Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen onnellinen, kun mieheni jaksoi sen pikku lapsi ja, eikä lähtenyt litomaan
14.11.2017 |
Olen onnenpekka ja onnellinen. Miehekseni sattui sellainen mies, joka kanta vastuun. Tosi kovilla on ollut masennuksen ja kiukuttelun ja pienten lasten kanssa. Ei seksiä silloin irronnut irronnut, kun olin niin poikki ja itseni kanssa vaikeaa j maan kehon ja oman pään ja öitiyden.
Pari kertaa lähti mitään sanomatta miettimään asioit, kun ei halunnut loukata, sanoa asioita, joita katuisi. Oli autossa nukkunut ja pohtinut. Ei vaan jaksanut äreää vaimoa.
Tällä hetkellä lapset on isompia ja olen töissä ja olen saanut itseäni koottua kasaan. Pitkään se vie, jos on omia sykeröitä ja muutenkin.
Että kiitos niille kumppaneille, jotka jaksatte.. Te näette.
Patistatkaa puolisoita terapiaan. Teidän ei itse tarvitse jaksaa kaikkea kantaa. Jutelkaa oma taakkaanne pienemmäksi. Hoitakaa itseänne ja hoitaka perhettä...puolisoa ja lapsia.. Jättämisellä älkää uhkailko. Se on vihon viimeinen asia, mitä masentuneelle kannattaa tehdä...silloin kun se masentunut ja uupunut heittää, että hannki itsellesi parempi/ ota ero...silloin on. Niiiiin epätoivoinen olo, että siihen ei ole kuin sitkeä oleminen ja tuki oikea..
Se joka tapauksessa menee vuorovedolla tämä perhe-elämä. Välill se heikko onkin vahva.
Jos rakkautta on ollut, niin se kyllä löytyy taas. Pitää arki van jaksaa painaa.
Kiitollinen olen. Voimia kaikille.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda sukupuolet vaan tuosta ja katsopa miten suhtaudutaan sitten... Ei mitään tasa-arvoa ole olemassakaan.
No kuka tätäkään aloitusta nyt arvostaa! Jos kumppanin hakuehtoihin ei laittanut, että luovuttaa vauvavuonna, niin mies toimi kuten pitikin! En arvosta. Sen sijaan tappaisin jos kusettais mua. Mun mies siis.
"Luovuttaa"?! Eli onko niin, et miehen pitää kestää mitä vaan tai se on luovuttamista? Miksei naisilta vaadita samaa? Miksi naiset oikein kannustavat toisia eroamaan sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on joku herttainen kommentoija jolla toivottavasti ei ole aselupaa. Mistä moinen viha ja katkeruus?
Lue se seuraava kommentti. Heitä haukutaan, jotka ei tuohon miehinä (tai naisina) kykene, vaikka haluaisivatkin. Ei se, joka kykenee sellainen omaa ansiotaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda sukupuolet vaan tuosta ja katsopa miten suhtaudutaan sitten... Ei mitään tasa-arvoa ole olemassakaan.
No kuka tätäkään aloitusta nyt arvostaa! Jos kumppanin hakuehtoihin ei laittanut, että luovuttaa vauvavuonna, niin mies toimi kuten pitikin! En arvosta. Sen sijaan tappaisin jos kusettais mua. Mun mies siis.
"Luovuttaa"?! Eli onko niin, et miehen pitää kestää mitä vaan tai se on luovuttamista? Miksei naisilta vaadita samaa? Miksi naiset oikein kannustavat toisia eroamaan sitten?
Kyllä vaadin samaa naisilta. Miten usein nainen on luovuttanut ja mies hoitaa lapset ja kaiken?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkin elää sitkeässä myytti siitä, et vain naista pitää tukea ja ymmärtää. Moni nainen suorastaan ärsyyntyy siitä, että pitäis suhtautua mieheen myötätuntoisesti.
