nälkä on miehelläkin, ja antaa korttinsa mulle mukaan, kun itse ei viitsi kauppaan lähteä, minä sille ostan kaiken kenkiä myöden.  

Muuten samaa mieltä, mutta tuo loppu hieman kummastutti. Eivätkö ole kyselleet kaupassa kortista? 

Ja miksi miehesi ei kykene ostamaan kenkiään?

Eikö tosiaan nämä asiat pitäisi selvittää ennen kun alkaa lapsia tekemään?Vai tuleeko oikeasti yllätyksenä?

Vierailija kirjoitti:

Suomeen pitäisi saada perheverotus. Silloin olisi mahdollista elättää perhettä yhden ihmisen tuloilla, jos palkka olisi vähän kovempi. Siis niin, että 4500 €/kk tulot verotettaisiin niin kuin kyseessä olisi kahden ihmisen 2250 €/kk tulot.

Itse olen kovapalkkainen viikko-viikkoäiti (brutto 6000 €/kuussa) ja moni kadehtii yh-korotustani lapsilisään (mitään elatusapuja en saa). Samalla eivät kuitenkaan ollenkaan huomioi sitä, että maksan veroja paljon enemmän kuin kaksi normituloista 3000 €/kuussa ansaitsevaa yhteensä, siinä ei yksi 50 €/kuussa tunnu missään.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kovapalkkainen viikko-viikkoäiti (brutto 6000 €/kuussa) ja moni kadehtii yh-korotustani lapsilisään (mitään elatusapuja en saa). Samalla eivät kuitenkaan ollenkaan huomioi sitä, että maksan veroja paljon enemmän kuin kaksi normituloista 3000 €/kuussa ansaitsevaa yhteensä, siinä ei yksi 50 €/kuussa tunnu missään.

Pienituloisilla on todella huono käsitys siitä, kuinka jyrkkä ansiotulojen proggressio Suomessa on. Tuo 6000€/kk kuulostaa monen korvissa valtavan suurelta palkalta, mutta jos perheessä on vain yksi tulonsaaja, niin ei siinä valtavaa lapsilaumaa elätetä ja ihmeellistä kulutusjuhlaa vietetä.

Mies77 kirjoitti:

Ongelma voi joskus olla tällainenkin. Kun ensimmäinen lapseni syntyi ex-vaimoni kanssa, jouduin olosuhteiden tähden tekemään todella huonopalkkaista hanttihommaa lapsen syntymän aikaan. Palkkani oli 1100e käteen kuukaudessa. Silloinen vaimoni meni lapsesta sekaisin, ja möykkäsi että hän hoitaa lasta vähintään 3 vuotta kotona, pidin minä siitä tai en. Sanoin naiselle että minun tämän hetkin palkalla ei tätä perhettä elätetä päivääkään, ja säästötkin riittävät juuri ja juuri äitiysloman ajan, ja sen jälkeen on laarin pohjatkin kaavittu. Äitiysloman jälkeen nainen ei mennyt töihin, ja minulle jäi vaihtoehto että joko minä velkaannun, tai sitten hän. Asioiden noin ollessa valinta oli helppo. Rouva velkaantui oikein rajusti, ja minä en, koska pystyin pitämään pienellä palkallani vain itseni pinnalla, en silloista vaimoani. Vaimoni oikein raivosi minulle että kuulemma jätin hänet rahallisesti yksin lapsen syntymän ja äitiysloman jälkeen. Näin tietysti pakon edessä teinkin, mutta omaa osuuttaan tapahtumaketjuun hän ei suostunut ikinä näkemään. Luottamus suhteessa oli tuhoutunut, ja eroonhan se myöhemmin johti, mutta ei se vika aina miehessä ole, jollei perhettä suostu elättämään.

Kuulostaa kyllä varsin yksipuoliselta näkökulmalta tilanteeseen. Mä olen ihan normaali, asiani hoitava nainen ja olen aina maksanut puolet perheen menoista, mutta mulle olisi ollut äärimmäisen traumaattista laittaa 10kk lapsi ulkopuoliseen hoitoon. Mua ihan fyysisesti sattui olla erossa vauvasta ja pikkutaaperosta, ja uskon, että jos lapsi olisi laitettu noin pienenä hoitoon niin se olisi vaikuttanut negatiivisesti suhteeseemme. Olisin itsekin ottanut mieluummin lainaa ja velkaantunut. Tiedän, että monet laittavat ihan vapaaehtoisesti lapsen noin pienenä hoitoon, mutta ei se tarkoita, että kaikkien pitäisi siihen kyetä.

