Miten kasvatetaan täysin ulkonäkökeskeiset ihmiset?
Mietin usein, mistä näitä enemmissä määrin yleistyviä ulkonäön viilajia tulee ja millaiset vanhemmat ja kotiolot heillä on? Jos itse olisin parikymppisenä tuhlannut kaiken energiani ja rahani naamaani ja vartalooni, ja sipsutellut lapsuudenkotiini lisäkehiukset ja -ripset hulmuten, suu tötteröllä, jopa paidan alta pallot pullottaen, olisi mut viimeistään siellä palautettu maanpinnalle. No, itse olenkin maalta ja täytyy sanoa etten taida täällä tunteakaan ketään sellaista. Ja siksipä kyselenkin. Olisin nimittäin kyllä hämmästynyt, jopa pettynyt jos omasta lapsestani kasvaisi erittäin turhamainen. Meillä raha, aika ja viitseliäisyys kulutetaan ainakin vielä aivan muuhun. Kasvatetaanko jossain perheissä lapset vartavasten arvottamaan elämä ulkonäön perusteella? Onko se tosiaan ok, että hädintuskin täysikäinen (suht hyvännäköinen) ottaa täytettä ja menee leikkauksiin, koska muuten elämä on pilalla?
Kommentit (18)
Mielestäni kuvasit ihmisen, jolla on suuria ongelmia oman ulkonäkönsä kanssa.
Minä arvostan ja ihailen kauniita ihmisiä, mutta en näe aihetta ongelmallisena. Jokaisella meistä on tietty käsitys siitä, mikä on kaunista. Minun kauniini ei välttämättä ole sinun mielestäsi kaunis.
Pidän myös kauniista maalauksista, upeasta oopperamusiikista jne.
Kasvoin perheessä, jossa minua vietiin taidenäyttelyihin, teatteriin, oopperaan ja museoihin.
Meidän suvussa ei ole pidetty silikoneja, hiusten värjäämistä, runsasta meikkaamista ja jatkuvaa muodin perässä vaatteiden yms shoppailua mitenkään ulkonäköä kohentavina seikkoina. Päinvastoin, luotamme olevamme A-luokkaa ilman noita. Nuo osoittavat vain itsetunnon puutetta tai tarvetta korjailla, jota meillä ei siis ole. Tuollaiset ihmiset, jotka muokkaavat vähän kaikkea itsessään, ovat mielestämme hukassa olevia.
Olemme aina korostaneet luontaista kauneuttamme, luonnollisia piirteitä korostavaa meikkiä, naisellisia kampauksia ilman liikaa kemikaali kuormaa ja miehillä muotoiltua partaa. Pidämme yllä hyvää kuntoa ja pysyttäydymme normaalissa painossa.
Meillä puhutaan paljon ulkonäöstä ja sitä arvostellaan, mutta yhtä paljon puhutaan älykkyydestä. Kukaan meistä ei ole "susiruma" tai "tyhmä", joten puhuminen ei loukkaa ketään. Mallikelpoisiakin olisi, mutta kauneuskilpailuihin emme lähde, vaan ihmettelemme, miten sinne eksyy niin helposti voitettavia vielä 10 parhaan joukkoonkin! Raha ei korvaa mallina olon menetyksiä meille. Hyvät koulutukset. Itsepäiset luonteet. Tehdään mitä tahdotaan. Välillä uraa ja välillä nautitaan hedelmistä, joita on saatu talteen hyvällä elämän hallinnalla.
Meitä on noin 100. Puolisoiden geenit on haettu aina sopivan etäisyyden päästä ja vihreää oksaa on jouduttu etsimään uusilta paikkakunnilta, kun emme ole tahtoneet ryhtyä hallinnoimaan mitään pienempiä paikkojakaan, niinkuin jotkut suvut tekevät...
