Lue keskustelun säännöt.
Jos itselläsi olisi kunnianhimo kouluttautua lisää ja päästä hyviin duuneihin, mutta miehellä ei...
11.11.2017 |
...haittaisiko se teidän parisuhdetta?
En tahdo omakotitaloa, vaan ihan perusturvallisen arjen, ja matkustella välillä, mutta kerran vuodessa riittää ihan hyvin. Mutta haluan kuitenkin ammatillisesti kehittyä koko ajan ja tehdä työtä joka tuntuu merkitykselliseltä. Ja rahaa sen verran että pahan päivän varalle pystyy vähän säästämään.
Mies jätti yliopisto-opinnot kesken huonon työllisyystilanteen takia (ei oikeastaan olisi mitenkään realistista ajatella että hän pääsisi tekemään sitä duunia jota unelmoi) ja hän tekee ns. paskaduunia (vierastan tuota termiä mutta en tiedä parempaakaan) reilun 2000 euron kuukausipalkalla. Hän on älykäs ja lahjakas ja välillä mietin, että eikö hän haluaisi palata yliopistoon ja etsiä koulutustaan vastaavaa työtä, mutta hän vaikuttaa olevan tyytyväinen.
Just nyt meillä on hyvä olla ja menee hyvin. Mutta aina välillä törmää ihmettelyihin ihan lähimmiltä kavereiltakin, että miten se noin pienellä palkalla viitsii päivästä toiseen, eikö se halua jotain parempaa? Mä en oikein tiedä mitä siihen vastaisi, mutta tulee vähän paha mieli, ikään kuin mies olisi jotenkin huonompi jos ei ole juristi tai lääkäri.
Miten teidän tapauksessa, haittaisiko tämä suhdetta?
Kommentit (35)
Mitä merkitystä sillä on? Ette te ole sama ihminen, ja jos perheen yhteenlasketut tulot riittää menoihin, niin hyvä. Aika outoa että nykyaikana joku ihmettelee että yli kahden tonnin palkka on huono... kuule, se 600€ työkkäriraha on huono. Minä olin viimeksi työssä jossa oli muutaman kympin alle kaks tonnia palkka, ja en ollut työttömyysaikanani osannut kuvitellakaan itselleni niin isoa palkkaa. Toki en ole korkeakoulutettu, mutta useamman ammatin olen opiskellut ja pätevä ihminen tekemään monia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei haittaisi. Kumpikin tekee itse omat ammatilliset valintansa. Paitsi jos siitä seuraa jotain myös asumiseen ja muuhun perhe-elämään liittyviä järjestelyjä niin sitten varmaan keskusteltaisiin (esim. matkatyö, pakko vaihtaa paikkakuntaa tms.)
Haittaisi ja jatkossa aina vain entistä enemmän
Vierailija kirjoitti:
Haittaisi ja jatkossa aina vain entistä enemmän
Jatkokysymyksenä, ihan kiinnostuksesta, mikä tässä eniten haittaisi ja miksi jatkossa entistä enemmän? ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haittaisi ja jatkossa aina vain entistä enemmän
Jatkokysymyksenä, ihan kiinnostuksesta, mikä tässä eniten haittaisi ja miksi jatkossa entistä enemmän? ap
Jämähtäminen pahenee päivä päivältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haittaisi ja jatkossa aina vain entistä enemmän
Jatkokysymyksenä, ihan kiinnostuksesta, mikä tässä eniten haittaisi ja miksi jatkossa entistä enemmän? ap
Jämähtäminen pahenee päivä päivältä.
Entä jos muilla elämän osa-alueilla haluaisi uutta? Matkustella uusiin paikkoihin, lukea hyvää kirjallisuutta paljon, kehittyä urheiluharrastuksessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haittaisi ja jatkossa aina vain entistä enemmän
Jatkokysymyksenä, ihan kiinnostuksesta, mikä tässä eniten haittaisi ja miksi jatkossa entistä enemmän? ap
Jämähtäminen pahenee päivä päivältä.
Entä jos muilla elämän osa-alueilla haluaisi uutta? Matkustella uusiin paikkoihin, lukea hyvää kirjallisuutta paljon, kehittyä urheiluharrastuksessa?
