Lue keskustelun säännöt.
KääK! Olenko tulossa hulluksi.
-Vierailija
14.11.2017 |
Pohjustan tätä juttua kertomalla itsestäni pohjatiedot, jotka luultavasti vaikuttavat asiaan.
Olen pitkässä parisuhteessa (yli 20v) elävä reilu nelikymppinen nainen. Lapsia on.
Kuukautiskierto on lyhentynyt ja seksi vahvasti mielessä päivittäin. Mielialanvaihteluja on ja saan itseni suututettua vaikka ajatuksen voimalla. Epäilen siis, että nyt olotilaani vaikuttaa esivaihdevuosioireet. Olen työelämässä ja harrastuksia on. Mielenterveystaustaa ei ole. Olen siis fyysisesti ja psyykkisesti terve.
Nyt tulee tämän hulluin asia. Olen alkanut epäilemään, että aviomieheni on bi-seksuaali tai vastaavaa. Syitä tähän on, että hän puhuu tästä ystävästään paljon, reissuaa hänen kanssaan paljon, kerran huomasin hänen siivoavan kotiamme, kun tämä mies oli tulossa kylään.
Samaan aikaan kun mieheni on "rakentanut" ystävyyttä tämän miehen kanssa. Meillä on viilentynyt välit.
Sanotaan etten ole aiemmin ollut mustasukkainen. Ja miehellä on näitä viikonloppuharraste reissuja ollut noin sata sinä aikana kun olemme eläneet lapsiperheenä.
Onko kenelläkään ollut koskaan samanlaisia ajatuksia mielessä? Mitä minun pitäisi tehdä? Pitäisikö varata keskusteluaikaa esim. pariterapeutille tai psykiatrille. Asia minua kovasti ahdistaa ja näitä tämän parin yhteisiä harrastereissuja on vaikea kestää.
Avioliitto ei ole aina ollut helppo ja joskus ajattelinkin ottavani eron kun lapset teini-ikään saatu kasvatettua. Voiko olla etsin näin hyväksyttävää syytä tehdä lopullinen eropäätös. Hyvä mies hän on kuitenkin ollut omalla menevällä tavallaan. "Oikeaa" syytä erolle ei siis ole.
Kommentit (10)
Eikö kenelläkään ole ollut samanlaisia ajatuksia tullut vastaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa tämä aloitus olla niin pimeä, ettei kukaan vaivaudu edes kommentoimaan.
No, tavallaan kai hyvä juttu! Vaihdevuodet pistää mielikuvituksen laukkaamaan. Pitää vaimentaa nämä epäilykset ja olla tyytyväinen miehen läheisestä ihmissuhteesta..
onko tällä miehesi kaverilla perhettä? Tai edes naisystävää?
Kun itse tulin ensi kertaa äidiksi, olin kovasti yksin. Sitten löysin toisen äidin ja kai sitä tunnetta voisi sanoa rakastumiseksi.
Aamuisin puistoonlähdöstä tuli mukava asia, jo kaukaa kuikuilin että joko tämä toinen on paikalla - ja jos ei ollut niin odotin, kunnes hän tuli. Tunne oli ilmeisen molemminpuolinen, mutta siinä ei ollut seksuaalista vetoa, mutta hän tuli elämässäni sellaiseen tilanteeseen että täytti sen tyhjyyden mistä olin kärsinyt.
Ja olen siis omasta mielestäni täyshetero.
Voi olla, että miehesi on löytänyt jotain mielekästä elämäänsä. Sen ei tarvitse olla huono asia. Eikä sekään, että välillä tuntuu etäiseltä, kunhan joku yhteys säilyy.
Tsemppiä ja kokeile itsekin, olisiko elämällä jotain uutta tarjottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksesta! Mieheni on luonteeltaan todella sosiaalinen ja tarvitsee paljon toisten ihmisten seuraa ja hyväksyntää.
Hänellä on elämän aikana ollut useampia läheisiä suhteita miesystäviin. Jollakin tapaa aina yksi miessuhde on ollut ylitse muiden. Erään miesystävän kanssa hänellä meni totaalisesti sukset ristiin ja tämä suhde päättyi dramaattisissa merkeissä. Eivätkä ole ymmärtääkseni pitäneet yhteyttä sen koommin.
Kai se pitää nyt odottaa, että jos kyseessä hetero rakastuminen niin se menisi ohi tai ainakin tasoittuisi. Niin, että hän käyttäisi aikaansa ja resurssejaan myös vaimoon.
Pelkään vaan, että ajaudumme avioeroon, jos matkustelu ja reissaaminen jatkuu miesystävän kanssa samaan tahtiin kuin tähänkin asti. Hän siis reissaa tämän miesystävän kanssa enemmän kuin minun kanssa. Olenko kohtuuton, jos vaadin, että me pariskunta reissaisimme vähintään saman verran yhdessä?
I
Edellinen siis AP.
Ja haluaisin lisää kommentteja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo on. En tiedä, kuinka läheiset välit heillä on.
Ap
up