Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ero miehen passiivisuuden takia?
11.11.2017 |
Eli kyseessä pitkä parisuhde, lapsiakin on. Mies ei ole aivan toivoton tapaus vaan hoitaa osan kotitöistä - ei kuitenkaan mielestäni tarpeeksi. Mutta tämä ei ole se varsinainen ongelma vaan miehen henkinen ja fyysinen laiskuus kaikessa muussa(kin). Ja ennen kuin kukaan ihmettelee, olemme olleet yhdessä teinistä saakka enkä silloin tosiaankaan osannut kuvitella, millaisiksi ihmisiksi kasvaisimme seuraavan 15 vuoden aikana. Klassinen "kasvoimme erillemme"-tapaus, siis.
Tässä esimerkkejä arjestamme:
- Mies ei liiku ollenkaan vaan vastustaa kaikkea urheilua henkeen ja vereen. Tästä on tullut ongelma oman liikuntaharrastukseni myötä n. 5 viime vuoden aikana, koska haluaisin elää aktiivista elämää yhdessä. Kaikki pientä fyysistä ponnistelua vaativa on miehelle liikaa.
- Mistä päästäänkin seksiin. Mies on niin laiska, ettei jaksa harrastaa seksiä koska yhdynnässä loppuu usein puhti kesken. Itse haluaisin seksiä 2-3 krt viikossa, mutta ei ole kiinnostusta aina tehdä kaikkea kun mies makaa lahnana jaksamattomuuttaan.
- Auttaminen. Miehelle on kauhea ongelma, jos joskus joutuu auttamaan minua tai lapsia jossain asiassa. Hän ei ole valmis luopumaan yhtään omasta mukavuudestaan ja menemään esim. auttamaan lapsia vessa-asioissa jos pitää nousta sohvalta. Pieninkin henkinen tai fyysinen ponnistelu toisten eteen on miehelle liikaa.
- Henkinen laiskuus. Mies luistaa kaikesta päätöksenteosta ja esimerkiksi ostoslistan tekemisestä. Kaikki, mikä vaatii mieheltä ajattelua ja keskittymistä, on hänelle liikaa.
En oikeastaan tiedä, missä vaiheessa elämästä tuli tällaista ja mitä oikein tapahtui. Miehessä on niin paljon hyvää - arvomme ja tulevaisuuden suunnitelmamme kohtaavat. Mutta mieleen on alkanut nousta jatkuvasti ajatus siitä, että olisiko asiat paremmin sporttisen ja aktiivisen miehen kanssa, joka ei pakene vastuutaan. Onko sellaista miestä olemassakaan? Saati onko tällaisella 30+ äidillä enää mitään mahdollisuuksia... Yksinkin olisi varmaan helpompaa, kun ei pitäisi raahata lasten lisäksi miestäkin kivirekenä arjessa eteenpäin.
Onko kokemuksia tai ajatuksia? Voinko tehdä jotain edistääkseni tilannetta?
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen miehesi oli silloin kun aloitte seurustelemaan? Oliko hän aktiivinen vai ilmenikö tuota laiskuutta jo silloin?
Jos tuo on vasta pikkuhiljaa kehittynyt, voi syy olla vaikka miehen masennus, kilpirauhasen vajaatoiminta, anemia tai vaikka keliakia. Jos näin on, ette ole välttämättä kasvaneet erillenne, vaan mies on vain sairastunut ja on ilman hoitoa. Milloin viimeksi mieheltäsi on otettu verikokeita? Voisiko miehesi tehdä masennustestin? Pakota miehesi kuitenkin lääkäriin, ota asia puheeksi jo tänään.
Testosteronitasot matalalla?
Miksi passaat tuollaista miestä? Mies on sellainen koska voi. Sinä mahdollistat asian.
Vierailija kirjoitti:
Millainen miehesi oli silloin kun aloitte seurustelemaan? Oliko hän aktiivinen vai ilmenikö tuota laiskuutta jo silloin?
