Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Argghhhh! Mikä ihme tuota mitään miestä vaivaa?

Vierailija
14.11.2017 |

Sunnuntai aamun aloitti tuumaamalla, että pitäiskö mulle antaa turpaan, kun olin sammuttanut herätyskellon. Tuumasin siihen, että sinäpä mukavasti aloitit päivän. Sen jälkeen ilkeili muutakin ja lopetti puhumisen.

Ei ilmoita mihin lähtee , painuu vaan nyrpeänä ulos. Tänä aamuna ilmoitti, että tulee takaisin tai sitten ei. Sen verran olen saanut irti, että ei kuulemma ole mitään ongelmaa, mutta ei ole mitään puhuttavaakaan minulle. Kohtelee mua kuin ilmaa.

Ymmärrän, että miehellä on tällä hetkellä työstressiä ja minäkin olen ollut turhautunut tilanteeseen ja omiin stressin aiheisiini. Mutta oikeuttaako se tuollaiseen käytökseen?

Kommentit (26)

Vierailija
21/26 |
14.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Taidat olla niin läheisriippuvainen nainen että siedät minkälaista kohtelua tahansa tuollaiselta äijältä! Vähän itsekunnioitusta ja arvostusta itseä kohtaan , minä heittäisin tuollaisen äijän pihalle ! Mikään pakko ei ole tuollaista katella eikä pimpsaa antaa! Vai onko niin että pelkäät ettet muualta miestä saa?? !  Näitä viesti ketjuja lukiessa olen tajunnut miten onnelilsta on asua ja elää yksin itsenäisenä naisena :) Ei ole mitään äijän kölvänöitä naama norsun vitulla vieres vinkumassa!!

Eipä ole mikään pakko katsella, ei tosiaankaan. Yleensä haluan vaan selvittää asiat loppuun asti. Ehkä mä sit olen läheisriippuvainen, mutta monen vuoden yhdessäolon jälkeen, tuntuisi pahalta vaan häipyä ja jättää asiat selvittämättä.

Ehkäpä pitäisi ottaa oppia sinulta.

Vierailija
22/26 |
14.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sunnuntai (ja muutkin päivät) on aina parasta aloittaa sanomalla naiselle: "Vedänkö turpaan!", ja sitten voi vetää lystikkään ilmeen naamalle ja jatkaa yleistä toimintaa.

Kun "mitään mies" nukkuu, pieraise sen kasvoille. Alkaa "mitään mieskin" tajuamaan. 

No oikeessa oot siinä, että mies pitää tuollaisia turpaan antamis juttuja huumorina. Minä koen asian jonain muuna kuin hauskana.

Siis miten kukaan pitäis tuommoista huumorina? Aivan sama kun vitsailisin myrkyttäväni ruuan joku päivä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/26 |
14.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sunnuntai (ja muutkin päivät) on aina parasta aloittaa sanomalla naiselle: "Vedänkö turpaan!", ja sitten voi vetää lystikkään ilmeen naamalle ja jatkaa yleistä toimintaa.

Kun "mitään mies" nukkuu, pieraise sen kasvoille. Alkaa "mitään mieskin" tajuamaan. 

No oikeessa oot siinä, että mies pitää tuollaisia turpaan antamis juttuja huumorina. Minä koen asian jonain muuna kuin hauskana.

Siis miten kukaan pitäis tuommoista huumorina? Aivan sama kun vitsailisin myrkyttäväni ruuan joku päivä.

Sillä on erikoinen huumorintaju, omien sanojensa mukaan.

Vierailija
24/26 |
14.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse kokeilisin seuraavaa: lähde ite samanlaiselle iltamenoille ilmoittamatta, kyllä se perään soittaa jos on kiinnostunut ja kysyy missä olet. Jos ei, niin siitä vois sitten vetää johtopäätökset. Karmeeta kielenkäyttöä muutenkin, ei tollasta tarvii katella mutta jos rakastat puolisoasi niin ota toi sama asenne itse ja kato huomaatko eroa miehen käytöksessä.

Vierailija
25/26 |
14.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuli nyt mieleen, että sillon sunnuntaiaamuna mies sanoi kaiken muun ilkeilyn lisäksi, että mulle pitäis antaa opetus. Jospa tää on nyt sitä? Se kostaa mulle jotain. En kyllä tiedä mitä, mutta ei tästä muuta oo oppinu kuin sen, että alan oikeasti olla ihan kypsä. -ap

Vierailija
26/26 |
14.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Sunnuntai aamun aloitti tuumaamalla, että pitäiskö mulle antaa turpaan, kun olin sammuttanut herätyskellon. Tuumasin siihen, että sinäpä mukavasti aloitit päivän. Sen jälkeen ilkeili muutakin ja lopetti puhumisen.

Ei ilmoita mihin lähtee , painuu vaan nyrpeänä ulos. Tänä aamuna ilmoitti, että tulee takaisin tai sitten ei. Sen verran olen saanut irti, että ei kuulemma ole mitään ongelmaa, mutta ei ole mitään puhuttavaakaan minulle. Kohtelee mua kuin ilmaa.

Ymmärrän, että miehellä on tällä hetkellä työstressiä ja minäkin olen ollut turhautunut tilanteeseen ja omiin stressin aiheisiini. Mutta oikeuttaako se tuollaiseen käytökseen?

Hei, ei tossa välttämättä ole mitään dramaattista. Parisuhteessa vaan saattaa tulla kausia, jolloin yksinkertaisesti toisen naama ärsyttää ja sen toisen kaikki pienimmätkin ärsytykset saat isot mittasuhteet. Kyllästyminen toiseen, omat stressit siihen päälle, muuta ei tartte. Voi mennä piankin ohi. Anna olla omissa oloissaan ja mennä ja mököttää.