Siinä vaan on se äitiys...se van on sellainen asia, joka ei mene kaikilla liihoitellen onnesta vaikka olisi onnellinen. Se myllertää koko ihmisen, jos siellä taustalla on vaikka mitä....
Silloin, kun nainen on pienten lasten ja vauvojen äiti, iin silloin se nainen saattaa olla väsynein koko elämänsä aikana. Haluaa olla hyvä äiti, mutta muistaako ja pystyykö huolehtimaan itsestään. Silloin sen puolison rooli on TOSI TÄRKEÄ....silloin vaan pitää jaksaaa.Saattaa tulla niitäkin aikoja, kun toinen on heikoilla ja sitä miestä se nainen tukee.
Pienten lasten kanssa ja synnyttänyt nainen. Se vaan on niin. Silloin sitä miestä eneiten tarvitaan kantajaksi ja tukijaksi ja lasten isäksi ja puolisoksi. Silloin mitataan se miehen kantti ja vaikka mitä. Siitä kiitos niille, jotka ON.
ap
Ja mitä tarkoitat pystyykö huolehtimaan nainen itsestään? Millä lailla? Miehesikö sinusta huolehtikin, kun et itse pystynyt? Vai kehutko siitä, että katsoi sinua vaikket mielistele häntä miellyttämällä ja huolehtimalla itsesi häntä varten seksikkään näköiseksi ja haluttavaksi, että jaksaa elää parisuhteessa? Apua.
En ehkä ymmärrä pointtiasi, mutta mieheni toisiaankin jaksoi kantaa ja kantoi minua jaa perhettämme silloin, kun itse en jaksanut. Siitä olen kiitollinen, että hän on sellainen kuin on.
On meillä ollut sekin aika, kun minä olin se jonka oli jaksettava. Silloin, kun on toinen heikoilla, niin sitä kannetaan eikä jätetä. Pointtini on ehkäpä sinnikkyyden puolesta huuto.
ApNiin no se on tietenkin hienoa. Mutta miehelläsi vain sattui olemaan tarvittavat henkiset työkalut siihen, miksi niistä pitää kiittää? Jos jollakulla ei ole, niin hän ei voi samaa tehdä, vaikka haluaisikin pitää perheen kasassa, ja sellaisia sitten haukutaan. Vaikka se, jolla on, ei tee mitään omaa ansiotaan.
Kyllä mä luulen, että tuossa on omalla asenteella ollut leijonanosa mukana -ja siihen voi jokainen itse vaikuttaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda sukupuolet vaan tuosta ja katsopa miten suhtaudutaan sitten... Ei mitään tasa-arvoa ole olemassakaan.
No kuka tätäkään aloitusta nyt arvostaa! Jos kumppanin hakuehtoihin ei laittanut, että luovuttaa vauvavuonna, niin mies toimi kuten pitikin! En arvosta. Sen sijaan tappaisin jos kusettais mua. Mun mies siis.
"Luovuttaa"?! Eli onko niin, et miehen pitää kestää mitä vaan tai se on luovuttamista? Miksei naisilta vaadita samaa? Miksi naiset oikein kannustavat toisia eroamaan sitten?
Kyllä vaadin samaa naisilta. Miten usein nainen on luovuttanut ja mies hoitaa lapset ja kaiken?
No eihän ero tarkoita et "toinen hoitaa kaiken"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkin elää sitkeässä myytti siitä, et vain naista pitää tukea ja ymmärtää. Moni nainen suorastaan ärsyyntyy siitä, että pitäis suhtautua mieheen myötätuntoisesti.
Järkyttävää. Miksi ihmeessä kiittelet ap miestäsi? Loppupeleissä itse olet hänet valinnut, ja asetitko hakuehdoiksi pettävän ja vauvavuonna luovuttavan sian? Jos et, niin miehesi ei ole tehnyt mitään ihmeellistä.
No, sinä et ole nähnyt tätä meidän juttua. Että mielestäni mieheni kyllä on tehnyt ihmeellistä. Omasta mielestään on tehnyt sen minkä kuuluukin.
