Että mä olen idiootti. Kaveri teki oharit...taas, eikä edes viitsinyt mitään ilmoittaa.

Taas? Olet kovapäinen kun et kerrasta viisastunut.

Niin no jos kaverisi ei kärsi muistisairaudesta tai unohtelulle ole todella hyvää syytä niin aika kertovaahan tuo on..

Minä haluaisin uskoa ystävistäni hyvää, mutta turhaahan tuo tuntuu olevan. Ap

Onko kaverisi narsisti tai divergoitunut skitsoidi transnainen?

Täällä palstalla me ollaan hyviä narsistin tunnistajia! Oma narsuseulani on päällä 22 tuntia vuorokaudessa.

Oletko varma että ystävä on todellinen, eikä mielikuvituksen tuotetta?

Kyllä hän ihan todellinen on. Pari kertaa ollaan kahville onnistuttu saman pöydän viereen pääsemään. Soitellaan ja hän hyvinkin ahkerasti pitää yhteyttä, mutta ei vaan onnistu pitämään sovitusta kiinni. Minä odottelen kärsivällisesti, että jospa hän muuttuisi, mutta eipä taida niin ikinä tehdä. Ap

Fool me once, shame on you.

Fool me twice, shame on me.

Eli pitäisikö sinun jo oppia, millainen ystäväsi oikein on?

Nyt kuitenkin päätin, että se on loppu nyt. Tai sitten alan itse tehdä samaa katoamistemppua. Saapahan maistaa omaa lääkettään. Ap

Ärsyttäväähän tuo on. Jotkut on tuollaisia, että unohtavat tai "unohtavat" kaikki sovitut menonsa. Monesti kaikkien pitää kävellä just heidän pillinsä mukaan, mutta oma käytös voi olla jotain ihan muuta. Silloin se on ärsyttävä tapa, josta pitäisi tehdä selväksi ettei sellainen käy tai ystävyys loppuu. Jos tuollainen käytös on vain sinulle tai muutamalle kohdistettua niin kaveruuttasi tuskin kaivataan.

Oli syy tällä kertaa mikä tahansa, niin minua ei enää kiinnosta. En edes kysele perään. Antaa olla.  Jos ottaa yhteyttä, en enää vastaa ja jos vastaankin, niin kerron suoraan, että tämä oli tässä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän ihan todellinen on. Pari kertaa ollaan kahville onnistuttu saman pöydän viereen pääsemään. Soitellaan ja hän hyvinkin ahkerasti pitää yhteyttä, mutta ei vaan onnistu pitämään sovitusta kiinni. Minä odottelen kärsivällisesti, että jospa hän muuttuisi, mutta eipä taida niin ikinä tehdä. Ap

Jos vielä sovitte tapaamisia, niin kannattaa tehdä ne sellaiseen paikkaan, missä muutenkin olisit. Esimerkiksi sopikaa, että käytte kahvilla/lounaalla sen välissä kun kiertelet kaupoissa. Sinä sitten shoppailet rauhassa ja odotat, että kaveri ajan X sisällä saapuu paikalle. Jos hän ei saavu, käyt itseksesi syömässä ja jatkat ilman tapaamista.  Vastaavasti jos olette menossa jonnekin, valitkaa tilaisuus niin että viihdyt siellä yksinkin, jos kaveri ei saavu paikalle.

Mä en vaan jaksa tuollaista. Kaveri voi olla vaikka miten ihana ihminen vaan, kuten entinen kaverini, mutta jos ei mikään pysy päässä ja toisten huomioonottaminen on mahdotonta, niin antaa olla. Jos sattumalta nähdään, niin voin vaihtaa kuulumiset, mutta mitään en enää sovi tai luota että puhuttu pidettäisiin. Jos hän sanoo, että nähdäänkö joskus, vastaan että ok, laita viestiä niin sovitaan tarkemmin. Koskaan ei viestiä tule, koska kaveri on oppinut siihen, että muut aina hoitavat ja huolehtivat kaiken hänen puolestaan, hän joko ilmestyy paikalle tai ei ilmesty. Sanouduin irti tuollaisesta ja nyt seuraan vain vierestä kun ne jotka vielä eivät ole oppineet, manaavat tuon naisen tyhjäpäisyyttä. Ja silti odottelevat kahvilassa, josko nyt olisi se yksi kerta kymmenestä kun hän ilmestyykin paikalle ja vielä niin, että ei ole kahta tuntia myöhässä.

