Miksi miesten pitää olla jatkuvasti menossa?

Miksi ette mene yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette mene yhdessä?

Kyse ei ole siitä. Haluaisin joskus kahdenkeskistäkin aikaa. Mukaan meneminen ei sitä ole.

Miehet eivät pidemmän päälle halua viettää jatkuvasti aikaa puolisonsa kanssa. Oikeastaan pelkkä seksi silloin tällöin riittää miehelle ajanvietoksi puolison kanssa. Jotkut ei edes niinkään kaipaa sitäkään. Senkus olla möllötetään ja eletään omia elämiämme. Nainen pitää kämppää pystyssä ja lapset ruodussa. Mies keksii sitten muuta sisältöä elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät pidemmän päälle halua viettää jatkuvasti aikaa puolisonsa kanssa. Oikeastaan pelkkä seksi silloin tällöin riittää miehelle ajanvietoksi puolison kanssa. Jotkut ei edes niinkään kaipaa sitäkään. Senkus olla möllötetään ja eletään omia elämiämme. Nainen pitää kämppää pystyssä ja lapset ruodussa. Mies keksii sitten muuta sisältöä elämäänsä.

Huomattu on. Saa kohta viettää sitä ihan rauhassa keskenään. Hakekoot seksinsä muualta tai käyttäköön kättään, minä en pelkäksi tarpeiden tyydyttäjäksi suostu enää. Mitä järkeä olla yksin PARIsuhteessa? Nyt se loppu.

Olisit ottanut introvertin.

Introvertti sinkkumies

Riippuu ihan miehestä, naisesta ja heidän parisuhteestaan. Mitäpä jos ensi kerralla otat erilaisen miehen??

Vierailija kirjoitti:

Olisit ottanut introvertin.

Introvertti sinkkumies

Enpä taida ottaa enää minkäänlaista miestä ristikseni. Olen rehellisesti yksin tai hommaan naisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisit ottanut introvertin.

Introvertti sinkkumies

Enpä taida ottaa enää minkäänlaista miestä ristikseni. Olen rehellisesti yksin tai hommaan naisen.

Viestissä kolme vielä vakuutellaan ettei apn kannata koska ei hän kuitenkaan saa mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Olisit ottanut introvertin.

Introvertti sinkkumies

No mitäs se auttaa? Sekös on kivempi, että se mies on kaiken lisäksi vielä möllöttävä tuppisuu?

Oot ottanut jännämiehen mikä haluaa juosta juoksujaan. Ei sulle koskaan olis kelvannut kilttimies mikä tykkää olla kotona.

Miksi naiset ovat aina menossa? Vaikka kuinka haluisi viettää koti-iltaa, niin aina on päästävä ryyppäämään kavereiden kanssa.

Nainen hoitaa kotia ja lapsia. Miehet kulkee omia pillujaan.

Vierailija kirjoitti:

Oot ottanut jännämiehen mikä haluaa juosta juoksujaan. Ei sulle koskaan olis kelvannut kilttimies mikä tykkää olla kotona.

Ei kelpaisi kilttimies missään muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisit ottanut introvertin.

Introvertti sinkkumies

No mitäs se auttaa? Sekös on kivempi, että se mies on kaiken lisäksi vielä möllöttävä tuppisuu?

Itse en ainakaan ole möllöttävä tuppisuu, vaan introverttiys näkyy minussa siten, että en viihdy isoissa porukoissa. Pienessä ja tutussa porukassa olen puhelias.

Introvertti sinkkumies

Antaa miehen mennä mutta kyllä yhteisiä ajanviettotapoja voisi ukolle ehdottaa. Vie se vaikka elokuviin, syömään, lenkille, keikalle, alkakaa seurata jotain sarjaa yhdessä, ottakaa tavaksi katsoa vaikka viikonloppuisin elokuva yhdessä?

Minä taistelin avioliiton kolme viimeistä vuotta, että tehtäisiin jotain yhdessä eksän kanssa. Halusin matkustella ja viettää romanttista parisuhdeaikaa, kuten suhteemme alkuaikoinan. Miestä ei huvittanut, aina oli joku tekosyy. Tulotasomme oli kolminkertaistunut sitten suhteemme alun, jolloin matkustelimme joka vuosi kahdestaan jossain.