Siksi kirjoitin, koska täällä nniiin moni mies on jättänyt tai jättämässä sen äreen eukon ja pienet lapset ja kiittelee, miten nyt/sitten hyvin jaksaa olla etä-isä.
Haluan kiittää niitä, jotka jäävät siihen perheeseen omaan paikkaansa.
Haluan avata silmiä juuri tuolle sinunkin esiin tuomalle asialle...että se asia ON se perhe ja yhteinen juttu.Miten se on yhteinen juttu, jos sinä vain väsyt? Ei se ole yhteinen juttu, jos mies kanta taakan, vaan miehen juttu vain.
Valot päälle! Etkö osaa ajatella ite, että kllä siellä on kaksi väsnttä.. a jat te le.
Pikkulapsiaika on vielä nykyäänkin aika, jolloin miehen täytyy sietää ja venyä vaikka miten ettei vaan olisi pahaakin pahempi luovuttaja. Kun äiti saa riehua ja sekoilla ja toimia miten vaan mielivaltaisesti. Kun tuo vaihe on ohi äidit eivät edes muista siitä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkin elää sitkeässä myytti siitä, et vain naista pitää tukea ja ymmärtää. Moni nainen suorastaan ärsyyntyy siitä, että pitäis suhtautua mieheen myötätuntoisesti.
Siinä vaan on se äitiys...se van on sellainen asia, joka ei mene kaikilla liihoitellen onnesta vaikka olisi onnellinen. Se myllertää koko ihmisen, jos siellä taustalla on vaikka mitä....
Silloin, kun nainen on pienten lasten ja vauvojen äiti, iin silloin se nainen saattaa olla väsynein koko elämänsä aikana. Haluaa olla hyvä äiti, mutta muistaako ja pystyykö huolehtimaan itsestään. Silloin sen puolison rooli on TOSI TÄRKEÄ....silloin vaan pitää jaksaaa.Saattaa tulla niitäkin aikoja, kun toinen on heikoilla ja sitä miestä se nainen tukee.
Pienten lasten kanssa ja synnyttänyt nainen. Se vaan on niin. Silloin sitä miestä eneiten tarvitaan kantajaksi ja tukijaksi ja lasten isäksi ja puolisoksi. Silloin mitataan se miehen kantti ja vaikka mitä. Siitä kiitos niille, jotka ON.
ap
Ja mitä tarkoitat pystyykö huolehtimaan nainen itsestään? Millä lailla? Miehesikö sinusta huolehtikin, kun et itse pystynyt? Vai kehutko siitä, että katsoi sinua vaikket mielistele häntä miellyttämällä ja huolehtimalla itsesi häntä varten seksikkään näköiseksi ja haluttavaksi, että jaksaa elää parisuhteessa? Apua.
En ehkä ymmärrä pointtiasi, mutta mieheni toisiaankin jaksoi kantaa ja kantoi minua jaa perhettämme silloin, kun itse en jaksanut. Siitä olen kiitollinen, että hän on sellainen kuin on.
On meillä ollut sekin aika, kun minä olin se jonka oli jaksettava. Silloin, kun on toinen heikoilla, niin sitä kannetaan eikä jätetä. Pointtini on ehkäpä sinnikkyyden puolesta huuto.
ApNiin no se on tietenkin hienoa. Mutta miehelläsi vain sattui olemaan tarvittavat henkiset työkalut siihen, miksi niistä pitää kiittää? Jos jollakulla ei ole, niin hän ei voi samaa tehdä, vaikka haluaisikin pitää perheen kasassa, ja sellaisia sitten haukutaan. Vaikka se, jolla on, ei tee mitään omaa ansiotaan.
