Ero miehen passiivisuuden takia?

Eli kyseessä pitkä parisuhde, lapsiakin on. Mies ei ole aivan toivoton tapaus vaan hoitaa osan kotitöistä - ei kuitenkaan mielestäni tarpeeksi. Mutta tämä ei ole se varsinainen ongelma vaan miehen henkinen ja fyysinen laiskuus kaikessa muussa(kin). Ja ennen kuin kukaan ihmettelee, olemme olleet yhdessä teinistä saakka enkä silloin tosiaankaan osannut kuvitella, millaisiksi ihmisiksi kasvaisimme seuraavan 15 vuoden aikana. Klassinen "kasvoimme erillemme"-tapaus, siis.

Tässä esimerkkejä arjestamme:
- Mies ei liiku ollenkaan vaan vastustaa kaikkea urheilua henkeen ja vereen. Tästä on tullut ongelma oman liikuntaharrastukseni myötä n. 5 viime vuoden aikana, koska haluaisin elää aktiivista elämää yhdessä. Kaikki pientä fyysistä ponnistelua vaativa on miehelle liikaa.
- Mistä päästäänkin seksiin. Mies on niin laiska, ettei jaksa harrastaa seksiä koska yhdynnässä loppuu usein puhti kesken. Itse haluaisin seksiä 2-3 krt viikossa, mutta ei ole kiinnostusta aina tehdä kaikkea kun mies makaa lahnana jaksamattomuuttaan.
- Auttaminen. Miehelle on kauhea ongelma, jos joskus joutuu auttamaan minua tai lapsia jossain asiassa. Hän ei ole valmis luopumaan yhtään omasta mukavuudestaan ja menemään esim. auttamaan lapsia vessa-asioissa jos pitää nousta sohvalta. Pieninkin henkinen tai fyysinen ponnistelu toisten eteen on miehelle liikaa.
- Henkinen laiskuus. Mies luistaa kaikesta päätöksenteosta ja esimerkiksi ostoslistan tekemisestä. Kaikki, mikä vaatii mieheltä ajattelua ja keskittymistä, on hänelle liikaa.

En oikeastaan tiedä, missä vaiheessa elämästä tuli tällaista ja mitä oikein tapahtui. Miehessä on niin paljon hyvää - arvomme ja tulevaisuuden suunnitelmamme kohtaavat. Mutta mieleen on alkanut nousta jatkuvasti ajatus siitä, että olisiko asiat paremmin sporttisen ja aktiivisen miehen kanssa, joka ei pakene vastuutaan. Onko sellaista miestä olemassakaan? Saati onko tällaisella 30+ äidillä enää mitään mahdollisuuksia... Yksinkin olisi varmaan helpompaa, kun ei pitäisi raahata lasten lisäksi miestäkin kivirekenä arjessa eteenpäin.

Onko kokemuksia tai ajatuksia? Voinko tehdä jotain edistääkseni tilannetta?