Työkavereiltaan tuskin tulee siihen kannustusta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on työkyvyttömyyseläkkeellä (oli jo kun tavattiin), tekee sen ohessa hyvin pienimuotoista yritystoimintaa. Enempää ei tule tekemään eikä uusia tutkintoja opiskelemaan tms. Ei estä mitenkään itseäni kouluttautumasta ja pyrkimästä parempaan ammattiin ja parempaan taloudelliseen tilanteeseen, Ystäväni ovat aikuisia joten eivät ole ikinä arvostelleet mieheni työkyvyttömyyttä tai sitä, ettei hän aikoinaan valinnut paremmin koulutustaan ja alaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haittaisi ja jatkossa aina vain entistä enemmän
Jatkokysymyksenä, ihan kiinnostuksesta, mikä tässä eniten haittaisi ja miksi jatkossa entistä enemmän? ap
Jämähtäminen pahenee päivä päivältä.
Entä jos muilla elämän osa-alueilla haluaisi uutta? Matkustella uusiin paikkoihin, lukea hyvää kirjallisuutta paljon, kehittyä urheiluharrastuksessa?
Työkavereiltaan tuskin tulee siihen kannustusta...
Tähän mennessä ei ole tarvittu työkavereilta kannustusta. Meillä on aktiivinen vapaa-aika, harrastetaan kunnianhimoisesti yhdessä ja erikseen.
Mutta monille se menestys tuntuu olevan sitä, että menestyy työssä. Tai harrastusmenestys lasketaan menestykseksi vain, jos sitä tekee ammatillisesti/puoliammatillisesti.
Olen alkanut viime aikoina miettiä, miksi pitäisi itse ahtautua siihen muottiin, kun monella tavalla voi elää onnellista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä vaan jos mies antaa luvan. Älä mitään hömppä tutkintoa kuitenkaan, ei teillä siihen ole varaa.
Olet tunteeson ja laskelmoiva materialisti, joka laskee miehen arvon rahassa, kuten valtaosa naisista? Vai arvostatko miestä miehenä etkä rahasampona? Siitä se on kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haittaisi ja jatkossa aina vain entistä enemmän
Jatkokysymyksenä, ihan kiinnostuksesta, mikä tässä eniten haittaisi ja miksi jatkossa entistä enemmän? ap
Jämähtäminen pahenee päivä päivältä.
Entä jos muilla elämän osa-alueilla haluaisi uutta? Matkustella uusiin paikkoihin, lukea hyvää kirjallisuutta paljon, kehittyä urheiluharrastuksessa?
Työkavereiltaan tuskin tulee siihen kannustusta...
Niin mitä? Siis että työkaverit vaikuttaa siihen mitä joku ihminen harrastaa vapaa-ajallaan? Ja työstä maksettava palkka vaikuttaa siihen miten paljon eri asiat ihmistä kiinnostaa? Työ on vaan työ, sitä tehdään sen takia että siitä saadaan rahaa elämiseen. Jos työ on vielä mielekästäkin, se on toki plussaa ja vaikuttaa parantavasti ihmisen elämänlaatuun, mutta edelleen työ on vaan työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haittaisi ja jatkossa aina vain entistä enemmän
Jatkokysymyksenä, ihan kiinnostuksesta, mikä tässä eniten haittaisi ja miksi jatkossa entistä enemmän? ap
Jämähtäminen pahenee päivä päivältä.
Entä jos muilla elämän osa-alueilla haluaisi uutta? Matkustella uusiin paikkoihin, lukea hyvää kirjallisuutta paljon, kehittyä urheiluharrastuksessa?
Työkavereiltaan tuskin tulee siihen kannustusta...
Tähän mennessä ei ole tarvittu työkavereilta kannustusta. Meillä on aktiivinen vapaa-aika, harrastetaan kunnianhimoisesti yhdessä ja erikseen.
Mutta monille se menestys tuntuu olevan sitä, että menestyy työssä. Tai harrastusmenestys lasketaan menestykseksi vain, jos sitä tekee ammatillisesti/puoliammatillisesti.
Olen alkanut viime aikoina miettiä, miksi pitäisi itse ahtautua siihen muottiin, kun monella tavalla voi elää onnellista elämää.
Millaiseksi arvelet tilanteenne 10-20 vuoden kuluttua kun sinä ja muut olette johtajia ja miehesi yhä joku "kengänkiillottaja"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haittaisi ja jatkossa aina vain entistä enemmän
Jatkokysymyksenä, ihan kiinnostuksesta, mikä tässä eniten haittaisi ja miksi jatkossa entistä enemmän? ap
Jämähtäminen pahenee päivä päivältä.
Entä jos muilla elämän osa-alueilla haluaisi uutta? Matkustella uusiin paikkoihin, lukea hyvää kirjallisuutta paljon, kehittyä urheiluharrastuksessa?
Työkavereiltaan tuskin tulee siihen kannustusta...