Kyllä mä luulen, että tuossa on omalla asenteella ollut leijonanosa mukana -ja siihen voi jokainen itse vaikuttaa
Ei se asenne mitään pelasta, jos ei muuten kykene kestämään tilanteita. Usko pois, mä tiedän. Ei todellakaan. Henkistä kanttia ja kykyä se vaatii myös, ei millään asenteella saada sellaista aikaan. Halu auttaa on se asenne, mutta jos ei itse kestä, niin mitä se auttaa ja mihin se riittää? Moni on sillälailla rikottu lapsina. Sä et tiedä mitään. Kukaan, jotka haastavissa parisuhteissa pärjää ei ole pärjääjä siinä omaa ansiotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkin elää sitkeässä myytti siitä, et vain naista pitää tukea ja ymmärtää. Moni nainen suorastaan ärsyyntyy siitä, että pitäis suhtautua mieheen myötätuntoisesti.
Järkyttävää. Miksi ihmeessä kiittelet ap miestäsi? Loppupeleissä itse olet hänet valinnut, ja asetitko hakuehdoiksi pettävän ja vauvavuonna luovuttavan sian? Jos et, niin miehesi ei ole tehnyt mitään ihmeellistä.
No, sinä et ole nähnyt tätä meidän juttua. Että mielestäni mieheni kyllä on tehnyt ihmeellistä. Omasta mielestään on tehnyt sen minkä kuuluukin.
Siksi kirjoitin, koska täällä nniiin moni mies on jättänyt tai jättämässä sen äreen eukon ja pienet lapset ja kiittelee, miten nyt/sitten hyvin jaksaa olla etä-isä.
Haluan kiittää niitä, jotka jäävät siihen perheeseen omaan paikkaansa.
Haluan avata silmiä juuri tuolle sinunkin esiin tuomalle asialle...että se asia ON se perhe ja yhteinen juttu.Miten se on yhteinen juttu, jos sinä vain väsyt? Ei se ole yhteinen juttu, jos mies kanta taakan, vaan miehen juttu vain.
Valot päälle! Etkö osaa ajatella ite, että kllä siellä on kaksi väsnttä.. a jat te le.
Kun nainen väsyy -> molempien asia, molempien panostusta vaaditaan
Kun mies väsyy -> miehen syytä, ei yritä tarpeeksi, jssap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiaika on vielä nykyäänkin aika, jolloin miehen täytyy sietää ja venyä vaikka miten ettei vaan olisi pahaakin pahempi luovuttaja. Kun äiti saa riehua ja sekoilla ja toimia miten vaan mielivaltaisesti. Kun tuo vaihe on ohi äidit eivät edes muista siitä mitään.
Ei saa. Silloin jos äiti sekoilee niin mies voi ottaa lapset ja sanoa äidille, että painu vittuun. Miehillä ei vain ola kanttia tehdä niin. Toisaalta säälivät naisia. Turha sitä naisille on itkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on joku herttainen kommentoija jolla toivottavasti ei ole aselupaa. Mistä moinen viha ja katkeruus?
Lue se seuraava kommentti. Heitä haukutaan, jotka ei tuohon miehinä (tai naisina) kykene, vaikka haluaisivatkin. Ei se, joka kykenee sellainen omaa ansiotaan ole.
Täh? Nuo lauseet eivät aukea minulle, ehkä katkeruustasoni on liian alhainen? Ajattelin, että tässä olisi mukava ketju lukea kahvin ohessa mutta löysihän tännekin tiensä mielensäpahoittajat. Miltä tuntuu elää kun näkee kaikessa vain sen nurjan puolen? Ei paljon kykene elämästä nauttimaan? Mutta ap, hienoa kun olet kiitollinen, kantakaa toistenne kuormia, näinhän meitä neuvotaan. Ja toinen vanha fraasi: hyvä tulee takaisin, se on erityisen totta parisuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda sukupuolet vaan tuosta ja katsopa miten suhtaudutaan sitten... Ei mitään tasa-arvoa ole olemassakaan.