Jos tuo on vasta pikkuhiljaa kehittynyt, voi syy olla vaikka miehen masennus, kilpirauhasen vajaatoiminta, anemia tai vaikka keliakia. Jos näin on, ette ole välttämättä kasvaneet erillenne, vaan mies on vain sairastunut ja on ilman hoitoa. Milloin viimeksi mieheltäsi on otettu verikokeita? Voisiko miehesi tehdä masennustestin? Pakota miehesi kuitenkin lääkäriin, ota asia puheeksi jo tänään.
Mielestäni tilanne on mennyt hiljalleen huonommaksi koko ajan ja jokin fyysinen ongelma voisi olla kyseessä, mutta tietyssä mielessä esim. tuo epäurheilullisuus ja tietty itsekkyys on ollut miehen taipumuksena aina. Ennen ne eivät vaan häirinneet minua - suhdetta tulee pian se 15 v. täyteen ja olen itse muuttunut vuosien varrella monessa asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, Porvoostahan näitä tällaisia miehiä löytyy!
Vierailija kirjoitti:
Testosteronitasot matalalla?
Miksi passaat tuollaista miestä? Mies on sellainen koska voi. Sinä mahdollistat asian.
Voi olla.
Miksi minun pitäisi kantaa vastuu siitä, että mies tekisi asioita ja olisi aktiivinen myös? Mielestäni sen pitäisi olla miehelle ihan normaalia, kai sen nyt terve järkikin sanoo ettei ole normaalia että vaikka seksissä toinen tekee kaiken aina. En jaksa enää nähdä sitä vaivaa, että yritän saada miehen hoitamaan asioita - lasten kasvattamisessa on ihan riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli kyseessä pitkä parisuhde, lapsiakin on. Mies ei ole aivan toivoton tapaus vaan hoitaa osan kotitöistä - ei kuitenkaan mielestäni tarpeeksi. Mutta tämä ei ole se varsinainen ongelma vaan miehen henkinen ja fyysinen laiskuus kaikessa muussa(kin). Ja ennen kuin kukaan ihmettelee, olemme olleet yhdessä teinistä saakka enkä silloin tosiaankaan osannut kuvitella, millaisiksi ihmisiksi kasvaisimme seuraavan 15 vuoden aikana. Klassinen "kasvoimme erillemme"-tapaus, siis.
Tässä esimerkkejä arjestamme:
- Mies ei liiku ollenkaan vaan vastustaa kaikkea urheilua henkeen ja vereen. Tästä on tullut ongelma oman liikuntaharrastukseni myötä n. 5 viime vuoden aikana, koska haluaisin elää aktiivista elämää yhdessä. Kaikki pientä fyysistä ponnistelua vaativa on miehelle liikaa.
- Mistä päästäänkin seksiin. Mies on niin laiska, ettei jaksa harrastaa seksiä koska yhdynnässä loppuu usein puhti kesken. Itse haluaisin seksiä 2-3 krt viikossa, mutta ei ole kiinnostusta aina tehdä kaikkea kun mies makaa lahnana jaksamattomuuttaan.
- Auttaminen. Miehelle on kauhea ongelma, jos joskus joutuu auttamaan minua tai lapsia jossain asiassa. Hän ei ole valmis luopumaan yhtään omasta mukavuudestaan ja menemään esim. auttamaan lapsia vessa-asioissa jos pitää nousta sohvalta. Pieninkin henkinen tai fyysinen ponnistelu toisten eteen on miehelle liikaa.
- Henkinen laiskuus. Mies luistaa kaikesta päätöksenteosta ja esimerkiksi ostoslistan tekemisestä. Kaikki, mikä vaatii mieheltä ajattelua ja keskittymistä, on hänelle liikaa.En oikeastaan tiedä, missä vaiheessa elämästä tuli tällaista ja mitä oikein tapahtui. Miehessä on niin paljon hyvää - arvomme ja tulevaisuuden suunnitelmamme kohtaavat. Mutta mieleen on alkanut nousta jatkuvasti ajatus siitä, että olisiko asiat paremmin sporttisen ja aktiivisen miehen kanssa, joka ei pakene vastuutaan. Onko sellaista miestä olemassakaan? Saati onko tällaisella 30+ äidillä enää mitään mahdollisuuksia... Yksinkin olisi varmaan helpompaa, kun ei pitäisi raahata lasten lisäksi miestäkin kivirekenä arjessa eteenpäin.
