Kiitä äitiäsi jos isäsi on sinut hyljännyt.
Kommentit (10)
80% eroista naisten alullepanemia.
Kiitä typeryydestäsi vanhempiasi, koska geenit vaikuttavat.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on isän vika.
A man's gotta do what a man's gotta do!
Jos en olisi eronnut, olisimme kuolleet lapseni kanssa. Pelastin meidät.
Entäs ne isät, jotka ei tunnusta isyyttään eivätkä halua olla siittämisen jälkeen missään tekemisissä jälkikasvunsa tai tämän äidin kanssa? Onko sekin äidin vika? On varmaan, kun ei pitänyt ehkäisystä huolta tai jopa jalkojaan visusti ristissä.
Isäni on ihan omasta halustaan pysynyt poissa elämästäni. Itsekäs paska!
Vierailija kirjoitti:
Entäs ne isät, jotka ei tunnusta isyyttään eivätkä halua olla siittämisen jälkeen missään tekemisissä jälkikasvunsa tai tämän äidin kanssa? Onko sekin äidin vika? On varmaan, kun ei pitänyt ehkäisystä huolta tai jopa jalkojaan visusti ristissä.
No heiiii, palstan oraakkelien mielestä se on takuulla äidin vika! Äidin olisi pitänyt katsoa siihen kristallipalloon! Ja sukupuolisen himon tunteminen, aijai se on varattu ainoastaan vain näille kunnollisille tantoille AVIOliittoihin, joissa kaikki on kunnollista ja siistiä .Isä, äiti, 1-2 lasta, koira, auto, omakotitalo arvoalueella, mökki...näääs näille!
Tulee mieleen eräs elokuva, olikohan siinä Nicole Kidman pääosassa? Pitääkin etsiä...
Minut tuomittiin avioerossa isälle, halusi vain voittaa äidin oikeudenkäynnissä. Ei sitten toki huolinut minua vaan päädyin mummolle imeväisikäisenä.
Isää näin aikuisena kerran jolloin ilmoitti että ei ole isäni.
Mutta hyvin mummo minut kasvatti.
Äitiä näin toki useammin.
Mitenhän tuon nyt tiivistäisi. No joka tapauksessa vanhempani eivät olleet edes kihloissa, kun äitini tuli raskaaksi. Isäni haihtui takavasemmalle ja jätti tyttöystävän huolehtimaan hommasta yksin tai no, olihan vanhemmat tukena. Äiti oli äkkijyrkkä luonteeltaan ja päätti, ettei halua olla isän kanssa missään tekemisissä. Kerran isä oli tullut lastaan katsomaan. Olisi kuulemma halunnut keskustella vastuunjaosta, mutta hänet heitettiin ulos. Lasta ei tietenkään tunnustettu eikä isän nimeä merkitty mihinkään papereihin. Enkä tavannut miestä koskaan, nimenkin sain selville vasta kauan molempien vanhempien kuoleman jälkeen. Kuka tässä tarinassa sitten lienee se syyllinen, karkuun juossut isä vai änkyrä-äiti? Minä itse kallistuisin jälkimmäiseen.
Kyllä se on isän vika.