No kuka tätäkään aloitusta nyt arvostaa! Jos kumppanin hakuehtoihin ei laittanut, että luovuttaa vauvavuonna, niin mies toimi kuten pitikin! En arvosta. Sen sijaan tappaisin jos kusettais mua. Mun mies siis.
"Luovuttaa"?! Eli onko niin, et miehen pitää kestää mitä vaan tai se on luovuttamista? Miksei naisilta vaadita samaa? Miksi naiset oikein kannustavat toisia eroamaan sitten?
Kyllä vaadin samaa naisilta. Miten usein nainen on luovuttanut ja mies hoitaa lapset ja kaiken?
No eihän ero tarkoita et "toinen hoitaa kaiken"
No mitä kiittämistä siinä on, jos toinen tekee OSANSA?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkin elää sitkeässä myytti siitä, et vain naista pitää tukea ja ymmärtää. Moni nainen suorastaan ärsyyntyy siitä, että pitäis suhtautua mieheen myötätuntoisesti.
Siinä vaan on se äitiys...se van on sellainen asia, joka ei mene kaikilla liihoitellen onnesta vaikka olisi onnellinen. Se myllertää koko ihmisen, jos siellä taustalla on vaikka mitä....
Silloin, kun nainen on pienten lasten ja vauvojen äiti, iin silloin se nainen saattaa olla väsynein koko elämänsä aikana. Haluaa olla hyvä äiti, mutta muistaako ja pystyykö huolehtimaan itsestään. Silloin sen puolison rooli on TOSI TÄRKEÄ....silloin vaan pitää jaksaaa.Saattaa tulla niitäkin aikoja, kun toinen on heikoilla ja sitä miestä se nainen tukee.
Pienten lasten kanssa ja synnyttänyt nainen. Se vaan on niin. Silloin sitä miestä eneiten tarvitaan kantajaksi ja tukijaksi ja lasten isäksi ja puolisoksi. Silloin mitataan se miehen kantti ja vaikka mitä. Siitä kiitos niille, jotka ON.
ap
Ja mitä tarkoitat pystyykö huolehtimaan nainen itsestään? Millä lailla? Miehesikö sinusta huolehtikin, kun et itse pystynyt? Vai kehutko siitä, että katsoi sinua vaikket mielistele häntä miellyttämällä ja huolehtimalla itsesi häntä varten seksikkään näköiseksi ja haluttavaksi, että jaksaa elää parisuhteessa? Apua.
En ehkä ymmärrä pointtiasi, mutta mieheni toisiaankin jaksoi kantaa ja kantoi minua jaa perhettämme silloin, kun itse en jaksanut. Siitä olen kiitollinen, että hän on sellainen kuin on.
On meillä ollut sekin aika, kun minä olin se jonka oli jaksettava. Silloin, kun on toinen heikoilla, niin sitä kannetaan eikä jätetä. Pointtini on ehkäpä sinnikkyyden puolesta huuto.
ApNiin no se on tietenkin hienoa. Mutta miehelläsi vain sattui olemaan tarvittavat henkiset työkalut siihen, miksi niistä pitää kiittää? Jos jollakulla ei ole, niin hän ei voi samaa tehdä, vaikka haluaisikin pitää perheen kasassa, ja sellaisia sitten haukutaan. Vaikka se, jolla on, ei tee mitään omaa ansiotaan.
Kyllä mä luulen, että tuossa on omalla asenteella ollut leijonanosa mukana -ja siihen voi jokainen itse vaikuttaa
Ei se asenne mitään pelasta, jos ei muuten kykene kestämään tilanteita. Usko pois, mä tiedän. Ei todellakaan. Henkistä kanttia ja kykyä se vaatii myös, ei millään asenteella saada sellaista aikaan. Halu auttaa on se asenne, mutta jos ei itse kestä, niin mitä se auttaa ja mihin se riittää? Moni on sillälailla rikottu lapsina. Sä et tiedä mitään. Kukaan, jotka haastavissa parisuhteissa pärjää ei ole pärjääjä siinä omaa ansiotaan.