No niin. Nyt tuli kaverilta viesti "ne kahvit sitten peruuntu". Vastasin vaan, että "huomasin", enkä muuta. Enkä aiokaan muuta enää vastata. Ap

Minulla on yksi kamu jonka kanssa treffailuun joskus tyylillä: soittele jos olet maisemissa, hengaan kaupungilla nyt pari tuntia. Jos ei soita niin ok, jos soittaa niin ok. Olisin kaupungilla kuitenkin.

Lopeta vastaamasta sen viesteihin. Sähän olet ihan talutusnuorassa. 

Vierailija kirjoitti:

Lopeta vastaamasta sen viesteihin. Sähän olet ihan talutusnuorassa. 

Minusta tuo ap:n "huomasin kommentti" on hyvä. Neutraali toteamus, joka jättää kaiken ihan auki ja kaverin tyhjän päälle. 

Tuskin tätä "kaveria" kiinnostaa ap:n vastaamiset tai vastaamatta jättämiset. Elämä pyörii varmasti vain oman navan ympärillä.

Normaali ihminen ja ystävä ilmoittaa heti jos tulee joku este ja pahoittelee tilannetta ja usein vielä hyvittelee asiaa seuraavalla kerralla eli tarjoaa vaikka pullakahvit.

Jotkut vaan ovat tuollaisia tuuliviirejä. Parhaiten on auttanut se, että alat itse toimia samalla tavalla. Vastaat yhteydenottoihin viiveellä ja välillä voit "unohtaa" vastata. Muutaman kerran voit viime tipassa ilmoittaa, että nyt ei sovikaan. Tai jos tulee myöhemmin pahoitteleva viesti, niin vastaat, että " lähdin jo muualle". Näin ihminen ehkä herää siihen, ettei olekaan maailman napa. Tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin uskoa ystävistäni hyvää, mutta turhaahan tuo tuntuu olevan. Ap

Minäkin halusin uskoa kavereista aina pelkkää hyvää..nyt olen ennenaikaisella mielenterveyseläkkeellä, kärsin traumaperäisestä stressihäiriöstä. Monenlaista väkivaltaa siedin, ja vain koska ajattelin ettei pahaa tapahdu jos minä en tee mitään.

Kiusaajatyyppiset ihmiset ei reagoi mitenkään kun pitää riippuvaisuuttasi itsestäänselvänä.

Mutta jos lopetat kaiken yhteydenpidon, jo vain s^^tana säikähtää ja kiinnostuu, että oletkos löytänyt jotain kivaa mistä hän ei tiedä. Lopeta kaikenlainen yhteydenpito. Hän saattaa havahtua kun et enää kaipaa häntä. Joten sinun ei tarvitse kaivata häntä enää milloinkaan. Löydät kyllä uusia kavereita.

Mutta suurin virhe on siis nähdä hyvyyttä siellä missä sitä ei ole.

Mulla oli tällainen kaveri. Jos tapaaminen onnistui, tuli aina reilusti myöhässä. Iso osa sovituista tapaamisista meni ohi koska hän teki joko oharit eikä ilmoittanut mitään edes jälkeen päin tai sitten laittoi pari minsaa ennen sovittua aikaa ettei pääse (joo ihan kun se olisi auttanut mitään, itse olin jo perillä).

Sanoin asiasta monta kertaa, ei vaikutusta, ei edes noteerannut sanomaani. Lopulta nostin kunnolla kissan pöydälle. Kaveri sanoi että hän nyt vain on tällainen ja tosiystävät kyllä hyväksyy hänet sellaisena kuin hän on.

No ei olla enää kavereita.