Ettekö voineet laittaa asuntolainan maksua tauolle tai jos asuitte vuokralla, muuttaa väliaikaisesti halvempaan asuntoon? Tai sinä kotiin ja vaimo tienaamaan, jos hänellä olisi ollut mahdollisuus saada hiukan isompaa palkkaa? Kuulostaa siltä, että et edes yrittänyt ymmärtää vaimosi kokemusta ja näkökulmaa. Vaimosi halu olla vauvan kanssa/pitää vauva kotona on ihan yhtä arvokas kuin sinun halusi olla velkaantumatta. Jos olisit oikeasti välittänyt vaimostasi, niin olisit osallistunut tilanteen ratkaisuun etkä jättänyt häntä yksin. Kuulostaa tosi, tosi karulta, että annoit hänen yksin ottaa lainaa, koska hän halusi huolehtia yhteisestä lapsestanne parhaalla mahdollisella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kovapalkkainen viikko-viikkoäiti (brutto 6000 €/kuussa) ja moni kadehtii yh-korotustani lapsilisään (mitään elatusapuja en saa). Samalla eivät kuitenkaan ollenkaan huomioi sitä, että maksan veroja paljon enemmän kuin kaksi normituloista 3000 €/kuussa ansaitsevaa yhteensä, siinä ei yksi 50 €/kuussa tunnu missään.

Pienituloisilla on todella huono käsitys siitä, kuinka jyrkkä ansiotulojen proggressio Suomessa on. Tuo 6000€/kk kuulostaa monen korvissa valtavan suurelta palkalta, mutta jos perheessä on vain yksi tulonsaaja, niin ei siinä valtavaa lapsilaumaa elätetä ja ihmeellistä kulutusjuhlaa vietetä.

Kuitenkin pikkasen enemmän kuin 2000€/kk bruttopalkalla...

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Ongelma voi joskus olla tällainenkin. Kun ensimmäinen lapseni syntyi ex-vaimoni kanssa, jouduin olosuhteiden tähden tekemään todella huonopalkkaista hanttihommaa lapsen syntymän aikaan. Palkkani oli 1100e käteen kuukaudessa. Silloinen vaimoni meni lapsesta sekaisin, ja möykkäsi että hän hoitaa lasta vähintään 3 vuotta kotona, pidin minä siitä tai en. Sanoin naiselle että minun tämän hetkin palkalla ei tätä perhettä elätetä päivääkään, ja säästötkin riittävät juuri ja juuri äitiysloman ajan, ja sen jälkeen on laarin pohjatkin kaavittu. Äitiysloman jälkeen nainen ei mennyt töihin, ja minulle jäi vaihtoehto että joko minä velkaannun, tai sitten hän. Asioiden noin ollessa valinta oli helppo. Rouva velkaantui oikein rajusti, ja minä en, koska pystyin pitämään pienellä palkallani vain itseni pinnalla, en silloista vaimoani. Vaimoni oikein raivosi minulle että kuulemma jätin hänet rahallisesti yksin lapsen syntymän ja äitiysloman jälkeen. Näin tietysti pakon edessä teinkin, mutta omaa osuuttaan tapahtumaketjuun hän ei suostunut ikinä näkemään. Luottamus suhteessa oli tuhoutunut, ja eroonhan se myöhemmin johti, mutta ei se vika aina miehessä ole, jollei perhettä suostu elättämään.

Kuulostaa kyllä varsin yksipuoliselta näkökulmalta tilanteeseen. Mä olen ihan normaali, asiani hoitava nainen ja olen aina maksanut puolet perheen menoista, mutta mulle olisi ollut äärimmäisen traumaattista laittaa 10kk lapsi ulkopuoliseen hoitoon. Mua ihan fyysisesti sattui olla erossa vauvasta ja pikkutaaperosta, ja uskon, että jos lapsi olisi laitettu noin pienenä hoitoon niin se olisi vaikuttanut negatiivisesti suhteeseemme. Olisin itsekin ottanut mieluummin lainaa ja velkaantunut. Tiedän, että monet laittavat ihan vapaaehtoisesti lapsen noin pienenä hoitoon, mutta ei se tarkoita, että kaikkien pitäisi siihen kyetä.

Ettekö voineet laittaa asuntolainan maksua tauolle tai jos asuitte vuokralla, muuttaa väliaikaisesti halvempaan asuntoon? Tai sinä kotiin ja vaimo tienaamaan, jos hänellä olisi ollut mahdollisuus saada hiukan isompaa palkkaa? Kuulostaa siltä, että et edes yrittänyt ymmärtää vaimosi kokemusta ja näkökulmaa. Vaimosi halu olla vauvan kanssa/pitää vauva kotona on ihan yhtä arvokas kuin sinun halusi olla velkaantumatta. Jos olisit oikeasti välittänyt vaimostasi, niin olisit osallistunut tilanteen ratkaisuun etkä jättänyt häntä yksin. Kuulostaa tosi, tosi karulta, että annoit hänen yksin ottaa lainaa, koska hän halusi huolehtia yhteisestä lapsestanne parhaalla mahdollisella tavalla.