:D no nyt tulee niin paksua ku olla voi.. onnea sullekin elämään! Sitä tulet tarvitsemaan kun mihinkään et voi itse vaikuttaa.
Kyllä me olemme nimenomaan valinneet tehdä töitä tämän suhteen eteen ja meidän suhde on meidän omien valintojen ja tekojen ansiosta sitä mitä se nykyään on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on joku herttainen kommentoija jolla toivottavasti ei ole aselupaa. Mistä moinen viha ja katkeruus?
Lue se seuraava kommentti. Heitä haukutaan, jotka ei tuohon miehinä (tai naisina) kykene, vaikka haluaisivatkin. Ei se, joka kykenee sellainen omaa ansiotaan ole.
Täh? Nuo lauseet eivät aukea minulle, ehkä katkeruustasoni on liian alhainen? Ajattelin, että tässä olisi mukava ketju lukea kahvin ohessa mutta löysihän tännekin tiensä mielensäpahoittajat. Miltä tuntuu elää kun näkee kaikessa vain sen nurjan puolen? Ei paljon kykene elämästä nauttimaan? Mutta ap, hienoa kun olet kiitollinen, kantakaa toistenne kuormia, näinhän meitä neuvotaan. Ja toinen vanha fraasi: hyvä tulee takaisin, se on erityisen totta parisuhteissa.
Ei se hyvä edes tule takaisin. Tuossakin mallissa se uhrautuja saatetaan jättää toisen takia.
Vierailija kirjoitti:
Ja ole huoleti ap, miehesi voi lähteä myöhemminkin. Ilmeisesti siitäkään et voisi syyttää?
Toki voi. Voithan sinäkin.
Puhuin siitä asiasta, että kun on HAASTEVAA.....
Mutta ei se haittaa jos et tajua. Maalaile sinä vaan piruja seinille.
Minulla on omani.. Sinulla on omasi.
🤗👍🍀♥️♥️♥️♥️♥️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkin elää sitkeässä myytti siitä, et vain naista pitää tukea ja ymmärtää. Moni nainen suorastaan ärsyyntyy siitä, että pitäis suhtautua mieheen myötätuntoisesti.
Siinä vaan on se äitiys...se van on sellainen asia, joka ei mene kaikilla liihoitellen onnesta vaikka olisi onnellinen. Se myllertää koko ihmisen, jos siellä taustalla on vaikka mitä....
Silloin, kun nainen on pienten lasten ja vauvojen äiti, iin silloin se nainen saattaa olla väsynein koko elämänsä aikana. Haluaa olla hyvä äiti, mutta muistaako ja pystyykö huolehtimaan itsestään. Silloin sen puolison rooli on TOSI TÄRKEÄ....silloin vaan pitää jaksaaa.Saattaa tulla niitäkin aikoja, kun toinen on heikoilla ja sitä miestä se nainen tukee.
Pienten lasten kanssa ja synnyttänyt nainen. Se vaan on niin. Silloin sitä miestä eneiten tarvitaan kantajaksi ja tukijaksi ja lasten isäksi ja puolisoksi. Silloin mitataan se miehen kantti ja vaikka mitä. Siitä kiitos niille, jotka ON.
ap
Ja mitä tarkoitat pystyykö huolehtimaan nainen itsestään? Millä lailla? Miehesikö sinusta huolehtikin, kun et itse pystynyt? Vai kehutko siitä, että katsoi sinua vaikket mielistele häntä miellyttämällä ja huolehtimalla itsesi häntä varten seksikkään näköiseksi ja haluttavaksi, että jaksaa elää parisuhteessa? Apua.
En ehkä ymmärrä pointtiasi, mutta mieheni toisiaankin jaksoi kantaa ja kantoi minua jaa perhettämme silloin, kun itse en jaksanut. Siitä olen kiitollinen, että hän on sellainen kuin on.
