Lue keskustelun säännöt.
Hei, te joilla on 9-10v lapsi. Kuinka avoimesti lapsenne juttelee teille? Apua kaivataan!
11.07.2008 |
Kertooko itse huolistaan ja muutenkin asioistaan?
Meillä on esikoistyttö 9v ja hän on niin sulkeutunut, että välillä pelkään hänen puolestaan. En tiedä kuinka paljon normaalisti tuon ikäiset tytöt juttelevat esim. äitinsä kanssa pahaa mieltä tuottavista asioista. Vai juttelevatko ollenkaan?
Kun tämä meidän tyttö ei kerro mitään. Hän kerää suututtavia asioita sisäänsä ja äyskii ja kiukuttelee koko perheelle, kunnes tilanne on sellainen, että on niin äkeä ja paiskoo tavaroita ja puhuu huutaen, suuttuu kaikille kaikesta yms. että aikuinen "pakottaa" kertomaan mikä oikeasti on. Ensin ei ole mikään, kunhan vanhemmat vaan on niin ilkeitä ja kauheita hänelle. Lypsämällä ja kyselemällä, mitä hän inhoaa yli kaiken, lopulta selviää joitakin ärsytyksen syitä esim. vuorokauden takaa. Joku pikku juttu, joska häntä ottaa päähän ja sen jälkeen hän on kerännyt kaikki vähänkin ärsyttävät asiat sisäänsä ja on raivoa täynnä.
Kuulostaako yhtään normaalilta? Vai onko meidän tyttö vaan niin sulkeutunut ja outo? Pelkään vaan, että kun ikää tulee enemmän ja tulee oikeita huolia, isompia murheita eikä pysty kertomaan niistä edes äidilleen, niin mitä sitten käy?
Miten tukea lasta puhumaan? Jos esim. yritän koulupäivästä kysyä jotain, en saa vastauksia. Tyttö melkein suuttuu ja ei halua puhua. Mutta jos en koskaan kysy mitään, en myöskään omaehtoisesti häneltä koskaan kuule yhtäkään asiaa.
Kommentit (7)
ja vaikeaa on juttelu... On kyllä aina ollut sellainen, että mököttää hiljaa sen sijaan, että sanoisi suoraan mikä mättää. Samoin loukkaantuu vähästä eikä sitten kerro, mistä on kyse vaan mököttää vaan hiljaa.
Vaikeista asioista poika kertoo yleensä vain minulle ja vasta tivaamisen jälkeen. tosin tivatessa saa olla tosi tarkkana, ettei suututa poikaa... Usein mieltä painavat asiat tulee esiin illalla kun menen sanomaan hyvää yötä ja halimaan. Silloinkin poika saattaa vaan ähistä pitkään ennen kuin saa sanottua mistä loppujen lopuksi on kyse.
Ymmärrän huolesi. Muakin pelottaa, että saammeko varsmasti tietää jos jotain on oikeasti vialla. Ja entäs jos/kun tulee asioita, jotka olisi helpompi puhua "miesten kesken" - kun poika ei isälleen halua paljastaa mitään ongelmiaan. Ei ole vinkkejä siis antaa, muuta kuin tuo hyvän yön hetki, kuten edelliselläkin vastaajalla. Joskus olen saanut pojan avutumaan myös päiväsaikaan menemällä hänen huoneeseensa ja varaamalla runsaasti aikaa juttelulle - mutta useinkaan se ei onnistu kun pikkuveli kiljuu vieressä ja on kaikki ne kotihommatkin hoidettavana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä esikoinen ei ole oikeastaan koskaan kertonut oma-aloitteisesti yhtään mistään. Kaksi muuta tyttöä kertovat ainakin vielä ihan kaiken.
Esikoisen kanssa ei auta kuin odottaa sopivaa hetkeä. Puhumaan ei voi ketään pakottaa.
Nämä jo vähän helpottavat oloa, kun kuulee että ei kaikki muutkaan lapset niin avoimesti puhu.
-ap
Pyri viettämään aikaa lapsesi kanssa mahd. paljon ja siis jutelkaa muustakin kun niistä vaikeista. Kun juttelemisen ilmapiiri on olemassa, lapsen helpompi avautua muutenkin. Juuri esim. tuo sängyn laidalla istuminen. Meillä vietetään paljon aikaa keittiössä, jossa lapset tekevät läksyjä, piirtelevät, istuskelevat, lukevat akkaria tms. ja aikuiset puuhastelevat omiaan. Tässä usein tulee ikään kuin ohimennen rupateltua kaikkea.
ehkä jutteleminen sujuisi siinä sivussa? Yhdessä shoppailu, kävelylenkki, metsäretki tms, niin että on jotein muutakin oheistoimintaa, helpottaavarmasti alkuun pääsyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
monesti illalla nukkumaanmenon aikaan poika juttelee paivan tapahtumista ja huolenaiheistaan jos istun pojan sangyn laidalle ja silittelen tms. ehka sama toimisi teillakin.
kiva kuulla lisää kokemuskia tai vinkkejä! -ap