Miten isättömät toivoo, että isänpäivää juhlittaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla ole mitään ongelmaa sen kanssa miten joku muu juhlii. Ainoa mitä toivoisin olisi että päiväkodeissa ja kouluissa ei enää tehtäisi numeroa siitä jos jollakulla ei ole sitä isää mistä runoilla ja kertoilla hassuja asioita korttiin. Luulisi että noilla kasvattajilla on jokaisen tilanne sillä tavalla tiedossa että lapsen voi ohjata tekemään jotain muuta tekemättä siitä numeroa muiden silmissä. Varsinkin kouluiässä tuo on jo ikävää kun setvitään että no tee sinä Eemeli sitten vaikka kummisedälle tämä isänpäivälahja, kirjoita siihen vaan että hyvää isänpäivää kummisedälle niin hyvähän se on. 

Ööö, mitä vikaa on kehottaa tekemään isänpäiväkortti jollekin muulle?

Minusta isyyden aliarviointia on juuri se, että isänpäiväkortti joka on suunnattu isälle lähetetään jollekkin puolituntemattomalle sukulaiselle. Jos joku suvun joku henkilö ottaa lapseen henkisesti isän roolin niin silloin kortti sopii hänelle.

Kiusallista olisi lähettää kortti sukulaiselle joka ei ole lapselle läheinen.

Esim. Ylen uutisissa on ollut koskettavia tarinoita isistä. Kaksi tarinaa isänä olemisesta ei biologiselle lapselle. Tällöin kortti ja muistaminen hienoa.

Minusta isyys on sitä, että on oikeasti lapsen elämässä.

Ei isänpäivänkortti mukavalle, mutta etäiselle sukulaismiehelle ole minusta mikään vaihtoehto. Lähinnä kiusallista olisi sellaista lähettää.

Minun näkemykseni on, että oman perheen keskellä jokainen saa viettää isänpäivää kuten itse haluavat. Isättömiä ei saa pakottaa viettämään isänpäivää päiväkodeissa ja kouluissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla ole mitään ongelmaa sen kanssa miten joku muu juhlii. Ainoa mitä toivoisin olisi että päiväkodeissa ja kouluissa ei enää tehtäisi numeroa siitä jos jollakulla ei ole sitä isää mistä runoilla ja kertoilla hassuja asioita korttiin. Luulisi että noilla kasvattajilla on jokaisen tilanne sillä tavalla tiedossa että lapsen voi ohjata tekemään jotain muuta tekemättä siitä numeroa muiden silmissä. Varsinkin kouluiässä tuo on jo ikävää kun setvitään että no tee sinä Eemeli sitten vaikka kummisedälle tämä isänpäivälahja, kirjoita siihen vaan että hyvää isänpäivää kummisedälle niin hyvähän se on. 

Ööö, mitä vikaa on kehottaa tekemään isänpäiväkortti jollekin muulle?

Miksi se pitäisi tehdä jollekin muulle, eihän se kortin väsääminen tee kortin saajasta tee isää? Minusta muistaminen kuuluisi muutenkin olla vapaaehtoista ei niin että joku pakottaa sinut muistamaan isää tai äitiä, mummu tai Pappas jota et halua muistaa tai sillä hetkellä muistella.

Mikset sitten tehnyt korttia vaikka itsellesi? Tai askarrellut jotain ihan muuta? Näköjään kaikesta saa ongelman.

Miksi minun olisi pitänyt tehdä kortti jollekin muulle kuin isälleni?

Meillä puolisoni sai isänpäivänä kortin sisarensa lapselta ja se oli ihan ok että hän halusi muistaa enoaankin isänsä lisäksi, mutta jos ei halua tehdä isänpäivän kertoa miksi se kortti ei voisi olla vaikka onnitelukortti läheisen päivänä vaikkapa naapurin tädille?

Sitähän juuri ehdotin, että olisit askarrellut jotain ihan muuta?

Mikähän oli nyt niin vaikeaa ymmärtää.

Tämähän tässä on nyt se ajatuskin. Tähänmennessä isättömät ja äidittömät on pakotettu askartelemaan juuri se isänpäiväkortti tai äitienpäiväkortti.

Ei ole annettu askarrella muuta.

Vaikka vanhempi olisi vastikään kuollut on ollut pakko askarrella hillun hauska huumorikortti. Vaihtoehtona ei ole ollut joku haudalle sopivampi muistelukortti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla ole mitään ongelmaa sen kanssa miten joku muu juhlii. Ainoa mitä toivoisin olisi että päiväkodeissa ja kouluissa ei enää tehtäisi numeroa siitä jos jollakulla ei ole sitä isää mistä runoilla ja kertoilla hassuja asioita korttiin. Luulisi että noilla kasvattajilla on jokaisen tilanne sillä tavalla tiedossa että lapsen voi ohjata tekemään jotain muuta tekemättä siitä numeroa muiden silmissä. Varsinkin kouluiässä tuo on jo ikävää kun setvitään että no tee sinä Eemeli sitten vaikka kummisedälle tämä isänpäivälahja, kirjoita siihen vaan että hyvää isänpäivää kummisedälle niin hyvähän se on. 

Ööö, mitä vikaa on kehottaa tekemään isänpäiväkortti jollekin muulle?

Miksi se pitäisi tehdä jollekin muulle, eihän se kortin väsääminen tee kortin saajasta tee isää? Minusta muistaminen kuuluisi muutenkin olla vapaaehtoista ei niin että joku pakottaa sinut muistamaan isää tai äitiä, mummu tai Pappas jota et halua muistaa tai sillä hetkellä muistella.

Mikset sitten tehnyt korttia vaikka itsellesi? Tai askarrellut jotain ihan muuta? Näköjään kaikesta saa ongelman.

Miksi minun olisi pitänyt tehdä kortti jollekin muulle kuin isälleni?

Meillä puolisoni sai isänpäivänä kortin sisarensa lapselta ja se oli ihan ok että hän halusi muistaa enoaankin isänsä lisäksi, mutta jos ei halua tehdä isänpäivän kertoa miksi se kortti ei voisi olla vaikka onnitelukortti läheisen päivänä vaikkapa naapurin tädille?

Sitähän juuri ehdotin, että olisit askarrellut jotain ihan muuta?

Mikähän oli nyt niin vaikeaa ymmärtää.

Tämähän tässä on nyt se ajatuskin. Tähänmennessä isättömät ja äidittömät on pakotettu askartelemaan juuri se isänpäiväkortti tai äitienpäiväkortti.

Ei ole annettu askarrella muuta.

Vaikka vanhempi olisi vastikään kuollut on ollut pakko askarrella hillun hauska huumorikortti. Vaihtoehtona ei ole ollut joku haudalle sopivampi muistelukortti.

Missähän näin on oikeasti ollut, että olisi muka oikein pakotettu askartelemaan ja nimenomaa huumorikortti.

Ei sitä ole pakko juhlia, kuten ei ole muutakaan kalenterijuhlaa. Tai voi viettää vaikka sitten sitä läheisenpäivää. Ei se ole lain rikkomista jos isätön isänpäivänä juhlii vaikka äitiään.

Ihan normaalisi isänpäivää viettämällä, totta kai. Mitä se sitten kenellekin merkitsee. Ei se ole minulta pois että ne, joilla isä on, juhlistavat isänpäivää.

Ihan rauhassa vaan siellä kotona. Koulu on sitten eri juttu.