Nyt sitten yhtäkkiä ei ollutkaan varaa, vaikka molemmat oltiin töissä ja ei autolainoja tai muutakaan. Mä opiskelin töiden ohella vielä ja treenien päälle näin vaivaa että saataisiin yhteistä romanttista aikaa. Mies ei arvostanut mitään. Seksiä sillä ei tehnyt mieli ikinä.

Minä ostin meille fillarit että käytäisiin yhdessä pyörälenkillä, no miehen piti saada maantiepyörä ja minulla ei sitten ollut varaa ostaa tonnin pyörää, joten mies alkoi pyöräillä kaverinsa kanssa.

Halusin yhdessä salille, mies ei. Sen kerran kun sain sen salille niin eipä näkynyt koko miestä koko treenin aikana. Ei siitäkään tullut mitään. Mies valitti jatkuvasti ahdistuvansa kun minun kanssani pitäisi KOKO ajan olla, mutta kun ei ollut ollenkaan! Kavereiden kanssa vietti laatuaikaa ja mulle jäi kiukkuinen ja väsynyt iltakaljoittelija. Mies halusi nukkua viikonloput pitkään eikä herätä ikinä kanssani aamiaiselle, ei vaikka tein sen valmiiksi. Kun heräsi niin oli välinpitämätön. Kaikki mikä liittyi meihin tai kotiin ärsytti sitä. Sain sen pariterapiaan ja siellä se valitti terapeutille siitä, että minä olen niin vaativa. Terapeuttikin yritti saada sitä ymmärtämään, että suhdetta pitää hoitaa. Yritin vedota suhteemme alkuaikoihin kun teimme yhdessä kaikkea ja esim.matkat lähensivät meitä. Mies halusi matkustella kavereidensa kanssa. Lopetettiin terapia kun tilanne oli umpikuja.

Lopulta mä kyllästyin. Olen reilu kolmekymppinen hyvännäköinen mimmi ja jos olen niin vastenmielistä seuraa, en aikonut tuhalta elämääni mieheen joka ei ymmärtänyt arvoani. Vuosi sitten aloin tekemään eroa ja ilmoitin miehelleni, että mun osalta tämä on sitten tässä. Mies sanoi, että ei voi pakottaa mua olemaan naimisissa. Ei taistellut musta yhtään eikä piitannut, se selkeytti mulle asiat. Oma rakkaus kuihtui ja muutin eri huoneeseen.

Muutin pois keväällä ja aloitin samantien sinkkuelämän. Tapailin miehiä ja tajusin miltä tuntuu olla haluttu ja miten miehen PITÄISI huomioida nainen. En kaipaa suhdetta enää, mutta treffeillä käyn säännöllisesti. Ex-miehestä sen sijaan tuli reppana. Kesällä tuli jotain kutsuja parisuhteen eheyttämisleirille ja ex suorastaan mateli nähdäkseen mut, pyysi joka paikkaan ja yhtäkkiä tuli lounaskutsuja. Tarjosi kyytiä kaikkialle vaikka ärsytti aiemmin.

Kun mä olin päässyt tunteistani jo eroon ja erokin oli virallinen, ex ilmeisesti ymmärsi, että eihän ne melkein nelikymppiset mieskaverit olekaan käytettävissä joka vknloppu. Mies oli selvästi elänyt luulossa, että kaikki miehet kärsivät suhteissaan ja että muija rajoittaa. Mutta ne miehet matkustelevatkin vaimojensa kanssa ja harrastavat yhdessä. Ei mua olisi ikinä haitannut kavereiden kans tehdyt reissut JOS mullekin olisi ollut aikaa edes kerran vuodessa. Ex laittoi tekstareita missä kertoi ymmärtäneensä vasta nyt mitä menetti ja pahoitteli kun oli niin itsekäs suhteessa. Sitten harmitteli kun ei ymmärtänyt seksin arvoa suhteessa. Mua lähinnä ahdisti ne viestit. En mä halunnut sitä nähdä tai olla tekemisissä.

No, mut mä annoin mitä se halusi, absoluuttisen vapauden tulla ja mennä ja otin samat oikeudet myös itselleni. Mutta mitä tekee ex? Nyhvöttää porukoillaan joka viikonloppu ja käy sen ainoan sinkkukaverinsa kanssa Tallinnan laivalla ja sitten krapuloissaan tekstailee ex-vaimolle.  Olen viettänyt elämäni parhaimman sinkkukesän ja saanut ihania miespuolisia kavereita. Ainoastaan harmittaa ne yhdeksän vuotta mitä tuhlasin exään kun yritin olla hänen huomionsa arvoinen!