Tuskin kukaan nyt varta vasten kasvattaa lastaan silikoneja ja tekoripsiä ja -hiuksia ihannoivaksi. Jos tällainen itsensä muokkaaminen menee liiallisuuksiin, niin taustalla on usein muitakin ongelmia ja omaan kehonkuvaansa liittyvää pulmaa. Joskus psyykkiset ongelmat voivat näyttäytyä pakonomaisena ulkonäön tarkkailuna, muokkaamisena ja kohentamisena. Tätä ei yhtään helpota se, että markkinatalous ottaa kaiken ilon irti epävarmoista ihmisistä ja myyvät heille mielikuvaa täydellistä ihmisistä. Tällaisen voi välttää parhaiten hyväksymällä lapsen sellaisena kuin hän on ja rakastamalla häntä omana itsenään ja kasvattamalla tälle rautaisen itsetunnon. :) Sitten lapsi ei niin helposti ole vietävissä ja pystyy suhtautumaan myöhemmin aikuisena kriittisemmin ylimeneviin kauneusihanteisiin, eikä määrittele omaa tai muiden kelpaavuutta ja hyvyyttä ulkonäön ja pinnallisten asioiden perusteella.
Jos puhutaan aidosti kauniista ulkonaöstä siis sellaisesta hyvin laitetusta, niin sehän vaatii todella hyvää makua. Täytyy nähdä mikä sopii ja mikä näyttää hyvältä. Kaikki eivät siihen pysty.
Väite: helpoin tapa kasvattaa ulkonäkökeskeinen lapsi on pukea lapsi aina muita huonommin, leikata tytön hiukset lyhyiksi, jättää kivat pinnit ostamatta ja huolehtia, että vaatteet ovat mahdollisimman ruman väriset.
Sitten nojaatte taaksepäin ja katsotte mitä tapahtuu kun teini rupeaa saamaan omaa rahaa.
Lisäys. Olemme ulkonäkökeskeisiä ihmisiä, mutta ei siinä kaikki;) Meidät on kasvatettu ottamaan vastaan myös älyllisiä haasteita.
3.
Ei kai nyt kaikkia ole erityisesti kasvatettu ulkonäkökeskeiseksi. Ihmisissä vain on monenlaisia kusipäitä syntymästään saakka.
Perheen keskelläkö lapsi koko elämänsä elää. Mitään vaikutteita ei ole saatavilla?
Ei kavereita?
Ei lehtiä?
Ei telkkaria?
Ei peiliä?
Ulkonäköä ja halua laittautua ei kasvateta. Sorry.
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa ei ole pidetty silikoneja, hiusten värjäämistä, runsasta meikkaamista ja jatkuvaa muodin perässä vaatteiden yms shoppailua mitenkään ulkonäköä kohentavina seikkoina. Päinvastoin, luotamme olevamme A-luokkaa ilman noita. Nuo osoittavat vain itsetunnon puutetta tai tarvetta korjailla, jota meillä ei siis ole. Tuollaiset ihmiset, jotka muokkaavat vähän kaikkea itsessään, ovat mielestämme hukassa olevia.
Olemme aina korostaneet luontaista kauneuttamme, luonnollisia piirteitä korostavaa meikkiä, naisellisia kampauksia ilman liikaa kemikaali kuormaa ja miehillä muotoiltua partaa. Pidämme yllä hyvää kuntoa ja pysyttäydymme normaalissa painossa.
Meillä puhutaan paljon ulkonäöstä ja sitä arvostellaan, mutta yhtä paljon puhutaan älykkyydestä. Kukaan meistä ei ole "susiruma" tai "tyhmä", joten puhuminen ei loukkaa ketään. Mallikelpoisiakin olisi, mutta kauneuskilpailuihin emme lähde, vaan ihmettelemme, miten sinne eksyy niin helposti voitettavia vielä 10 parhaan joukkoonkin! Raha ei korvaa mallina olon menetyksiä meille. Hyvät koulutukset. Itsepäiset luonteet. Tehdään mitä tahdotaan. Välillä uraa ja välillä nautitaan hedelmistä, joita on saatu talteen hyvällä elämän hallinnalla.
Meitä on noin 100. Puolisoiden geenit on haettu aina sopivan etäisyyden päästä ja vihreää oksaa on jouduttu etsimään uusilta paikkakunnilta, kun emme ole tahtoneet ryhtyä hallinnoimaan mitään pienempiä paikkojakaan, niinkuin jotkut suvut tekevät...
Ja vielä mitä! HÄH HÄH HÄH HÄH HÄÄÄÄÄÄÄÄÄH...