Niin mitä? Siis että työkaverit vaikuttaa siihen mitä joku ihminen harrastaa vapaa-ajallaan? Ja työstä maksettava palkka vaikuttaa siihen miten paljon eri asiat ihmistä kiinnostaa? Työ on vaan työ, sitä tehdään sen takia että siitä saadaan rahaa elämiseen. Jos työ on vielä mielekästäkin, se on toki plussaa ja vaikuttaa parantavasti ihmisen elämänlaatuun, mutta edelleen työ on vaan työtä.
Aika moni kyllä esim. saa kaverinsa opiskelu/työkuvioista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haittaisi ja jatkossa aina vain entistä enemmän
Jatkokysymyksenä, ihan kiinnostuksesta, mikä tässä eniten haittaisi ja miksi jatkossa entistä enemmän? ap
Jämähtäminen pahenee päivä päivältä.
Entä jos muilla elämän osa-alueilla haluaisi uutta? Matkustella uusiin paikkoihin, lukea hyvää kirjallisuutta paljon, kehittyä urheiluharrastuksessa?
Työkavereiltaan tuskin tulee siihen kannustusta...
Tähän mennessä ei ole tarvittu työkavereilta kannustusta. Meillä on aktiivinen vapaa-aika, harrastetaan kunnianhimoisesti yhdessä ja erikseen.
Mutta monille se menestys tuntuu olevan sitä, että menestyy työssä. Tai harrastusmenestys lasketaan menestykseksi vain, jos sitä tekee ammatillisesti/puoliammatillisesti.
Olen alkanut viime aikoina miettiä, miksi pitäisi itse ahtautua siihen muottiin, kun monella tavalla voi elää onnellista elämää.
Millaiseksi arvelet tilanteenne 10-20 vuoden kuluttua kun sinä ja muut olette johtajia ja miehesi yhä joku "kengänkiillottaja"?
Mun kunnianhimo ei koskaan ole ollut rahassa eikä asemassa vaan siinä että työssä on sisältöä ja se tuntuu siltä että tekee jotain tärkeää. Olen ihan tavallisessa keskipalkkaisessa ammatissa, johon kuitenkin pätevyysvaatimus (maisteri). enkä aio tästä miksikään johtajaksi. Haluan vain tulla paremmaksi työssäni ja kouluttaa itse itseäni lisää.
ap
Ei häiritsisi itseäni, jos kumppani todella on aidosti tyytyväinen tilanteeseensa. Sehän se tärkeintä on.
Hei te alapeukuttelijat, mua kiinnostaa, mikä kysymyksessäni teitä sapettaa?
Aloin miettiä tätä urapointtia vasta kun pari kaveria nosti sen esiin.
No paljonko sun palkka sitten on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haittaisi ja jatkossa aina vain entistä enemmän
Jatkokysymyksenä, ihan kiinnostuksesta, mikä tässä eniten haittaisi ja miksi jatkossa entistä enemmän? ap
Jämähtäminen pahenee päivä päivältä.
Entä jos muilla elämän osa-alueilla haluaisi uutta? Matkustella uusiin paikkoihin, lukea hyvää kirjallisuutta paljon, kehittyä urheiluharrastuksessa?
Työkavereiltaan tuskin tulee siihen kannustusta...
Tähän mennessä ei ole tarvittu työkavereilta kannustusta. Meillä on aktiivinen vapaa-aika, harrastetaan kunnianhimoisesti yhdessä ja erikseen.
Mutta monille se menestys tuntuu olevan sitä, että menestyy työssä. Tai harrastusmenestys lasketaan menestykseksi vain, jos sitä tekee ammatillisesti/puoliammatillisesti.
Olen alkanut viime aikoina miettiä, miksi pitäisi itse ahtautua siihen muottiin, kun monella tavalla voi elää onnellista elämää.
Millaiseksi arvelet tilanteenne 10-20 vuoden kuluttua kun sinä ja muut olette johtajia ja miehesi yhä joku "kengänkiillottaja"?
Mun kunnianhimo ei koskaan ole ollut rahassa eikä asemassa vaan siinä että työssä on sisältöä ja se tuntuu siltä että tekee jotain tärkeää. Olen ihan tavallisessa keskipalkkaisessa ammatissa, johon kuitenkin pätevyysvaatimus (maisteri). enkä aio tästä miksikään johtajaksi. Haluan vain tulla paremmaksi työssäni ja kouluttaa itse itseäni lisää.
ap
Mut monet on pinnallisia. Voi olla ettei teitä enää kutsuta keski-ikäisinä mukaan jos miehestäsi ei tule mitään.
vastasit itse kysymykseesi eli eipä se haittaa jos ei itseäsi haittaa.