Onko kokemuksia tai ajatuksia? Voinko tehdä jotain edistääkseni tilannetta?
Vierailija kirjoitti:
Heh, Porvoostahan näitä tällaisia miehiä löytyy!
Tämä on valitettavan yleistä nykyään. Miehet passivoituvat istumatyössä ja ympäristön estrogeenien takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kyseessä pitkä parisuhde, lapsiakin on. Mies ei ole aivan toivoton tapaus vaan hoitaa osan kotitöistä - ei kuitenkaan mielestäni tarpeeksi. Mutta tämä ei ole se varsinainen ongelma vaan miehen henkinen ja fyysinen laiskuus kaikessa muussa(kin). Ja ennen kuin kukaan ihmettelee, olemme olleet yhdessä teinistä saakka enkä silloin tosiaankaan osannut kuvitella, millaisiksi ihmisiksi kasvaisimme seuraavan 15 vuoden aikana. Klassinen "kasvoimme erillemme"-tapaus, siis.
Tässä esimerkkejä arjestamme:
- Mies ei liiku ollenkaan vaan vastustaa kaikkea urheilua henkeen ja vereen. Tästä on tullut ongelma oman liikuntaharrastukseni myötä n. 5 viime vuoden aikana, koska haluaisin elää aktiivista elämää yhdessä. Kaikki pientä fyysistä ponnistelua vaativa on miehelle liikaa.
- Mistä päästäänkin seksiin. Mies on niin laiska, ettei jaksa harrastaa seksiä koska yhdynnässä loppuu usein puhti kesken. Itse haluaisin seksiä 2-3 krt viikossa, mutta ei ole kiinnostusta aina tehdä kaikkea kun mies makaa lahnana jaksamattomuuttaan.
- Auttaminen. Miehelle on kauhea ongelma, jos joskus joutuu auttamaan minua tai lapsia jossain asiassa. Hän ei ole valmis luopumaan yhtään omasta mukavuudestaan ja menemään esim. auttamaan lapsia vessa-asioissa jos pitää nousta sohvalta. Pieninkin henkinen tai fyysinen ponnistelu toisten eteen on miehelle liikaa.
- Henkinen laiskuus. Mies luistaa kaikesta päätöksenteosta ja esimerkiksi ostoslistan tekemisestä. Kaikki, mikä vaatii mieheltä ajattelua ja keskittymistä, on hänelle liikaa.En oikeastaan tiedä, missä vaiheessa elämästä tuli tällaista ja mitä oikein tapahtui. Miehessä on niin paljon hyvää - arvomme ja tulevaisuuden suunnitelmamme kohtaavat. Mutta mieleen on alkanut nousta jatkuvasti ajatus siitä, että olisiko asiat paremmin sporttisen ja aktiivisen miehen kanssa, joka ei pakene vastuutaan. Onko sellaista miestä olemassakaan? Saati onko tällaisella 30+ äidillä enää mitään mahdollisuuksia... Yksinkin olisi varmaan helpompaa, kun ei pitäisi raahata lasten lisäksi miestäkin kivirekenä arjessa eteenpäin.
Onko kokemuksia tai ajatuksia? Voinko tehdä jotain edistääkseni tilannetta?
http://www.uskallainnostua.fi/blogi/23/10/2017/oikea-mies
...
Herramunjee mitä sontaa, siinähän oli taas 20 uutta asiaa mitä minun pitäisi tehdä mieheni PUOLESTA mutta en kyllä ajatellut passata häntä enää yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttua. Tuntuu, että melkein kaikki perheelliset ystävät valittaa aika lailla samoista asioista. Onko syy ruuhkavuosissa vai onko nykymiehillä niin matalat testosteronitasot, että muuttuvat keski-ikäisinä tuollaisiksi vätyksiksi?