On meillä ollut sekin aika, kun minä olin se jonka oli jaksettava. Silloin, kun on toinen heikoilla, niin sitä kannetaan eikä jätetä. Pointtini on ehkäpä sinnikkyyden puolesta huuto.
ApNiin no se on tietenkin hienoa. Mutta miehelläsi vain sattui olemaan tarvittavat henkiset työkalut siihen, miksi niistä pitää kiittää? Jos jollakulla ei ole, niin hän ei voi samaa tehdä, vaikka haluaisikin pitää perheen kasassa, ja sellaisia sitten haukutaan. Vaikka se, jolla on, ei tee mitään omaa ansiotaan.
Kyllä mä luulen, että tuossa on omalla asenteella ollut leijonanosa mukana -ja siihen voi jokainen itse vaikuttaa
Ei se asenne mitään pelasta, jos ei muuten kykene kestämään tilanteita. Usko pois, mä tiedän. Ei todellakaan. Henkistä kanttia ja kykyä se vaatii myös, ei millään asenteella saada sellaista aikaan. Halu auttaa on se asenne, mutta jos ei itse kestä, niin mitä se auttaa ja mihin se riittää? Moni on sillälailla rikottu lapsina. Sä et tiedä mitään. Kukaan, jotka haastavissa parisuhteissa pärjää ei ole pärjääjä siinä omaa ansiotaan.
:D no nyt tulee niin paksua ku olla voi.. onnea sullekin elämään! Sitä tulet tarvitsemaan kun mihinkään et voi itse vaikuttaa.
Kyllä me olemme nimenomaan valinneet tehdä töitä tämän suhteen eteen ja meidän suhde on meidän omien valintojen ja tekojen ansiosta sitä mitä se nykyään on.
Hauku sä vain ihminen, joka ei ole saanut vaikuttaa kasvatukseensa. Ja joka on vaurioittanut. Ja kuvittele, että sä olet sun omilla ansioillas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda sukupuolet vaan tuosta ja katsopa miten suhtaudutaan sitten... Ei mitään tasa-arvoa ole olemassakaan.
No kuka tätäkään aloitusta nyt arvostaa! Jos kumppanin hakuehtoihin ei laittanut, että luovuttaa vauvavuonna, niin mies toimi kuten pitikin! En arvosta. Sen sijaan tappaisin jos kusettais mua. Mun mies siis.
"Luovuttaa"?! Eli onko niin, et miehen pitää kestää mitä vaan tai se on luovuttamista? Miksei naisilta vaadita samaa? Miksi naiset oikein kannustavat toisia eroamaan sitten?
Kyllä vaadin samaa naisilta. Miten usein nainen on luovuttanut ja mies hoitaa lapset ja kaiken?
No eihän ero tarkoita et "toinen hoitaa kaiken"
No mitä kiittämistä siinä on, jos toinen tekee OSANSA?
Kiittämistä on siinä, ettei jättänyt. mikä (herra ties olis täällä monen mielestään enemmän ku ok, jos sukupuolet olis toisinpäin!)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ole huoleti ap, miehesi voi lähteä myöhemminkin. Ilmeisesti siitäkään et voisi syyttää?
Toki voi. Voithan sinäkin.
Puhuin siitä asiasta, että kun on HAASTEVAA.....
Mutta ei se haittaa jos et tajua. Maalaile sinä vaan piruja seinille.
Minulla on omani.. Sinulla on omasi.
🤗👍🍀♥️♥️♥️♥️♥️
Muista sinäkin, että sillä miehelläkin voi olla joskus haastavaa ja silloin ei ole sun tehtävä arvioida onko kyseessä ihan eri asia tai onko edes oikeesti haastavaa...
Kukin vuorollaan. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkin elää sitkeässä myytti siitä, et vain naista pitää tukea ja ymmärtää. Moni nainen suorastaan ärsyyntyy siitä, että pitäis suhtautua mieheen myötätuntoisesti.