Selitetäänpä lisää. Asumiskuluissa ei pystynyt säästämään. Vaimo EI HALUNNUT LÄHTEÄ TÖIHIN, joten se ei ollut vaihtoehto, että minä olisin huonossa tilanteessani voinut jäädä kotiin. Yritin avata keskustelua moneen kertaan asiasta, mutta ex vaimoni totesi minulle päin naamaa, hoida itse rahaongelmasi, minä keskityn nyt vain tähän lapseen. Vastasin vaimolleni että nykyisessä tilanteessani en pysty elättämään perhettä yhtään pidempään kuin äitiysloman, ja sitten kaikki resurssit on syöty. Jos vaimolla kerran on niin suuri halu olla lapsen kanssa kotona, vaikka minkäänlaista taloudellista mahdollisuutta siihen ei ole, eikä suostu edes keskustelemaan vaihtoehdoista, alkaa miehellä olla mahdollisuudet melko vähissä. Silloin kun toinen ei neuvottele, pysyy tiukasti kannassaan, eikä päätöksiä tehdä yhdessä, minä en ryhdy syömävelkaa itselleni ottamaan! Ottakoon se syömävelan, joka ne päätöksetkin asian suhteen yksin tekee.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei lasta halunnut, mutta siihen kuitenkin taipui. Koska halusin lapsen yksin, siitä myös yksin vastasin.

Taidat olla tällaisen miehen pieni, pettynyt poika. Ei sitten jaksanut maksaa. Jos haukkuisitte yhdessä äiskää, niin saisit paistatella kymmenen minsaa iskän hyväksyvien kasvojen lämmössä. Sääli suomipoikaa.

Missä aikakaudella oikein elätte? Koko sana "elättäminen" on niin v..tun vastenmielinen! Miksi teitä naisia ja lapsia pitää elättää? Ettekö osaa ite elättää itteänne? 

Oon jaksanu aina ihmetellä tätä, että miehen pitäs elättää perhe. Sekö on kivaa olla synnytyskone ja sitten elää miehen siivellä? Eikö tuo ole noloa ja arvoa alentavaa touhua?

Myös nainen voi mennä töihin aika nopsaan vaikka lapsia onkin. Mutta tokihan se on paljon kivempaa olla kotona ja märistä palstalla kun mies ei elätä. Jännä miten se lapsi on aina naisilla tekosyy kaikkeen.

Täällähän on oikein miesten siivellä elävien naisten kokoontumis ketju :D

Meillä käytiin aika tiukka keskustelu siitä, kumpi saa jäädä kotiin ja kumpi menee töihin tienaamaan rahaa perheen käyttöön. Kumpikin halusi olla kotona ja viettää välivuotta töistä, kumpikaan ei halunnut kustantaa toiselle sitä, että saa nauttia elämästä miettimättä rahaa.

Lopulta kumpikin meni töihin ja lapsi hoitoon, koska ei voida olettaa, että perheen aikuiset eivät suostu yhdessä elättämään perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä käytiin aika tiukka keskustelu siitä, kumpi saa jäädä kotiin ja kumpi menee töihin tienaamaan rahaa perheen käyttöön. Kumpikin halusi olla kotona ja viettää välivuotta töistä, kumpikaan ei halunnut kustantaa toiselle sitä, että saa nauttia elämästä miettimättä rahaa.

Lopulta kumpikin meni töihin ja lapsi hoitoon, koska ei voida olettaa, että perheen aikuiset eivät suostu yhdessä elättämään perhettä.

En tarkoita ilkeillä, olen utelias: miksi päädyitte tähän ratkaisuun, jos alkuperäisenä tavoitteena oli se, että lapsi saa olla kotona toisen vanhemman kanssa? Jos jompikumpi olisi antanut periksi, lapsi olisi voittanut ja toinen vanhemmista olisi voittanut, kun taas nyt kaikki hävisivät?

Vierailija kirjoitti:

Missä aikakaudella oikein elätte? Koko sana "elättäminen" on niin v..tun vastenmielinen! Miksi teitä naisia ja lapsia pitää elättää? Ettekö osaa ite elättää itteänne? 

Oon jaksanu aina ihmetellä tätä, että miehen pitäs elättää perhe. Sekö on kivaa olla synnytyskone ja sitten elää miehen siivellä? Eikö tuo ole noloa ja arvoa alentavaa touhua?

Myös nainen voi mennä töihin aika nopsaan vaikka lapsia onkin. Mutta tokihan se on paljon kivempaa olla kotona ja märistä palstalla kun mies ei elätä. Jännä miten se lapsi on aina naisilla tekosyy kaikkeen.

Täällähän on oikein miesten siivellä elävien naisten kokoontumis ketju :D

 

Mitä tarkoitat termillä "aika nopsaan"? Minkä ikäisen vauvan sinä laittaisit hoitoon? Kai sinäkin ymmärrät, että yleensä on kyse lapsen parhaasta. Kovasti allergisen tai vaikeaa astmaa sairastavalle lapselle on vaikea löytää hoitopaikkaa.