Vätykseksi ajaudutaan. Siinähän testosteronitasotkin tippuvat, kun ei tee mitään fyysisesti rasittavaa. Passiivisuus sinällään on helpompaa ja houkuttelevampaa kuin milloinkaan aikaisemmin. Kummasti energiatasot palautuvatkin, kun vain ottaa itseään niskasta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kyseessä pitkä parisuhde, lapsiakin on. Mies ei ole aivan toivoton tapaus vaan hoitaa osan kotitöistä - ei kuitenkaan mielestäni tarpeeksi. Mutta tämä ei ole se varsinainen ongelma vaan miehen henkinen ja fyysinen laiskuus kaikessa muussa(kin). Ja ennen kuin kukaan ihmettelee, olemme olleet yhdessä teinistä saakka enkä silloin tosiaankaan osannut kuvitella, millaisiksi ihmisiksi kasvaisimme seuraavan 15 vuoden aikana. Klassinen "kasvoimme erillemme"-tapaus, siis.
Tässä esimerkkejä arjestamme:
- Mies ei liiku ollenkaan vaan vastustaa kaikkea urheilua henkeen ja vereen. Tästä on tullut ongelma oman liikuntaharrastukseni myötä n. 5 viime vuoden aikana, koska haluaisin elää aktiivista elämää yhdessä. Kaikki pientä fyysistä ponnistelua vaativa on miehelle liikaa.
- Mistä päästäänkin seksiin. Mies on niin laiska, ettei jaksa harrastaa seksiä koska yhdynnässä loppuu usein puhti kesken. Itse haluaisin seksiä 2-3 krt viikossa, mutta ei ole kiinnostusta aina tehdä kaikkea kun mies makaa lahnana jaksamattomuuttaan.
- Auttaminen. Miehelle on kauhea ongelma, jos joskus joutuu auttamaan minua tai lapsia jossain asiassa. Hän ei ole valmis luopumaan yhtään omasta mukavuudestaan ja menemään esim. auttamaan lapsia vessa-asioissa jos pitää nousta sohvalta. Pieninkin henkinen tai fyysinen ponnistelu toisten eteen on miehelle liikaa.
- Henkinen laiskuus. Mies luistaa kaikesta päätöksenteosta ja esimerkiksi ostoslistan tekemisestä. Kaikki, mikä vaatii mieheltä ajattelua ja keskittymistä, on hänelle liikaa.En oikeastaan tiedä, missä vaiheessa elämästä tuli tällaista ja mitä oikein tapahtui. Miehessä on niin paljon hyvää - arvomme ja tulevaisuuden suunnitelmamme kohtaavat. Mutta mieleen on alkanut nousta jatkuvasti ajatus siitä, että olisiko asiat paremmin sporttisen ja aktiivisen miehen kanssa, joka ei pakene vastuutaan. Onko sellaista miestä olemassakaan? Saati onko tällaisella 30+ äidillä enää mitään mahdollisuuksia... Yksinkin olisi varmaan helpompaa, kun ei pitäisi raahata lasten lisäksi miestäkin kivirekenä arjessa eteenpäin.
Onko kokemuksia tai ajatuksia? Voinko tehdä jotain edistääkseni tilannetta?
http://www.uskallainnostua.fi/blogi/23/10/2017/oikea-mies
...Herramunjee mitä sontaa, siinähän oli taas 20 uutta asiaa mitä minun pitäisi tehdä mieheni PUOLESTA mutta en kyllä ajatellut passata häntä enää yhtään.
Korjaanpas, eihän siellä ollut mitään ohjeita vaan jotain ihme sekoilua oikeista naisista ja miehistä. Voi kuinka mielelläni ottaisin rinnalleni Oikean Miehen passiivisen vätyksen sijaan...