Onko ulkonäkökeskeinen aina paha? Edesmennyt äitini oli jonkunsortin vaatehullu, teetti itselleen paljon vaatteita ompelijalla, kävi usein kampaajalla, tykkäsi hajuvesistä. Silti hän harrasti myös laajasti kulttuuria ja oli tosi herttainen ihminen. Myöskin nuoruuden paraa kaveri oli ns.meikkipossu, hänkin oli tosi hauska ja kultainen. Molemmat nämä ihmiset ovat aika epävarmoja itsestään. Toisaalta tyylijutut toi heille paljon iloa, sisustivat jne. Mutta että paljon laittautuva olisi automaattisesti bitch tai tyhjäpää on mielestäni väärä näkemys.
Vierailija kirjoitti:
Lisäys. Olemme ulkonäkökeskeisiä ihmisiä, mutta ei siinä kaikki;) Meidät on kasvatettu ottamaan vastaan myös älyllisiä haasteita.
3.
Ei ole kovin kaksinen haaste olla kirjoittamatta älyttömyyksiä tänne.
Vierailija kirjoitti:
Perheen keskelläkö lapsi koko elämänsä elää. Mitään vaikutteita ei ole saatavilla?
Ei kavereita?
Ei lehtiä?
Ei telkkaria?
Ei peiliä?
Ulkonäköä ja halua laittautua ei kasvateta. Sorry.
Aika usein tätä näkee tuossa aikuisuuden ja nuoruuden kynnyksellä eli omilleen muutosta ei ole kauaa aikaa. Eli jonkinlaista "tukea" kotoa on saatu toiminnalle. Jostain se rahakin tulee. Mutta kuten moni on todennut, ehkä se on pääasiassa epävarmuutta ja sehän kyllä periytyykin.
Vierailija kirjoitti:
Onko ulkonäkökeskeinen aina paha? Edesmennyt äitini oli jonkunsortin vaatehullu, teetti itselleen paljon vaatteita ompelijalla, kävi usein kampaajalla, tykkäsi hajuvesistä. Silti hän harrasti myös laajasti kulttuuria ja oli tosi herttainen ihminen. Myöskin nuoruuden paraa kaveri oli ns.meikkipossu, hänkin oli tosi hauska ja kultainen. Molemmat nämä ihmiset ovat aika epävarmoja itsestään. Toisaalta tyylijutut toi heille paljon iloa, sisustivat jne. Mutta että paljon laittautuva olisi automaattisesti bitch tai tyhjäpää on mielestäni väärä näkemys.
Tyylikkäästi ja hyvin pukeutuvaa ja laittautuvaa ihmistä ei oikein voi sanoa ulkonäkökeskeiseksi.
Sellaista ihmistä tänä päivänä kovin harvoin enää näkee.
Kiva kirjoittaa provoavasti, mutta silti asiaa!
3.
Vierailija kirjoitti:
Onko ulkonäkökeskeinen aina paha? Edesmennyt äitini oli jonkunsortin vaatehullu, teetti itselleen paljon vaatteita ompelijalla, kävi usein kampaajalla, tykkäsi hajuvesistä. Silti hän harrasti myös laajasti kulttuuria ja oli tosi herttainen ihminen. Myöskin nuoruuden paraa kaveri oli ns.meikkipossu, hänkin oli tosi hauska ja kultainen. Molemmat nämä ihmiset ovat aika epävarmoja itsestään. Toisaalta tyylijutut toi heille paljon iloa, sisustivat jne. Mutta että paljon laittautuva olisi automaattisesti bitch tai tyhjäpää on mielestäni väärä näkemys.
Kauneus ja laittautuminen on ihan ok. Ehkäpä juuri tarkoitankin niitä joille kaikki on pintaa, esim rumempien kanssa ei liikuta ja shoppaillaan ulosotonkin uhalla jne. Tulee vaan joskus mieleen että mistä näitä tulee, mutta eipä siitä nyt tällä erää sen enempää.
Mut kun noi pinnalliset ihmiset hyväksyvät vain kaltaistensa seuran! Onneksi sukulaiseni eivät ole yhtä pinnallisia, vaan kauneus kumpuaa syvemmältä!
3.
Vierailija kirjoitti:
Kysy Miisan äidiltä.
Niinpä. Mutta kun en tunne.
Esimerkkejä on siis tositeevee pullollaan.