Siinä vaan on se äitiys...se van on sellainen asia, joka ei mene kaikilla liihoitellen onnesta vaikka olisi onnellinen. Se myllertää koko ihmisen, jos siellä taustalla on vaikka mitä....
Silloin, kun nainen on pienten lasten ja vauvojen äiti, iin silloin se nainen saattaa olla väsynein koko elämänsä aikana. Haluaa olla hyvä äiti, mutta muistaako ja pystyykö huolehtimaan itsestään. Silloin sen puolison rooli on TOSI TÄRKEÄ....silloin vaan pitää jaksaaa.Saattaa tulla niitäkin aikoja, kun toinen on heikoilla ja sitä miestä se nainen tukee.
Pienten lasten kanssa ja synnyttänyt nainen. Se vaan on niin. Silloin sitä miestä eneiten tarvitaan kantajaksi ja tukijaksi ja lasten isäksi ja puolisoksi. Silloin mitataan se miehen kantti ja vaikka mitä. Siitä kiitos niille, jotka ON.
ap
Ja mitä tarkoitat pystyykö huolehtimaan nainen itsestään? Millä lailla? Miehesikö sinusta huolehtikin, kun et itse pystynyt? Vai kehutko siitä, että katsoi sinua vaikket mielistele häntä miellyttämällä ja huolehtimalla itsesi häntä varten seksikkään näköiseksi ja haluttavaksi, että jaksaa elää parisuhteessa? Apua.
En ehkä ymmärrä pointtiasi, mutta mieheni toisiaankin jaksoi kantaa ja kantoi minua jaa perhettämme silloin, kun itse en jaksanut. Siitä olen kiitollinen, että hän on sellainen kuin on.
On meillä ollut sekin aika, kun minä olin se jonka oli jaksettava. Silloin, kun on toinen heikoilla, niin sitä kannetaan eikä jätetä. Pointtini on ehkäpä sinnikkyyden puolesta huuto.
ApNiin no se on tietenkin hienoa. Mutta miehelläsi vain sattui olemaan tarvittavat henkiset työkalut siihen, miksi niistä pitää kiittää? Jos jollakulla ei ole, niin hän ei voi samaa tehdä, vaikka haluaisikin pitää perheen kasassa, ja sellaisia sitten haukutaan. Vaikka se, jolla on, ei tee mitään omaa ansiotaan.
Kyllä mä luulen, että tuossa on omalla asenteella ollut leijonanosa mukana -ja siihen voi jokainen itse vaikuttaa
Ei se asenne mitään pelasta, jos ei muuten kykene kestämään tilanteita. Usko pois, mä tiedän. Ei todellakaan. Henkistä kanttia ja kykyä se vaatii myös, ei millään asenteella saada sellaista aikaan. Halu auttaa on se asenne, mutta jos ei itse kestä, niin mitä se auttaa ja mihin se riittää? Moni on sillälailla rikottu lapsina. Sä et tiedä mitään. Kukaan, jotka haastavissa parisuhteissa pärjää ei ole pärjääjä siinä omaa ansiotaan.
:D no nyt tulee niin paksua ku olla voi.. onnea sullekin elämään! Sitä tulet tarvitsemaan kun mihinkään et voi itse vaikuttaa.
Kyllä me olemme nimenomaan valinneet tehdä töitä tämän suhteen eteen ja meidän suhde on meidän omien valintojen ja tekojen ansiosta sitä mitä se nykyään on.
Turha kuvitella, että sä olet voinut noinkin paljon vaikuttaa elämääsi omaa ansiotasi. Sä olet iha muiden armosta sellainen, että voit, pystyt ja osaat vaikuttaa elämässäsi.
Alue: Aihe vapaa
Apuva! Kohta se vauva-aika helvetti taas alkaa..4. Kertaa. Pakkohan se on ollut jaksaa, sen verran kauhiasti niitä pirpanoitaan rakastaa. Vaimosta on välillä vaikea sanoa samoin, hänestä tulee ns mammazilla joka kerralla.