[/quote]
Korjaanpas, eihän siellä ollut mitään ohjeita vaan jotain ihme sekoilua oikeista naisista ja miehistä. Voi kuinka mielelläni ottaisin rinnalleni Oikean Miehen passiivisen vätyksen sijaan...[/quote]
Ehkä olet omalla toiminnallasi tehnyt miehestäsi laiskan vätyksen kontrolloimalla ja lannistamalla hänet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korjaanpas, eihän siellä ollut mitään ohjeita vaan jotain ihme sekoilua oikeista naisista ja miehistä. Voi kuinka mielelläni ottaisin rinnalleni Oikean Miehen passiivisen vätyksen sijaan...
Ehkä olet omalla toiminnallasi tehnyt miehestäsi laiskan vätyksen kontrolloimalla ja lannistamalla hänet?
Tai ehkäpä AP tarvitsee oikean, vahvan miehen rinnalleen - sellaisen, joka ei ulise ja uhriudu vaan tekee ja toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, Porvoostahan näitä tällaisia miehiä löytyy!
Tämä on valitettavan yleistä nykyään. Miehet passivoituvat istumatyössä ja ympäristön estrogeenien takia.
Joo ainakin jos tätä palstaa uskoo. Mutta se juuri kertookin että nämä on pääosin keksittyjä juttuja. Oikeassa elämässä ei suunnilleen joka toinen mies ole tuollainen vastuusta laistava laiskiainen niin kuin täältä voisi päätellä.
Vierailija kirjoitti:
Korjaanpas, eihän siellä ollut mitään ohjeita vaan jotain ihme sekoilua oikeista naisista ja miehistä. Voi kuinka mielelläni ottaisin rinnalleni Oikean Miehen passiivisen vätyksen sijaan...
Ehkä olet omalla toiminnallasi tehnyt miehestäsi laiskan vätyksen kontrolloimalla ja lannistamalla hänet?
Sitten lienee parempi meille molemmille, että eroamme ja joki jatkan elämääni yksin tai sellaisen miehen kanssa, joka ei muserru jos pyydän tuomaan töistä tullessa purkin maitoa kaupasta. - ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, Porvoostahan näitä tällaisia miehiä löytyy!
Tämä on valitettavan yleistä nykyään. Miehet passivoituvat istumatyössä ja ympäristön estrogeenien takia.
Joo ainakin jos tätä palstaa uskoo. Mutta se juuri kertookin että nämä on pääosin keksittyjä juttuja. Oikeassa elämässä ei suunnilleen joka toinen mies ole tuollainen vastuusta laistava laiskiainen niin kuin täältä voisi päätellä.
Erotilastot valitettavasti kertovat karua kieltään. Eihän näistä kukaan puhu ääneen, koska ensimmäisenä ollaan aina syyttämässä naista siitä, että mies on laiska.
Itselläni on laiska vätys miehenä, ei ihan tuota tasoa kuin sinulla mutta paljon samaa. Hänellä on taustalla se, että kotona äiti on passannut ja tehnyt kaiken puolesta, joten oma-aloitteisuus on ihan hukassa. Ihan mielenkiinnosta kysyn olisiko miehesi taustassa kenties jotain samaa?
No meidän suhteessa (ei lapsia) mies löysi energiansa eroukaasilla. Tai siis ihan eroilmoituksella, ei ottanut uhkaa ensin tosissaan.
Huumoripitoisempi vaihtoehto on sängyssä heittäytyä selälleen ja sanoa, että sun vuoro. Jos ei mene hyvällä jakeluun tuossa vaiheessa, voi toki jatkaa toteamalla että seksi ei sitten tule kyseeseen toistaiseksi ja ehkä koskaan.
Alue: Aihe vapaa
Niin tuttua. Tuntuu, että melkein kaikki perheelliset ystävät valittaa aika lailla samoista asioista. Onko syy ruuhkavuosissa vai onko nykymiehillä niin matalat testosteronitasot, että muuttuvat keski-ikäisinä tuollaisiksi vätyksiksi?